Älä ota sitä jonka kanssa pystyt elämään, vaan se jota ilman et voi elää.
Tuon olen kuullut pariin kertaan ja ajattelin lähteä vaihteeksi tältä kannalta asioita miettimään.
Jos sanotaan että rimaa pitää laskea niin tarkoittaako se sitä että antaa mahdollisuuksia niille joiden kanssa pystyisi elämään? Ja aistiiko toinen olevansa "vain" sellainen jonka kanssa pystyisin elämään, mutta ilmankin selviän.
Olen ajatellut olleeni paremman puute, kun olen seurustellut ja lauantaina onkin yks kaks baarista löytynyt parempi, mutta onko toinen ollut sitä myös minulle ja ehtinyt vaan ensin sen paremman löytää?(Kyllä, jos sen kyseisen seurustelun aikana joku näsitä keitä ilman en ole joskus voinut elää, tai ainakin olen kuvitellut etten voi, olisi tullut kertomaan kiinnostuksestaan niin kyseiset 2 herraa olisi jäänyt kuin..)
Näiden perään en ole pahemmin edes itkenyt. Ollut lähinnä vihainen ja loukkaantunut, mutta en järin surullinen. Itsetunto on tainnut saada suurimman kolauksen, "TUOLLE minä annoin mahdollisuuden ja näin kävi".
Kun taas niitä joiden kanssa en ole tässä määrin seurustellut tms., olenkin sitten itkenyt, ja jotkut tuntuvat vieläkin pahalta. Lähinnä ehkä se jos ei saa koskaan tilaisuutta tietää mitä siitä olisi voinut tulla, ja en ollut tarpeeksi hyvä tuolle. Ne ihmiset ovat olleet niitä joiden suhteen olen itse tehnyt aloitteen, siksi ehkä tuntuvat siltä että niitä ilman ei voi elää.
Nyt olen taas tehnyt yhden aloitteen ja täpinässä odotan mitä siitä tulee..toistaiseksi pystyn elämään ilman kyseistä henkilöä(ainakin uskottelen niin), mutta yhteydenotot ovat hyvin tärkeitä. Yritän pidätellä itseäni etten liikaa tee itseäni tykö ja sitä kautta karkota toista. Luulen kyllä että js kyseinen henkilö sanoo että ei nyt kyllä kiinnosta niin hetken tulen olemaan hyvin allapäin.
Mutta nämä riman laskut ja paremman puutteet..molemmat ovat olleet tosi kivoja ja heidän kanssaan on ollut hauskaa, mutta olen huomannut nalkuttavani huonoista puolista/tavoista/piirteistä. Joissain asioissa olen äärimmäisen pedantti, ja jos toinen on tässä asiassa leväperäinen niin..yksi näistä on hygieniataso. Sekä henkilökohtainen että kodin. Itse käyn suihkussa ainakin kerran vuorokaudessa, yleensä ennen nukkumaan menoa. Puhtaana on kiva mennä puhtaisiin lakanoihin. Vaihdan lakanat kerran viikossa. Vaihdan sukat ainakin kerran päivässä, samoin alusvaatteet. Pesen hampaani aamuin illoin. En halua sänkyyni hikistä miestä joka ei ole pessyt hampaitaan. Tätä sainkin melko huomaamattomasti ja mielestäni hienotunteisesti hoidettua kimppasuihkuilla ennen nukkumaan menoa. Sukkien ym vaihtoon on paha puuttua jos ei asu yhdessä. Ei toisen ainoita sukkia voi heittää pyykkikoriin..
Muuten olen hulda huoleton..kotona siivoan noin kahden viikon välein kunnolla, mutta yleensä jo samana päivänä on koirien lelut pitkin lattioita, omia papereita ym jokapuolella, trimmauspöytä keskellä olohuonetta jne. Sekaista mutta ei likaista. Senpä takia joidenkin miesten asunto karkottaa minut pois. Likaisuutta ja epähygienisyyttä en voi sietää. Tosin toinen näsitä edellämainituista miehistä valitti epäjärjestelmällisyyttäni ja sekaisuuttani=)Tyyppi oli mua 4v vanhempi(olin silloin 22) ja asui porukoillaan, joten..
Juttu lähti rönsyilemään, mutta pointti oli se että kumpaa te suositte, sitä jonka kanssa pystyy elämään vai sitä jota ilman ei voi elää? Siitä kenen kanssa voi elää saattaa myös tulla se ketä ilman ei voi elää..
Tuon olen kuullut pariin kertaan ja ajattelin lähteä vaihteeksi tältä kannalta asioita miettimään.
Jos sanotaan että rimaa pitää laskea niin tarkoittaako se sitä että antaa mahdollisuuksia niille joiden kanssa pystyisi elämään? Ja aistiiko toinen olevansa "vain" sellainen jonka kanssa pystyisin elämään, mutta ilmankin selviän.
Olen ajatellut olleeni paremman puute, kun olen seurustellut ja lauantaina onkin yks kaks baarista löytynyt parempi, mutta onko toinen ollut sitä myös minulle ja ehtinyt vaan ensin sen paremman löytää?(Kyllä, jos sen kyseisen seurustelun aikana joku näsitä keitä ilman en ole joskus voinut elää, tai ainakin olen kuvitellut etten voi, olisi tullut kertomaan kiinnostuksestaan niin kyseiset 2 herraa olisi jäänyt kuin..)
Näiden perään en ole pahemmin edes itkenyt. Ollut lähinnä vihainen ja loukkaantunut, mutta en järin surullinen. Itsetunto on tainnut saada suurimman kolauksen, "TUOLLE minä annoin mahdollisuuden ja näin kävi".
Kun taas niitä joiden kanssa en ole tässä määrin seurustellut tms., olenkin sitten itkenyt, ja jotkut tuntuvat vieläkin pahalta. Lähinnä ehkä se jos ei saa koskaan tilaisuutta tietää mitä siitä olisi voinut tulla, ja en ollut tarpeeksi hyvä tuolle. Ne ihmiset ovat olleet niitä joiden suhteen olen itse tehnyt aloitteen, siksi ehkä tuntuvat siltä että niitä ilman ei voi elää.
Nyt olen taas tehnyt yhden aloitteen ja täpinässä odotan mitä siitä tulee..toistaiseksi pystyn elämään ilman kyseistä henkilöä(ainakin uskottelen niin), mutta yhteydenotot ovat hyvin tärkeitä. Yritän pidätellä itseäni etten liikaa tee itseäni tykö ja sitä kautta karkota toista. Luulen kyllä että js kyseinen henkilö sanoo että ei nyt kyllä kiinnosta niin hetken tulen olemaan hyvin allapäin.
Mutta nämä riman laskut ja paremman puutteet..molemmat ovat olleet tosi kivoja ja heidän kanssaan on ollut hauskaa, mutta olen huomannut nalkuttavani huonoista puolista/tavoista/piirteistä. Joissain asioissa olen äärimmäisen pedantti, ja jos toinen on tässä asiassa leväperäinen niin..yksi näistä on hygieniataso. Sekä henkilökohtainen että kodin. Itse käyn suihkussa ainakin kerran vuorokaudessa, yleensä ennen nukkumaan menoa. Puhtaana on kiva mennä puhtaisiin lakanoihin. Vaihdan lakanat kerran viikossa. Vaihdan sukat ainakin kerran päivässä, samoin alusvaatteet. Pesen hampaani aamuin illoin. En halua sänkyyni hikistä miestä joka ei ole pessyt hampaitaan. Tätä sainkin melko huomaamattomasti ja mielestäni hienotunteisesti hoidettua kimppasuihkuilla ennen nukkumaan menoa. Sukkien ym vaihtoon on paha puuttua jos ei asu yhdessä. Ei toisen ainoita sukkia voi heittää pyykkikoriin..
Muuten olen hulda huoleton..kotona siivoan noin kahden viikon välein kunnolla, mutta yleensä jo samana päivänä on koirien lelut pitkin lattioita, omia papereita ym jokapuolella, trimmauspöytä keskellä olohuonetta jne. Sekaista mutta ei likaista. Senpä takia joidenkin miesten asunto karkottaa minut pois. Likaisuutta ja epähygienisyyttä en voi sietää. Tosin toinen näsitä edellämainituista miehistä valitti epäjärjestelmällisyyttäni ja sekaisuuttani=)Tyyppi oli mua 4v vanhempi(olin silloin 22) ja asui porukoillaan, joten..
Juttu lähti rönsyilemään, mutta pointti oli se että kumpaa te suositte, sitä jonka kanssa pystyy elämään vai sitä jota ilman ei voi elää? Siitä kenen kanssa voi elää saattaa myös tulla se ketä ilman ei voi elää..
Vastaukset 8
Vanhimmat
no, eiköhän aito rakkaus ole juuri sitä että ketä ilman ei voi, tunne voivansa elää! tsemiä
Kyllä se on niin, että sen kanssa kannattaa aloittaa yhteiselämä, jonka kanssa _haluaa_ tehdä niin. Se, että väittää ettei kykene elämään ilman toista on alun jälkeen ihan bullshittiä. Onhan se tavallaan romanttista sanoa niin, mutta tosiasia on että harva tekee itsemurhan sen jälkeen kun suhde on päättynyt sen-kanssa-jota-ilman-ei-voi-elää.
Niinpä. aika vähän olisi sinkkuja, jos jotakin ihmistä ilman ei voisi elää. Tämä vie pohjan koko ketjun aloitusviestin kysymykseltä. Monet naiset odottavat jotain ylimaallista, että mies vie jalat alta, aivan kuin rakkaus olisi järjen kuolema. Jos ymmärtää, että sellaista ihmistä ei olekaan, jota ilman ei voi elää (kun kerran elää), niin ei edes haaveile sellaisesta yli-ihmisestä.
toisen ainutlaatuisuudesta lähtee pääosin omasta päästä eikä toisen täydellisistä ominaisuuksista. Siksi on yhdentekevää miettiä kumman ottaa. Joku ei ehkä kykene koskaan tuntemaan tuolla tavalla romanttisesti, että "tätä ilman en voi elää" ja kyseessä ei ole yleensä tarjonnan huono laatu. Toiset taas tuntevat tuota hetken aikaa, jonka jälkeen tuntevat että tämän kanssa voi elää (...tai sitten ei).
olen maailman kyynisin pilvilinnojen prinsessa, joka löytää näitä joita ilman ei voi elää, ja niitä joidenka kanssa voi elää. Tarjonnasta ja sen laadusta ei ole kyse, riman laskulla tarkoitan sitä että en vaadi niitä pilvilinnojeni prinssin ominaisuuksia.
Mietinkin tässä juuri Trellis'n viimeisen lauseen pohjalta että saattaapa olla että niistä joita ilman en ole kuvitellut voivani elää, olisi tullut sellaisia joiden kanssa en olisi voinut elää, kun tosiasiat olisivat iskeytyneet tajuntaan. Pettymys olisi voinut olla suurempi, vaikka järki sanoo että jokaisessa on virheensä, ja täydellistä ihmistä ei ole olemassa.
Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään.
että tätä ilman mie en voi elää versus se tunne että jaa, kai tän kaa ny elään pystyis..
Tällaiset lausahdukset samaan kategoriaan kuin että ensikatseella on lähdettävä jalat alta tai muuten suhteessa ei voi olla minkäänlaista intohimoa.