Hei
Olisin kysellyt että tietääkö joku mikä vois tepsiä siihen, että jännitän ns small talk -tilanteita erittäin paljon.
En pysty olemaan luonnollinen kun juttelen vapaasti jonkun vieraan kanssa kahden. Suuremmassa joukossa on jo helpompaa heittää läppää. En ystävysty enkä ole ns tärkeä kaveri kenellekään. Olen neutraali huoneen täyte, useimmiten.
Joskus mulla on hyvä draivi päällä ja sillon juttukin tulee kuin itsestään mutta se tapahtuu noin kerran kahdessa kuukaudessa. (ihmisiä tapaan päivittäin) Muuten olen tuppisuu ja minua varmaan luullaan epäkohteliaaksi kun puheeni ei kuulu, se loppuu kesken tai änkytän.
Parhaiten varmaan kuvaa tilannetta se, että kun puhun jonkun kanssa kahden, minulta kysytään jotain henkkohtasta kuten perheestä, asumisesta tai töistä, niin alan kertomaan asioita luettelomaisesti, ikäänkuin pitäisin esitelmää.
Pysähtelen, mietin sanajärjestystä, saatan hätäpäissäni kertoa pienen valheen koska päässä lyö tyhjää oikeasti.
Esim tänään eräs henkilö kysyi talomme remonteista, enkä saanut päähäni mitään mitä omassa kodissani on rempattu. Mielessä pyöri vain entisen kodin sisustus enkä edes saanut päähäni millainen nykyinen kotimme on... Ja tää oli vain yksi esimerkki. Lopuksi kerroin että meille on tehty putkiremontti, vaikka se ei ole totta, piti vaan sanoa jotain.
Tunnen siis jatkuvasti pitäväni esitelmää kun puhun vieraan kanssa. Pystyn vapautumaan erittäin valitussa seurassa, tähän ei lukeudu edes äitini tai poikani. Mieheni kanssa joskus ja kaverini kanssa joskus. Tunnen puuduttavani kaikki tylsillä jutuillani!
Ahdistaa, jos joudun viettämään aikaa muutaman tunnin jonkun uuden tyypin kanssa, tuntuu etten tiedä millainen pitäisi olla ja joskus jopa vaihdan "roolia" kesken kaiken, harvemmin nykyään enää, tosin.
Alkoholi minua ei vapauta tippaakaan, tulen entistä kireämmäksi ja haluan pitää kontrollin hinnalla millä hyvänsä. Hauskaa minulla on harvoin ja elämä on minulle vakava asia.
Mainittakoon vielä että asiakaspalvelu, oikean esitelmän pitäminen ja muut tilanteet, jossa tiedän roolini, käyvät minulta tuosta vain. En siis sinällään jännitä esiintymistä vai kaiketi itseäni?? Ikää on 24v, onko kaikki menetetty?
Kiitos jos joku jaksoi lukea, kiitos jos joku osaa auttaa.
Olisin kysellyt että tietääkö joku mikä vois tepsiä siihen, että jännitän ns small talk -tilanteita erittäin paljon.
En pysty olemaan luonnollinen kun juttelen vapaasti jonkun vieraan kanssa kahden. Suuremmassa joukossa on jo helpompaa heittää läppää. En ystävysty enkä ole ns tärkeä kaveri kenellekään. Olen neutraali huoneen täyte, useimmiten.
Joskus mulla on hyvä draivi päällä ja sillon juttukin tulee kuin itsestään mutta se tapahtuu noin kerran kahdessa kuukaudessa. (ihmisiä tapaan päivittäin) Muuten olen tuppisuu ja minua varmaan luullaan epäkohteliaaksi kun puheeni ei kuulu, se loppuu kesken tai änkytän.
Parhaiten varmaan kuvaa tilannetta se, että kun puhun jonkun kanssa kahden, minulta kysytään jotain henkkohtasta kuten perheestä, asumisesta tai töistä, niin alan kertomaan asioita luettelomaisesti, ikäänkuin pitäisin esitelmää.
Pysähtelen, mietin sanajärjestystä, saatan hätäpäissäni kertoa pienen valheen koska päässä lyö tyhjää oikeasti.
Esim tänään eräs henkilö kysyi talomme remonteista, enkä saanut päähäni mitään mitä omassa kodissani on rempattu. Mielessä pyöri vain entisen kodin sisustus enkä edes saanut päähäni millainen nykyinen kotimme on... Ja tää oli vain yksi esimerkki. Lopuksi kerroin että meille on tehty putkiremontti, vaikka se ei ole totta, piti vaan sanoa jotain.
Tunnen siis jatkuvasti pitäväni esitelmää kun puhun vieraan kanssa. Pystyn vapautumaan erittäin valitussa seurassa, tähän ei lukeudu edes äitini tai poikani. Mieheni kanssa joskus ja kaverini kanssa joskus. Tunnen puuduttavani kaikki tylsillä jutuillani!
Ahdistaa, jos joudun viettämään aikaa muutaman tunnin jonkun uuden tyypin kanssa, tuntuu etten tiedä millainen pitäisi olla ja joskus jopa vaihdan "roolia" kesken kaiken, harvemmin nykyään enää, tosin.
Alkoholi minua ei vapauta tippaakaan, tulen entistä kireämmäksi ja haluan pitää kontrollin hinnalla millä hyvänsä. Hauskaa minulla on harvoin ja elämä on minulle vakava asia.
Mainittakoon vielä että asiakaspalvelu, oikean esitelmän pitäminen ja muut tilanteet, jossa tiedän roolini, käyvät minulta tuosta vain. En siis sinällään jännitä esiintymistä vai kaiketi itseäni?? Ikää on 24v, onko kaikki menetetty?
Kiitos jos joku jaksoi lukea, kiitos jos joku osaa auttaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tosiaan kiva saada tähän edes jonkinlainen mielipide asiasta, auttaa itseäkin pähkäämään kun saa vähän ulkopuolista vinkkeliä!