Mielestäni sanahelinä ja vaikeaselkoisuus ovat kielen pahimmat ongelmat. Eivät väärinkirjoitetut yhdyssanat tai välimerkkivirheet.
Oletteko samaa mieltä?
Oletteko samaa mieltä?
Sanahelinä ja vaikeaselkoisuus
Helinä Sana
15611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En ole samaa mieltä kanssasi. Noita kahta ei pidä asettaa vastakkain. Molemmat ongelmat ovat tärkeitä, ja niitä pitää molempia myös kitkeä.
Ovatko todella yhtä tärkeitä? Tällä palstalla puututaan hyvin herkästi palstalaisten omiin yhdyssanavirheisiin ja välimerkkeihin. Selkeän kielen puolesta en ole havainnut huutelua.
vaivaton tapa nostattaa egoa hivelevää ylemmyydentunnetta, käyttäen oikeakielisyyden keppihevosen synnyttämään pyyteetömyyden savuverhoa suojanaan.
En sanonut, että ovat "yhtä tärkeitä", vaan että "molemmat ovat tärkeitä". Siksi totesin myös, ettei "niitä pidä asettaa vastakkain". Ne ovat siis eri tason ongelmia, ja on täysin mahdollista ja välttämätöntä puuttua molempiin - aina kulloisenkin tarpeen mukaan.
Mutta entä tällä palstalla? Oletko samaa mieltä kanssani, että yhdyssanat ja pilkut herättävät täällä huomiota suhteessa enemmän kuin vaikeaselkoisuus? Mistä asianlaita mahtaa kertoa?
Kertoisikohan se siitä, että tosissaan keskustelevilla palstalaisilla on sen verran kehittynyt lukutaito, että hieman vaikeaselkoisempikin teksti aukeaa, ja toisaalta alkeelliset virheet, kuten yhdyssanamokat, pistävät lukiessa silmään.
Muista palstoista puhuttaessa tuntuu, että ongelmat kulkevat käsi kädessä. Esimerkiksi täällä http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001509&subcat=2638 on usein pitkiä vuodatuksia, joiden lukemisen tekee mahdottomaksi olematon pilkutus, lukemattomat kirjoitusvirheet ja puuttuva kappalejako.
Yhdyssanojen, pilkkusääntöjen ja muiden oikeinkirjoitusjuttujen osaaminen on perusta, jolle voi lähteä rakentamaan kaunista, selkeää tekstiä. Nettikeskusteluiden kommentit ovat kuitenkin useimmiten jutustelunluontoisia, kertakäyttöisiä päänavauksia, eikä kirjoittaja useinkaan viitsi hioa tekstiään loppuun saakka.
Tuo oli aika hyvä analyysi, etenkin ensimmäinen kappale.
Miksi minusta tuntuu, että sinulla, tämän ketjun aloittaja, on kielioppiin ja oikeinkirjoitukseen liittyvä huono omatunto (tai ahdistus, tai jotain). En tiedä, tämä tuli mieleeni ihan vain vaistonvaraisesti.
Kaikki nuo edellisen kirjoittajan kappaleet olivat minusta osuvaa analyysia, sellaista, jota oli vaivatonta teknisesti lukea ja myös sisällöllisesti hyväksyä. Kiitos siitä hänelle!
Ei ole kielioppiahdistusta tai vastaavaa. Sen sanoisin, että näillä palstoilla kovin moni keskustelu kääntyy itse asiasta kirjoittajan persoonallisuuden arviointiin.
Kyllä, edellisen kirjoittajan (tai kirjoittajien) kielioppikommentit ovat kunnossa, vaikka hän ei hyväksynytkään avausviestini vastakkainasettelua ensimmäisessä viestissään.
Asian selvittäminen omin sanoin on liikaa vaadittu virkailijoiden älylliseen tasoon nähden.
Heillä on valikko lauseita joista poimitaan lähinnä sopivat asiakkaille lähetettäviin kirjeisiin.
Uskon tuon sabluunasysteemin olemassaoloon jo aivan oman kokemukseni perusteella. Sitten kun joskus olen soittanut virkailijoille ja kysynyt lisäselvityksiä, heidän suusanallisissa vastauksissaan toistuvat samat sabluunat, samat kaavat ja kankeudet.
Verovirastoissakin käyttäydytään siihen malliin, tosin asiakaspalvelu on mielestäni vähän parantunut, ainakin naisvirkailijoiden puolella. Nuoret, vastavalmistuneet verovirkailijamiehet ovat niitä kaikkein virkaintoisimipia ja kieli sen mukaista - epävarman egon paisuttamaa formulaa.
Ehei, ei sellaista olekaan, tollot!!
Jos sitä etsitte, niin kysykää tietä Kangasalan seudun kuntainliiton terveydenhoitopiirin vuodetoimintapisteeseen.
Tuo vielä yhdyssanavirheineen, niin kuolla ehtii terveempikin, ennen kuin perille osuu navigaatorin kanssakaan.
Tästä tulee mieleen se kirjallisuus, jota erityisen hyvänä pidetään, ja joka usein vaatii ankaraa paneutumista.
Moni näistä on klassikko, mutta tuleeko mieleen romaania tms., jossa kirjailija luo auran itselleen vaikeaselkoisella ja jopa huonolla kielellä.
Kysyit aivan päinvastaista esimerkkiä mutta sen määrittelyssä voisi käyttää vertailuna sujuvaa ilmaisua.
Tästä hyvä esimerkki ovat Veikko Huovisen tuotokset joita lukiessa ei lainkaan tarvitse takertua kieliopin kiemuroihin,eikä sujuva kielenkäyttö vähennä humaanien ajatusten arvoa.
Helsingin sanomat on hyvä esimerkki. Harvemmin pilkkuvirheitä saati yhdyssanavirheitä, mutta sitäkin tiheämmässä omituisia kirjoituksia.
Ns. punainen lanka on usein hukassa aivan tavallisessakin lyhyehkössä uutispätkässä. Joutuu lukemaan toistamiseen, mutta tämäkään ei aina auta. "Tarina" ei etene loogisesti, toimittaja (vaiko toimitus) painottaa vaatimattomia hajahuomioita, asiat rönsyilevät ja jättävät lukijan hakemaan pääkohtaa usein turhaan.