Filosooffinen kysymys, mutta mielenkiintoinen.
Ihmisen aikakäsitys on peräisin planeettojen kierrosta ja niiden aikaansaamasta rytmityksestä, jota havainnoidaan tuttuun tapaan vuorokausina jne.
Jos leikitään, että planeetat pysähtyisivät hetkeksi kiertämästä säännöllistä rataansa tai jatkaisivat matkaansa vetovoimat huomioimatta, aika lakkaisi olemasta sillä sitä ei voisi mitata mistään.
Jos planeetat pysähtyisivät ja päivä jatkuisi esim. loputtomasti, avaat sanomalehden ja luet sen, kauanko olet lukenut? Minuutin vai miljardi vuotta?
Toisaalta, ota käteesi pingispallo ja pyörittele sen ympärillä taskulamppua tai sytkäriä. Kuvittele, että pingispallolla on elämää ja tämä elämä rytmittää aikakäsityksensä siihen, millaista vauhtia pyörität sytkäriä sen ympärillä.
Jos ne sopeutuisivat siihen, niiden päivä ja vuosi olisivat aivan eri pituisia kuin meillä. Samoin tunnit minuutit ja sekunnit.
Kauanko siis sinä ja minä olemme olleet elossa mitattuna jostain muusta aurinkokunnasta, jossa aikaa ei voida rytmittää maa/aurinko vuorovaikutuksessa?
Jos siis planeetat eivät enää kiertäisi toisiaan vaan vaikka pysähtyisivät (maapallo varmaan palaisi auringossa mutta ei oteta sitä huomioon), ei olisi mahdollista mitata aikaa esim. postilaatikolla käymiseen. Oltaisiin ON- olotilassa, jossa ihmisen elämän pituus voisi olla ihan mitä vaan, minuutti tai miljardi vuotta.
Mistä oikeastaan tiedämme, kauanko maalla kestää kiertää auringon ympäri, jos oletetaan, että jossain ulkoavaruudessa on elämää ja heidän planeettansa kiertää omaa aurinkoaan vaikka kaksi kertaa nopeammin?
Silloin heidän mielestään meidän aikamme on tavattoman hidas ja elämä pitkä varsinkin, jos hekin jakavat planeettansa akselipyörähdyksen 24:ään osaan.
Onko siis niin, ettei aikaa oikeasti ole olemassa vaan me vain "olemme" ja planeettojen säännölliset kiertoradat vain rytmittävät elämämme äärettömyyttä?
Ihmisen aikakäsitys on peräisin planeettojen kierrosta ja niiden aikaansaamasta rytmityksestä, jota havainnoidaan tuttuun tapaan vuorokausina jne.
Jos leikitään, että planeetat pysähtyisivät hetkeksi kiertämästä säännöllistä rataansa tai jatkaisivat matkaansa vetovoimat huomioimatta, aika lakkaisi olemasta sillä sitä ei voisi mitata mistään.
Jos planeetat pysähtyisivät ja päivä jatkuisi esim. loputtomasti, avaat sanomalehden ja luet sen, kauanko olet lukenut? Minuutin vai miljardi vuotta?
Toisaalta, ota käteesi pingispallo ja pyörittele sen ympärillä taskulamppua tai sytkäriä. Kuvittele, että pingispallolla on elämää ja tämä elämä rytmittää aikakäsityksensä siihen, millaista vauhtia pyörität sytkäriä sen ympärillä.
Jos ne sopeutuisivat siihen, niiden päivä ja vuosi olisivat aivan eri pituisia kuin meillä. Samoin tunnit minuutit ja sekunnit.
Kauanko siis sinä ja minä olemme olleet elossa mitattuna jostain muusta aurinkokunnasta, jossa aikaa ei voida rytmittää maa/aurinko vuorovaikutuksessa?
Jos siis planeetat eivät enää kiertäisi toisiaan vaan vaikka pysähtyisivät (maapallo varmaan palaisi auringossa mutta ei oteta sitä huomioon), ei olisi mahdollista mitata aikaa esim. postilaatikolla käymiseen. Oltaisiin ON- olotilassa, jossa ihmisen elämän pituus voisi olla ihan mitä vaan, minuutti tai miljardi vuotta.
Mistä oikeastaan tiedämme, kauanko maalla kestää kiertää auringon ympäri, jos oletetaan, että jossain ulkoavaruudessa on elämää ja heidän planeettansa kiertää omaa aurinkoaan vaikka kaksi kertaa nopeammin?
Silloin heidän mielestään meidän aikamme on tavattoman hidas ja elämä pitkä varsinkin, jos hekin jakavat planeettansa akselipyörähdyksen 24:ään osaan.
Onko siis niin, ettei aikaa oikeasti ole olemassa vaan me vain "olemme" ja planeettojen säännölliset kiertoradat vain rytmittävät elämämme äärettömyyttä?
Vastaukset 37
Vanhimmat
kyllä aikaa voitaisiin mitata silti. vaikka ihan tavallisilla rannekelloilla tai tiimalasilla yms. ei ne ole planeettojen kierrosta riippuvaisia. se on eri asia miten "päivä" olisi silloin määritelty tai minkälaisia yksiköitä olisi keksitty aikaa mittamaan, mutta ajan olemassaolon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
ihmisten olisi joka tapauksessa pitänyt keksiä aika jollakin tavalla, koska se helpottaa elämää niin paljon. mitenkä esimerkiksi kypsennät lihaa sopivaksi nuotiolla tai kasvatat perunoita tuntematta aikaa. toki se on mahdollista, mutta epäkäytännölliseksi se menee.
yritän ihmetellä, että jos alunperin ihmiskunnan alkukehityskautena planeettarytmitystä ei olisi ollut olemassa, mitä keinoja ajan mittaamiseksi olisi voinut muodostua?
"Yksi tiimalasillinen"?
"Kolme keskinopeaa askelta"?
"Graniittikiven putoamiseen kuluva aika täyskasvuisen tammen latvasta"?
"Minulla on aikaa kokoukseen vain sata juoksuaskelta" tai "lento lähtee kolmentuhannen kivenputoaman päästä"?
Jotain tällaistako?
Lihan kypsyminen nuotiolla ilmenee sen väristä ja perunoiden niiden pehmeydestä. Aika vaihtelee.
Aika on hyödyllistä, mutta onko sitä olemassa?
Mitä jos tosiaan ulkoavaruudessa on elämää ja heidän vuorokautensa on vaikka 100 kertaa lyhyempi kuin meidän ja he ovat myös sopeutuneet siihen? Silloin me olemme todella kömpelöä elämää edustava laji.
Aika fysikaalisena ilmiönä on kiistatta olemassa, mutta sen kulumisen ilmaisu on vain sopimus. Sekunniksi tulisi vaikka sydämenlyönti, minuutiksi ehkä sata sydämenlyöntiä, tunniksi sata minuuttia jne.
Muinoin sumereilla kaksitoista oli pyhä luku, sen takia Eläinrata jaettiin kahteentoista osaan, vaikka sillä on 13 tähdistöä, vuorokausi 12 tunnin yöhön ja päivään, vuosi kahteentoista kuukauteen. Seitsemänpäiväinen viikko taas on juutalaisten peruja.
Meidän ajanlaskumme on sikäli 'älytön', että käyttämämme ajanlaskun päätteleminen on vieraalle sivilisaatiolle mahdotonta. Varmasti myös meille vieraissa Maan ulkopuolisissa kulttuureissa on ajanmittaustapoja, joita emme ikinä olisi arvanneet. ;)
>>Aika fysikaalisena ilmiönä on kiistatta olemassa, mutta sen kulumisen ilmaisu on vain sopimus.
jo 300-luvun lopulla, ettei aikaa ole... mennyttä ja tulevaa ei ole - nykyisyys kutistuu pieneksi pisteeksi ja lopulta katoaa.
Väittäisitkös samalla ettei pituutta ole olemassa, jos pituuden mittaamisen yksiköitä ei voisi suhteuttaa mihinkään? Yksiköt ovat keksittyjä, aika ja tila ulottuvuuksia.
on fyysinen ilmiö, aika ei.
Jos vertaat kahta puuta keskenään, huomaat varsin nopeasti eron niiden pituudessa.
Jos vertaat kahta aurinkokuntaa keskenään, mistä huomaat eron niiden aikakäsityksessä?
Ajattele muurahaista. Ne saattavat elää n. 6 kk, niiden maailmassa etäisyydet ovat varsin jotain muuta kuin ihmisillä. Niille päivä on paljon lyhyempi kuin meille, sillä ne eivät ehdi tekemään päivän aikana paljon muuta kuin hakemaan yhden havun jostain 100 metrin päästä ja palaamaan takaisin.
Olemmeko mekin siis esim. muurahaisia jostain muusta sivilisaatiosta katsottuna?
Päivärytmitys on ulkopuolinen havainnointikeino, mutta se ei ole yleissitova muihin aurinkokuntiin verrattuna.
Jos maa ei pyörisi tai kiertäisi aurinkoa, mittaisimme aikaa vaikkapa juuri tiimalasilla, joka ei juuri perustuisi mihinkään paitsi lisäksi keksittyihin perusteisiin.
Kauanko siis yksi päivä kestää, jos matkustat raketilla sen verran tämän aurinkokunnan ulkopuolelle, että voit tarkastella sitä siihen kuulumattomana havainnoitsijana?
Otatko jonkin uuden planeettaparin kiertoradat kiintopisteiksesi? Silloin myös päivä, tunnit ja vuodet ovat ihan jotain muuta kuin täällä maassa. Aikaa siis ei ole olemassa.
Me vanhenemme jollain muulla perusteella kuin ajan perusteella. Vaikka planeetat pysähtyisivät, me vanhenisimme, emmekä tietäisi minkä ikäisiä olemme.
Jos ei ole aikaa, niin sitten ei ole nopeutta, kiihtyvyyttä eikä voimaakaan. Maailmankaikkeus ilman aikaa olisi staattinen systeemi, mitään muutosta ei tapahtuisi.
Ajan merkityksen huomaa esim. liikennevaloissa. Haluaisitko odottaa vihreää valoa 10 sek, 10 min vai vielä kauemmin?
Kuten todettua, aika perustuu yleiseen sopimukseen, joka määritellään havainnoimastamme säännöllisestä liikkeestä.
Vaikka planeetat eivät pyörisi tai liikkuisi, nopeus, kiihtyvyys ja voima olisivat olemassa. Tosin niiden täsmentäminen olisi vaikeampaa.
Esim. kauanko Matilla kesti käydä maitokaupassa, kun hän kiihdytti polkupyöränsä nopeuteensa maksimivoimallaan, jos planeetat eivät liiku? Sekunti vai miljardi vuotta?
Lisäksi, jos ajan määritelmä ei ole edes planeettojen liikkeen perusteella vakio, vaan se muuttuu gravitaatiokenttien mukaan, miten esim. historiallisia tai geologisia aikalaskelmia voidaan pitää luotettavina?
Jos maapallo olisi pyörinyt akselinsa ympäri 6000 vuotta sitten vaikkapa 3 kertaa hitaammin, milloin oli 6000 vuotta sitten nykyisellä pyörimisnopeudella?
Maan pyöriminen hidastuu, ja on nyt oleellisesti hitaampaa kuin miljoona vuotta sitten. Huomaa kuitenkin, että tämä on tiedossa, eikä ajan perusyksikköä, sekuntia enää lasketa minkään astronomisen tai muunkaan liikkeen kautta. Uusi sopimus:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sekunti
Aika on kuitenkin suhteellista, mutta samassa tilassa sillä ei ole merkitystä, sillä ylläolevan linkin kokeen tekemällä saat tulokseksi aivan saman sekunnin kuin mitä rannekellossasi on, riippumatta siitä, missä olet.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aikadilaatio#Aikadilaatio
Aika siis ei ole vakio ja tuo uusi sopimus sekunnin määrittelemiseksi on yhtä lailla ulkoiseen liikkeeseen perustuva sopimus, vaikkakin sen havainnointikohde on muuttunut. Ehkä sadan vuoden päästä voidaan taas sanoa:"sekuntia ei enää lasketa minkään atomin perustilan siirtymän ylihienorakenteen kahden energiatason välillä tai muunkaan liikkeen kautta.".
Ajatelkaapa (puhun nyt kokemuksen rintaäänellä ja ihan yleisestä ja paljon puhutusta ilmiöstä) muusikkoa, joka treenaa vaativaa klassista teosta konserttia varten. Hän oppii pikkuhiljaa hallitsemaan sen ja valitsee sille sopivimman esitysnopeuden (tempo).
Kun sitten konsertti alkaa, yleisössä istuu tuhatpäinen joukko ja solistilla kova lataus päällä esitystä varten.
Solisti soittaa kappaleen juuri niinkuin on opetellut ja on tyytyväinen esitykseensä, se meni niinkuin oli harjoitellut ja etukäteen päättänyt, eli hyvin.
Solisti haluaa kuitenkin kuunnella esityksensä nauhalta ja kauhistuu: hän oli esitystilanteessa soittanut sen vähintään puolet nopeammin kuin harjoitellessaan, eikä ollut edes huomannut sitä esitystilanteessa.
Esiintyjä siis oli esitystilanteessa psyykkisesti ajassa, joka kulki paljon nopeammin kuin yleisön aikakäsitys.
Tämä on kuitenkin hetkellistä, joka osoittaa, että sopeudumme aikaan, joka muuttuu. Yksi tunnin konsertti saattaa vastata tapahtumiensa runsauden osalta inhimillisenä ponnistuksena esim. vuoden työskentelyä vaikkapa rutiininomaisessa tehdastyössä tms.
Ihminen sopeutuu tähän muutokseen harjoittelemalla ja tekemällä hirmuisesti työtä=sopeutumista.
Siis kun aika koko ajan muuttuu, hidastuu ja nopeutuu sen mukaan, missä aurinkokuntamme avaruudessa seilaa, me sopeudumme uuteen aikakäsitykseen huomaamattamme.
Eikös aika silloin ole tajunnallinen ilmiö, joka on planeettojen rytmityksestä tottumuksen kautta omaksuttu käsite, muutoin ja todellisuudessa me vain "olemme" ja kaikki vain "on"?
http://www.bbc.co.uk/bbcfour/documentaries/features/time.shtml
Michio Kaku ottaa selvää ajan olemuksesta.
aikahan on ihmisen keksimä...
Voihan se olla, että tuolla jossain on planeetta jossa pyörähdys kestää 12 tuntia ja siinä ajassa sitten tekevät puuhansa.
Ja sitten tapaavat meidät, niin eivät ne varmaankaan meitä hitaina pidä, koska mm. sähkö ja kemialliset reaktiot toimii ihan samalla nopeudella molemmilla sivilisaatioilla.
Oletan tietysti, että elimistö muistuttaa meidän elimistöä.
Eihän ihminen välttämättä ole mikään täydellisyyden ilmentymä ja kehittyneempiä olioita saattaa olla.
Kuitenkin heistä varmaan tuntuisi, että aika kulkee hitaammin, koska päivä on tuplasti pidempi. Mutta ajan kulkemiseen se ei vaikuta.
Joo, mutta alkuperäinen kysymyksenasettelija meni jo fysiikan ulkopuolelle, ehkä vain filosofiapalsta voi hänet enää pelastaa, ellei hän sitten ole jo HuuHaan oma. ;)
että kaikki kysymykset ovat perimmäisesti filosofisia.
Kaikki tieteen saavutukset ovat ensin alkaneet pohdinnasta, kausaliteetista, odontologiasta.
Pohdinta on antanut mahdollisuuden kokeilla empiirisiä ratkaisu- ja soveltamismalleja filosofisille, jopa mielikuvituksellisille ajatuksille.
Ajattele vaikka Nikola Teslaa, joka päätti rakentaa 100 vuotta sitten langattoman sähköverkon ja onnistui siinä. Hulluksihan hänet tietysti leimattiin, kuten muutkin valtavirrasta poikkeavat ajattelijat.
Aika matemaattisesti on määritelty nopeuksen suhteena je sille on sitten sovittu
mittayksiköt jotka perustuvat alumperin maan pyörähdykseen akselinsa ympäri
joka tapahtuma on jaettu osiin tunteihin minutteihin ja niin edelleen. On vain eri
nopeudella tapahtuvaa liikettä ja vertaamalla näitä liikkeitä toisiinsa on muodos-
tettu aja käsite. Jos asetetaan hiukkasten suurimmaksi nopeudeksi valon etene-
misnopeuden raja arvo tyhjiössä siitä seuraa ns aikaparadoksi. Itse asiassa voisi
asettaa kysymyksen onko tyhjiötä olemassakaan tila avaruudessa. Valolla täytyy
olla massa jos se taipuu painovoimakentässä (fotoneilla). Jos valo etenee tyhji-
öksi kutsutun alueen läpi ei siellä ole tyhjiötä koska valo täyttää sen. Aaltoliikkeen etenemisnopeus ei välttämättä ole samkuin sen muodostamien hiukkasten liikenopeus. Mikä välittää kentän kahden fotonin tai gravitonin välillä?
Onko alkeishiukkasia loputon jakauma pienempään ja pienempään, vaikka emme
pysty mitenkään tunkeutumaan sinne? Luonnossa tuskin on mitään dualismia
niinkuin meidän mallintamisessamme Kenttäteorian ja hiukkasteorin välillä?
Fotonien taipumasta auringon gravitaatiokentässä puolet johtuu avaruuden kaareutumisesta ja puolet ekvivalentista massaenergiasta. Lepomassaa fotonilla ei ole.
Muunuh en edes viitsi puuttua.
pentti -h1 nosti tämän keskustelun esiin, periaateessa samoilla linjoilla joista itse olen vängännyt:)
Aika on ja pysyy mitattavana ulottuvuutena vielä nollan kelvinin lämpötilassa ilman mitään liikettä, joten joo. On aika olemassa eikä illuusio.
Aika on ja pysyy mitattavana ulottuvuutena vielä nollan kelvinin lämpötilassa ilman mitään liikettä, joten joo. On aika olemassa eikä illuusio.
Nopeushan on suhteellinen käsite, joten jep: on se mittauslaitteisto, missä tutkitaan alkuaineen radioaktiivisen isotoopin puoliintumisajan vaihtelua absoluuttisen nollapisteen tuntumassa mitattavaan kohteeseen suhteessa liikkumatta.
(Ei muuten olla havaittu puoliintumisajassa muutoksia, mutta se ei liity tähän aiheeseen.)
Aika on oma ulottuvuutensa, etkä voi sitä selittää kolmen tilaulottuvuuden pohjalta tai termeillä. Aika ei ole kello, yhtä vähän kuin pituus on mittanauha.
Nopeushan on suhteellinen käsite, joten jep: on se mittauslaitteisto, missä tutkitaan alkuaineen radioaktiivisen isotoopin puoliintumisajan vaihtelua absoluuttisen nollapisteen tuntumassa mitattavaan kohteeseen suhteessa liikkumatta.
Taivas ja helvetti taitavat olla fysiikassa ihan luonnonvakioita? Olet täysin pöljä.
Juu mun mielestä on ihan yhtä uskomatonta joutuu taivaaseen, helvettiin tai menneisyyteen.) älä mua pöljäs hauku, huumori on universumin nerokkain laji:)
Kollimaattori on oikeassa. Tämä on todistettu mm. ns. kaksoisrako kokeella.
Siinä Kolli pannaan makaamaan ns. maattoriin ja päälle kaadetaan radioak-
tiivsta arsenikkia. Kun kantta sitten raotetaan, on Kolli kuollut.
Vaikka Kollin silmät näyttävät olevan vähän raollaan, niin katti on kuitenkin
fysiologisesti ottaen kuollut.
Vaikka tämä prosessi mitattaisiin kuinka monella kellolla tahansa, niin kaikki
kellot näyttäisivät touhuun kuluneen suunnilleen saman ajan.
Onko aikaa , ilman liikettä ? Vai onko se niin päin , jos ei ole aikaa ei llikettäkään voi tapahtua ? Mikäli ihmiset ei liikkuisi mihinkään , olisiko aika silti olemassa ? Miten ajan kulkua voisi mitata , mikäli emme itse liikkuisi mihinkään ? Mikäli joku on niin viisas että ossaa vastata , noihin kysymyksiin , olis mielenkiintosta tietää vastaukset .
Atomeissa joista sinäkin koostut on liikettä, samoin kaikissa muissakin atomeissa.
Ajan kulun voi mitata alkuaineen radioaktiivisen isotoopin puoliintumisajan pohjalta.
Sekään ei ole absoluuttinen mittari sillä radioaktiivinen hajoaminenkin riippuu painovoimasta; esim. maata kiertävässä avaruusaluksessa se hajoaminen tapahtuu hitusen nopeammin.
Aika on suhteellista: eihän fotonissa aika kulje lainkaan, vaikka ulkomaailma mittaa sille kyllä nopeudenkin.
Ajan perusyksikkö on talletettu muistaakseni Pariisiin johnkin holviin.
>
Heh. Just joo.
Sekunti on määritelty cesiumatomin avulla (laskennallisena) energiana.
Ai ettäkö aika on enerkiaa? Pahasti epäilen. Tarkista se Pariisin holvi ensin.
Siellä holvissa on se heppa joka määrittää hevosvoiman.
>
Taidat olla pahemman kerran pihalla.
Aika määritellään tarkasti mitattavalla tavalla ja se nyt vaan perustuu SM-vektorin pyörimisen jaksonaikaan.