Noh olen 21 vuotias mutta oman kullan löytäminen tuntuu aina olevan vaikeata. Todennäköisesti kuolen yksinään ja lapsettomana joka on sinäänsä hienoa että ainakaan tällä hetkel en voisi asua kenenkään kanssa samassa asunnossa...
asiasta viideenteen en tiedä onko tämä oikea paikka kysyä tai keskusttella aiheesta mutta miksi se naisen iskiminen tuntuu olevan niin työn ja tuskan takana :(
aina olen yrittänyt mukava ja kiltti olla kaikille omasta mielestäni en ihan peikon näköinenkään ole mutta kai se on katsojan silmissä ja on vaikea itsestään.
Esim se että mulle on lähes aina käynyt kaks varmaan klassikointa tapausta mitä voi käydä
1. Viestitellän vähän aikaa ja sitten ei kuulu mitään tai
2. "anteeksi mutta mulla onkin toinen" ihmiset
noi kakkos klassikon tapaukset saa mut ainaki raivon partaalle kun hetken juttelun tai viestin vaihtelun jälkeen päättääkin mennä entisen luokse
hoh hoijjaa olis sitten alunperinki joko
A) jättänyt sen tai
b) ei olisi alkanut etsimään uutta
sellasta nyt on sanottavani sanottu
asiasta viideenteen en tiedä onko tämä oikea paikka kysyä tai keskusttella aiheesta mutta miksi se naisen iskiminen tuntuu olevan niin työn ja tuskan takana :(
aina olen yrittänyt mukava ja kiltti olla kaikille omasta mielestäni en ihan peikon näköinenkään ole mutta kai se on katsojan silmissä ja on vaikea itsestään.
Esim se että mulle on lähes aina käynyt kaks varmaan klassikointa tapausta mitä voi käydä
1. Viestitellän vähän aikaa ja sitten ei kuulu mitään tai
2. "anteeksi mutta mulla onkin toinen" ihmiset
noi kakkos klassikon tapaukset saa mut ainaki raivon partaalle kun hetken juttelun tai viestin vaihtelun jälkeen päättääkin mennä entisen luokse
hoh hoijjaa olis sitten alunperinki joko
A) jättänyt sen tai
b) ei olisi alkanut etsimään uutta
sellasta nyt on sanottavani sanottu
Vastaukset 7
Vanhimmat
Musta tuntuu täysin samalta. En usko että tälllanen nettiruikutus auttaa yhtään mutta mainitsemasi kaltaiset tapaukset ovat mullekin enemmän kuin tuttuja.
Tuore esimerkki: olen tuntenut Sannan (nimi muutettu) toukokuusta lähtien. Alussa olimme pelkästään kavereita ja lähettelimme viestejä melki joka päivä. Heinäkuun alussa Sanna pyysi minua ulos, mutta en oikein innostunut asiasta.
Toissaviikonloppuna kuitenkin soitin Sannalle ja sovimme treffit. Treffeillä kaikki vaikutti erittäin lupaavalta ja tapasimme vielä pari kertaa uudestaankin. Aloin tosissani pitämään Sannasta. Puhuimme seurustelusta ja päätimme lyöttäytyä yhteen. SE OLI VIRHE.
Toissapäivänä Sanna soitti ja sanoi että ei uskoisi suhteen kestävän kuukautta pidempään. Just joo. Sanna kertoi olevansa valmis jatkamaan "suhdetta" vielä kuukauden mutta uskoi kuulemma vakaasti sen jossain vaiheessa loppuvan.
En seurustele Sannan kanssa enää. Enkä tule seurustelemaan kenenkään kanssa elleivät naiset oikeasti selvitä itselleen mitä haluavat ennen suhteeseen ryhtymistä. Mua vtuttaa.
menihän sulta itteltäsikin yli kuukausi, ennen kuin olit valmis menemään Sannan kanssa treffeille. Miksi Sannan pitäisi olla sinua valmiimpi ja tietäväisempi siitä, mitä haluaa?
En käynyt treffeillä Sannan kanssa kuukausi sitten, koska:
1. KÄYTÄNNÖN SYY: olin lomalla aivan eripuolella Suomea Sannan pyytäessä mua treffeille
2: ITSESTÄNI JOHTUVA SYY: Olin pitänyt Sannaa pelkästään ystävänä enkä osannut odottaa yllätäin saapuvaa treffiehdotusta. Kysyin Sannalta hänen tunteistaan ja Sanna paljasti, että ei tahtoisi jättää ystävyyttämme sille tasolle, vaan tahtoisi jotain suurempaa. Loppuloman mietin Sannan ehdotusta ja päätin suostuvani Sannan treffipyyntöön pyytämällä häntä ulos, sillä ajatus siitä, että Sanna piti minusta muutenkin kuin vain kaverina, herätti mussakin jonkinasteisia tunteita.
Eli Sanna oli omien sanojensa mukaan pohtinut asiaa tarkoin mutta suhteen alettua veti jarrut pohjaan. Tunteelliselle miehelle aika kova takaisku.
Suhteet kaatuvat monesti juuri alussa. Ei voi tietää välttämättä, millaista on seurustella toisen kanssa ennen kuin seurustelee. Esim. johonkin toisen tapoihin voi kyllästyä kuukaudessa ja niitä ei ole aiemmin tiennyt edes olleen.
Kannattaa vähän kovettaa itseään. Ei tuollaisesta pidä ottaa nokkiinsa. Ihmiset saattavat erota toisistaan kuukauden tai puolen vuoden kuluttua, mikä on nuorilla aika yleistä. Kannattaa kysyä toiselta, että miksi hän haluaa erota, niin voi ottaa opikseen asiasta ja saa lisää itsetuntemusta. Seuraavalla kerralla osaa kysyä toiselta jo vaikka etukäteen, että häiritseekö häntä tällainen tapa itsessä.
Tollasta vastausta odotinkin. Se oli asiatekstiä alusta loppuun.
Niinhän kaikki elämä toimii. Periaate "ei voi tietää, jos ei koita" pätee aina. Serustellessa turpaan tulee USEIN ja suurin osa suhteista loppuu ennemmin tai myöhemmin.
Olimme kyllä käyneet kaikki seurustelun esteet läpi ennen siihen ryhtymistä mutta näin kävi. Ajanpuute taisi olla kovin syy. En ole Sannalle vihainen, enkä ole edes ollut. Ärsyttää vain se tosiasia, että ajaudun aina suhteeseen, joka kaatuu heti siihen, että vastapuoli ei ole miettinyt kunnolla mihin on alkamassa.
Jännittävää, jos tiedät jo 21-vuotiaana jääväsi yksin ja lapsettomaksi! Moni muu on käynyt nuo samat kiemurat läpi ja joudut ehkä vielä monta kertaa menemään eteenpäin ja välillä takapakkia, ennen kuin tärppää. Joillekin se tapahtuu vasta kolme-nelikymppisenä.
Olen itsekkin ajatellut samoin kun olin sinkku että olen varmaan koko elämäni yksin. Mutta toisin kävi...Olin katsellut jo pitkään erästä naista joka sai jalat alta kerta kerralta kun hänet näin. Luulin että sillä olisi jo joku ja varmasti olisi kun niin kaunis oli. Aikani pähkäiltyäni päätin rohkaista mieleni ja uskaltautua kysymään josko hän haluaisi tavata/lähteä kahville. Ajattelin jo silloin että eihän niin kaunis nainen juttele tälläisen kanssa. mutta toisin kävi.. Kun toivoin ja uskoin siihen ihmeeseen se toteutui. En vieläkään usko sitä todeksi. Joten älä lannistu usko itseesi ja toteuta toiveesi