Kannattaa kokeilla nyt, sieniaikaan...
500g nautaa kuutioina
200g sieniä
1 sipuli
2 suolakurkkua
2dl kermaa
2dl smetanaa
10cl valkkaria / itse laitan vähän enemmän ;)
voita, suolaa, pippuria, sinappia, hunajaa maun mukaan.
Ruskista lihat, suolaa. Kuullota sipuli ja sienet, yhdistä lihojen kanssa. Lisää viini ja kiehuta kokoon. Lisää kerma ja anna saostua. Sekaan silputut kurkut ja maustettu smetana.
Hauduta.
500g nautaa kuutioina
200g sieniä
1 sipuli
2 suolakurkkua
2dl kermaa
2dl smetanaa
10cl valkkaria / itse laitan vähän enemmän ;)
voita, suolaa, pippuria, sinappia, hunajaa maun mukaan.
Ruskista lihat, suolaa. Kuullota sipuli ja sienet, yhdistä lihojen kanssa. Lisää viini ja kiehuta kokoon. Lisää kerma ja anna saostua. Sekaan silputut kurkut ja maustettu smetana.
Hauduta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oikea nimimuoto on
govjadina po-strogonovski.
Ja aito versio tehdään naudan ulkofileestä, joka suikaloidaan pitkulaisiksi puolen sentin paksuisiksi liuskoiksi (vähän ohuemmiksi kuin naisen pikkurilli...), jotka ruskistetaan nopeasti erittäin kuumassa runsasrasvaisessa pannussa, niin että jäävät sisältä mediumeiksi.
Kastike tehdään aivan erikseen, suurin piirtein ohjeesi mukaan, sieninä joko tuoreet herkkusienet tai herkkutatit. Sokerittoman dijon-sinapin lisäksi tarvitaan myös pieni määrä tomaattipyreetä. Ja kun ruoan tekee fileestä, ei tuota haudutusvaihetta ole, vaan liha vain yhdistetään (ILMAN paistorasvaansa!) kastikkeeseen ja annetaan lämmetä tulella korkeintaan pari minuuttia, jotta mediumina ollut liha kypsyy korkeintaan roseeksi.
Suolakurkkuna pyritään käyttämään mahdollisimman aitoa venäläistyyppistä kurkkua eli hapankurkkua.
Valkoviinin käyttöä kannattaa harkita. Se ei ole välttämätön, ja vain jos on varma, että pitää siitä (= on kokemusta) tällaisessa kastikkeessa, sitä kannattaa käyttää, joskin varovainen määrä. Ongelmana on muuten kastikkeen liika happamoituminen (jota smetana vielä omalta osaltaan lisää muutenkin).
Samaten hunajan käyttöä (tai ainakin määrää) kannattaa harkita samojen periaatteiden mukaan kuin kuivan valkoviinin, joskin juuri päinvastaisista syistä, eli jotta kastike ei makeudu liikaa. Pieni makeus sen sijaan neutraloi happamuuden, ja on siis OK.
Ja olkaa hyvä: älkää levittäkö tuota väärää nimimuotoa "govia dina". Venäjäksi nimi on tuo mainitsemani "govjadina" (po-stroganovski).
Govjadina tarkoittaa yksinkertaisesti "naudanlihaa" venäjäksi. Eli tuon ruoan nimi "govjadina po-stroganovski" on sanatarkasti "naudanlihaa stroganovin tapaan".
"Govia dina" on vain väärin kirjoitettu ja jaettu sana, suurin piirtein "nayt aliha".
Tosi hyvät ja oikeat täydennykset nimeä myöten. Näin tätä saa aika monessa paikassa nykyään Venäjällä. Eikä mitään hunajaa, koska se antaa tähän ruokaan jopa jotenkin tympeän maun. Valkoviinistä en ole koskaan kuullutkaan ja taitaa jopa leikata helposti tuon smetanan kanssa. Sitävastoin joko sinappijauhetta tai Dijon-sinappia potkua antamaan.
Venäläisten ruokien nimet alunperin ovat samaan tapaan rakennettuja kuin ranskalaisessa keittiössä: "leivitettyjä kananleikkeitä valkosipulivoitäytteellä", mikä kertoo tosi hyvin, mistä ruoasta on kyse. Sittemmin ruoka on omistettu jollekin paikalle - tyyliin "Kievin kana " - tai henkilölle (yleensä aatelinen, jolle keittiömestari on ruoan tehnyt) vrt. Strogonov.
Tämän kanssa käy hienosti olkiperunat: ohuenohet perunasuikaleet, jotka nopeasti paistettu(keitetty öljyssä - ohuet ranskalaiset.
Olen pariin kertaan ainakin saanut tämän tarjoiltuna leivän sisällä, johon on koverrettu pesä stroganoville. Juhlava eines!
Joudun korjaamaan pikkuisen tuota nimimuotoa: pitää siis olla "naudanlihaa Stroganovin tapaan" isolla alkukirjaimella tuon herra Stroganovin osalta. Venäjäksi taas käytetään tässä taivutusmuodossa pientä alkukirjainta, koska erisnimi on taivutettu adjektiiviksi.
Muuten, tuo "herra Stroganov" oli Katariina Suuren aikana elänyt upporikas ylimys Aleksandr Stroganov. Hän ei kuitenkaan keksinyt tuota ruokaa, vaan hänen kokkinsa keksi... Niin epäoikeudenmukainen on maailma!
Eikä näin ollen olekaan ns. alkuperäinen. Eikä se ollut tarkoituskaan. Ajattelin vain antaa tämän version tänne, kun kaikki jotka ovat sitä maistaneet, ovat tykänneet. Viineineen päivineen.
Onhan oikein, että reseptejä muunnellaan - eihän niistä monestakaan ole olemassa sitä "ainoata, oikeata totuutta". Varsinkin kaikki reseptit, jotka kulkevat suvussa polvesta toiseen ovat arvokasta kulinaarista perimää, jota on syytä kunnioittaa. Siten ruonalaittotaito ja kiinnostus hyvään ruokaan säilyy aitona.
Näissä klassikkoresepteissä on vain se pulma, että jos emme tiedä alkuperäistä reseptiä ja makukoostumusta vaan vain "oiotut" ja ajan mukaisiksi muunnellut reseptit, se alkuperäinen jää unholaan. Mikä on tietysti sääli!
Tosin Stroganoffin pihvistä on jo nyt kymmeniä eri versioita olemassa - osa tosi kaukana siitä alkuperäisestä.
oikee sit on?
Tuo ylempänä minun kertomani resepti on se, jota sovellettiin ainakin tsaarin hovissa Pietarissa. Kyllä se lienee aika lailla oikea ja alkuperäinen.
aineksien määrien kans?