Lapsena sain usein pelkkiä jämäpaloja äitini huomiosta. Aina tunsin olevani "puoliksi tyhjä lasi". Myös isä sai onkimalla onkia äitini suosiota ja oli kuvaamani lainen henkisesti puoliksi tyhjä lasi.
Nyt olen avioliitossa mieheni kanssa ja vasta 6v jälkeen ymmärtänyt että suhteeni häneen on sama kuin äitiini. Puhekontaktia saa anoa, jos teemme jotain yhessä, teen kaikkeni ettei hän kyllästy ja ala tekemään jotain muuta. Tuntuu niin samalta kuin himassa äitin kanssa. ¨
Eikö sitä sanota että nainen valitsee isänsä kaltaisen miehen, eikä äitinsä. Mikä on mennyt vikaan ja miksen minä saanutkaan isäni kaltaista lämmintä ihmistä vaan äitini kaltaisen kylmäkiskoisen miehen?
Tuleeko elämäni tarina olemaan se että ihmiset kohtelee minua näin? Mielestäni anstaitsen parempaa!
Nyt olen avioliitossa mieheni kanssa ja vasta 6v jälkeen ymmärtänyt että suhteeni häneen on sama kuin äitiini. Puhekontaktia saa anoa, jos teemme jotain yhessä, teen kaikkeni ettei hän kyllästy ja ala tekemään jotain muuta. Tuntuu niin samalta kuin himassa äitin kanssa. ¨
Eikö sitä sanota että nainen valitsee isänsä kaltaisen miehen, eikä äitinsä. Mikä on mennyt vikaan ja miksen minä saanutkaan isäni kaltaista lämmintä ihmistä vaan äitini kaltaisen kylmäkiskoisen miehen?
Tuleeko elämäni tarina olemaan se että ihmiset kohtelee minua näin? Mielestäni anstaitsen parempaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
juuri niin kuin annat kohdella.Kannattaisi varmaankin hakeutua terapiaan äitisuhteesi vuoksi?Itsellänikin ollut raju lapsuus,mutten märehdi sillä kuinka kurjaa,yritän mennä elämässä eteenpäin,mennyttä ei voi korjata miksi murehtia,menee energia hukkaan.