Onkohan totuusperää?
Valehdellessa koskettaa nenää
Neetta
61128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
.
46. V A L E H T E L U
__________________________________________________
Valehtelu on coping-keino, jolla pyritään pettämään muita tai säästämään itseä häpeältä yms.
Valehtelu on tietoinen operaatio, eikä sitä pidä sekottaa *supressioon, *kieltämiseen, *negaatioon tai *torjuntaan.
Presidentti William Clinton todisti vakavalla naamalla: "I did not have sexual relations with that woman...miss Lewinsky." Tehdyt totuusanalyysit kuitenkin ilmaisivat, että presidentti kusettaa. Sittemmin ilmeni, että hän tarkoitti – tämän kirjan kielellä – että osittainen inkorporaatio ei ole seksiä. Kesäkuussa 2004 tämä veijari, lempinimeltään Bill, julkaisi tylsiksi haukutut muistelmansa, "My Life". TV-haastattelussa hän on selvitellyt motiivejaan (HS 18.6.2004, A15): "Luulen tehneeni sen mahdollisimman huonosta syystä eli sen vuoksi, että pystyin tekemään sen. (- -)"
Clinton on tuonut myös esiin, että hänellä ei ole kokemusta hashiksen poltosta, koska hän ei ole vetänyt henkeen. – Töppöilyistä huolimatta Time (2004, Vol.163, No. 17) on luokitellut hänet 100 maailman mahtajan joukkoon luokassa Leaders & Revolutionaries (p. 52).
Pääministeri Anneli Jäätteenmäki sanoi: "Puhun niin totta kuin voin ja osaan." Keväällä 2004 kansanedustaja Jäätteenmäki todettiin oikeudessa syyttömäksi, ja kesäkuun eurovaaleissa hän oli ääniharava.
Valehtelu kuuluu osana normaaliin lapsuudenkehitykseen. Sen kautta lapsi pystyy ottamaan etäisyyttä mm. omiin vanhempiinsa, kun ei kaikesta tarvitse tehdä tiliä. Kehittyneet lapset osaavat jo varhain valehdella ja näin pitää puoliaan. Paljolti tämä liittyy itsenäisyyteen ja siihen että osaa sanoa "ei" tai "en halua" tai "en suostu" (kuten roomalaiset kansantribuunit, jotka saattoivat yhdellä sanalla "veto" estää senaatin päätöksen).
Oikeudessa syytetty saa puhua palturia mielin määrin, mutta todistajan suhteen on toisin. Kerrotaan että F. L. Wright (1867–1959) esitteli itsensä: "Olen Frank Lloyd Wright, maailman kuuluisin arkkitehti." Tutut moittimaan, että miksi noin pitää itseä kehua. "No kun oikeudessa pitää puhua totta!" Välillä valehtelija ja esim. poliisi voivat toimia "salaisessa" yhteisymmärryksessä: Esim. liikennesakoissa poliisi on voinut antaa liian rehelliselle sakotettavalle tilaisuuden ilmoittaa tulot uudestaan, pienempinä!
Esim. vanhemmat voivat olla toista mieltä valehtelun normaaliudesta. Heille esimerkki: Koulussa pikku Kallen opettaja on puhunut viinan kiroista. Hän kysyy Kalleltakin tämän vanhempien alkoholinkäytöstä. Kalle kauhistuu: Edellisenä iltana kotona oli ollut pirskeet. Äitikin oli innostunut strippaamaan pöydällä, ja isä oli aamulla jäänyt kotiin nukkumaan. Hän sanoo: "Kyllä ne välillä hieman ottavat." Mitä muuta hän olisi voinut sanoa?! – Myöskään naisille ei aina kannata olla ylen rehellinen esim. puhuttaessa heidän ulkonäöstään.
Käytännössä tulee toimia terveen järjen pohjalta. Usein Oroveso'n neuvo on toimiva (Norma 1831):
(- -)
Ah! Rooman alhaisen ikeen alla
Suutun minäkin ja kaipaan aseisiin,
mutta taivas on aina meitä vastaan.
Neuvoni on teeskennellä.
Libretto Felice Romani (suomentanut Eija Hirvonen); säv. Vincenzo Bellini (1801–1835).
Täten on valheita ja valkoisia valheita. – Hauska huijaukselle pohjaava sarja oli Helge "Heguli" Heralan TV1:ssä 1981–1983 juontama "Valehtelijoiden klubi". Vähemmän hauska oli MTV:n (2001–25.9.2004) "Kuutamolla".
Joissain ammateissa on pakko valehdella. Sen sai valtionvarainministeri (1991–1996) Iiro Viinanen kokea! (devalvaatio-huijaus). Myös "maailman toiseksi vanhin ammatti", vakoilu, vaatii valehtelemista. Legendaarisimpia tällä alalla ovat olleet Mata Hari (alankomaalais-ranskalainen Margaretha Zelle 1876–1917) ja neuvostoliittolainen Richard Sorge (1895–1944).
On myös ihmisiä, joilla suuri osa elämää perustuu valheelle, nimittäin habituaaliset kaksoiselämän viettäjät. Joillain miehillä voi olla monta vaimoa, jotka eivät tiedä toisistaan. Tällöin täytyy olla tarkkana ajankäytön suhteen, jottei paljastu. – On myös toisentyyppisiä patologisia valehtelijota, lapsekkaat huomionhakuiset, jotka voivat esim. keksiä, että heidät on raiskattu.
Nykyään valehtelijoiden eliittiin kuuluvat doping- urheilijat, jotka ovat täysin tietämättömiä paheestaan. Jopa niin, että "Gestapo" vainoaa Marion Jonesia ja Tim Montgomeryä vain siksi että he ovat rakastuneita! (HS 18.7.2004, B1). Nyt Ateenan olympialaisia kannattaa seurata myös lääketieteen "uusimpien saavutusten" kannalta, kirjoittaa "Toinen mies" (HS 26.7.2004; A13).
Välillä valehtelu voi olla *kieltämisen sävyttämää toiveajattelua. Brittiupseeri innosti joukkoja Sommen taistelun aloittaneen tykistökeskityksen jälkeen: "Ette tarvitse kivääreitänne, juoksuhaudoissa ei ole yhtään saksalaista elossa." Sommessa 1.7.– 13.11. 1916 kaatui yli 1,2 miljoona miestä, taistelun ensimmäisenä päivänä 57470 brittiä. (Hobbes 2003: 138, 172.)
Itsetehdyn tai teeskennellyn sairauden vaikeimpia muotoja kutsutaan nimellä Munchausenin syndrooma, jonka ensimmäisenä kuvasi ja nimesi (väärinkirjoituksen kera) brittiläinen lääkäri Richard Alan John Asher (1912–1969) Lancetissa 1951. Nimitys pohjaa saksalaisen kirjailijan Rudolf Erich Raspe'n (1737–1794) teokseen "Baron Münchhaussen's Narrative of His Marvellous Travels and Campaigns in Russia" (1785; suom.1856) ym. Näiden taustana on todellinen Hieronymus Karl Friedrich Freiherr von Münchhausen (1720–1797), joka taisteli Venäjän armeijassa turkkilaisia vastaan. – Suomessa häiriöstä käytetään korrektia nimitystä Münchhausenin oireyhtymä. Münchhausen by proxy ("edustajan välityksellä") on häiriö, jossa häiriintynyt, esim. lapsen vanhempi, tuottaa lapselleen sairauden oireita.
"50 defenssiä"
.
.
Ei Pili eikä Jäätteenmäki koskettanut nokkaansa. Näin iso ele olisi liian läpinäkyvä; mieluummin ollaan jäykkänä.
Analysoisin Piliä näin:
Sanoo loukkaantuneen näköisenä hieman ääni vavisten: 'Vakuutan teille, ettei minulla ole ollut sesuaalisita tuohon narttuun...(hups! tarkoitan)...neiti Lewinskyyn.'
.
.
.
"sesuaalisita", po. seksuaalista suhdetta
.
Onko siinä mitään perää, että valehdellessa katselee keskimäärin enemmän vasemmalle, totta puhuessa oikealle?
Vai olikohon se toisinpäin...?
.
En usko; mieluummin räpyttää öögaa pari kertaa enemmän, pitää paussia puheessa tai aloittaa maneereilla; "nythän on niin", "on sanomattakin selvää", etc.
.
Kiitos tästä pitkästä tekstistä koskien kiintoisaa aihetta.
Sitten asiaan: :D
Miten arvioisit näitä tapauksia:
1.
Nuori mies valehtelee erittäin hienosti ja huomaamattomasti asioita. On erittäin asiallinen käytökseltään ja suosittu ihminen.
Valheita ei juurikaan huomaa ja ne sopivat jutun sisältöön hienosti.
Valheiden tarkoitusperänä on lähes poikkeuksetta muuttaa totuutta siten, että saadaan syyllistettyä keskustelukumppania hienokseltaan projektiivisessa mielessä. Eli tämä mies kokee syyllisyyttä jostain teostaan ja kertoo asian valheellisesti siten, että keskustelukumppani alkaa tuntea syyllisyyttä samanlaisesta asiasta. Saa hienokseltaan roolit vaihdettua.
Lukee toisia äärimmäisen hyvin ja käyttää tietoja häikäilemättä näitä vastaan yleensä syyllistys mielessä.
Syylistää jatkuvasti joitain helpoiksi uhreiksi huomaamiaan ihmisiä mm. valehtelusta ym. toimintavoista, mitä hän itse tekee ja saa myös muiden vihan kohdistettua näitä uhrejaan vastaan.
2.
Nuori mies valehtelee melko turhan oloisesti suurimman osan siitä, mitä hän puhuu. Kertoo pitkiä tarinoita, joissa ei ole sanaakaan totta. Pystyy sekunnissa keksimään 100 sivun romaanin mittaisen melko loogisen tarinan, mistä ei ole sanaakaan totta.
Valehtelu on kuitenkin suurelta osin taktista ja tavoitteellista: sillä hän pyrkii herättämään toisissa ihailua ja sekä projisoimaan heihin syyllisyyden tunteita.
Käyttää valehtelussaan melko hyvin hyödykseen ihmisten erilaisia taipumuksia käsittää asioita väärin jollain erityisellä tavalla ja taipumuksia muistaa asioita johonkin suuntaan eri tavalla, sekä myös pelkoja.
Ajattelee asiat kuitenkin usein omalaatuisella tavalla, jolloin valheet eivät herätä toisissa sellaisia tuntemuksia, kuin hän on tarkoittanut; ymmärtää ihmisiä väärin.
Siitä huolimatta, että hän pystyy käyttämään toisten muistamistapoja heitä vastaan, hänellä itsellään on hyvin heikko muisti.
Ei koskaan myönnä valehtelevansa, vaikka jäisi valheesta suoraan kiinni. Väittää yleensä tällöin toisten muistavan väärin.
Uskoo kaikkien muidenkin valehtelevan samoin, kuten hän itse. Ajattelee, että kaikki niin tekevät. Hän ehkä ajattelee, että tyhmemmät eivät valehtele ja että valehtelu on intellektuaallisen erityisyyden merkki. Tai tyhmät eivät ehkä tajua valehtelua, eivät ehkä tiedosta valehtelevansa... ja menevät helpommin lankaan.
Valehtelija no.2n älykkyys on kuitenkin alle keskitason.
Jep, anteeksi tästä.