Tulevaisuudennäkymien arvioiminen ja varsinainen tulevaisuudentutkimus on kovin erilaista sen mukaan, millainen perspektiivi valitaan. Yleisessä päätöksenteossa harrastetaan "kvarttaalifuturologiaa", jossa nykyhetken trendejä tarkastellen ja lineaarisesti ekstrapoloiden arvioidaan tilanne 1v - 4v eteenpäin. Tämä on aivan toimivaa ja perusteltua. Sitten on virkamiespohjalta harrastettua virallista futurologiaa, jossa laaditaan hieman rohkeampia ennusteita 5v-15v perpektiivillä, tietysti useimmiten vain olettaen muutokset useimmiten lineaarisina ehkä väestönmuutoksia lukuunottamatta. Ihmisen perspektiivi loppuu useimmiten odotettavissa olevaan omaan elinikään ja kun ennustajana on esim 40v asiantuntija niin 40v on äärimmäinen horisontti. Mutta minusta ei olisi haihattelua, että esim nuorta aikuista kiinnostaisi omien mahdollisten lastenlapsiensa vanhuudenaika eli esim tilanne 150v kuluttua. Myös yleistä ihmiskunnan tulevaisuuttakin voisi ajatella vakavalta pohjalta.
Minun futorologiavisioni on, kai jo tunnetusti :), jyrkän kaksijakoinen: joko teknologinen singulariteetti toteutuu 20v - 50v kuluessa, tai sitten ei. Ensimmäinen vaihtoehto on selvästi todennäköisempi ja siihen futurologia sitten loppuukin niiltä osin.
Mutta jos jostakin syystä singulariteetti ei saavu iloksemme tai turmioksemme niin sitten on skenaarioita jo useampia. Singulariteetin estäisi todennäköisemmin 20v -50v kuluessa tapahtuva suurkatastrofi: ydin- tai muu globaali sota, pandemia, kosminen katrofi, ympäristökatastrofi ym. Pienempi todennäköisyys olisi, että singulariteettia ei tulisi siksi, koska ihmiskyvyt loppuvat tai koko ajatus on jotenkin teoriassakin mahdoton.
Mutta jos viimeksimainittu, vastoin odotuksia, toteutuu, niin sitten on jälleen useita mahdollisuuksia, joista pahin, ja todennäköisin, on se, että jokin katstrofi joskus myöhemmin tuhoaa koko ihmissivilisaation (ei välttämättä koko ihmiskuntaa). Sellaisia ilmiöitä on ollut, ja sellaisia tulee väistämättä vastakin olemaan, sanotaan nyt viimeistään 20 000v kuluessa.
Huomionarvoista on, että ihmiskunnan uusi nouseminen jonkinlaisen lähestäystuhon jälkeen edes nykyiselle tasolle on hyvin vaikeaa, lähes mahdotonta. Tämä johtuu siitä, että me olemme kuluttaneet monet luonnonvarat sille tasolle, että jäljellä olevien hyödyntäminen vaatii korkeaa teknologiaa, jonka uusi synnyttäminen vaatisi helposti hyödynnettäviä luonnonvaroja (kuten 1700-2000 välillä oli asiantila), eli pattitilanne.
Siksi jo saavutetusta teknisestä osaamisesta ja infrastruktuurista olisi pidettävä kynsin hampain kiinni: se olisi mahdollisimman pian saatava turvaan tuhoilta. Tässä tulee luonnolliseksi pyrkimykseksi avaruuden kolonialisointi ja sitä ennen avaruushissiteknologian kehittäminen. Olisi erittäin suotavaa (mutta ehkä jo myöhäistä), että kolonialisointi olisi jo vauhdissa ennen singulariteetin mahdollista tuhoisaa valtaantuloa.
Siis haasteita riittää, tai koko ihmisen, ainakin "homo teknologuksen", taru loppuu todennäköisesti melko pian.
Nämä olivat siis karkeita yleisnäkymiä, mutta minusta jokaisen vakavan vision olisi lähdettävä näiden pohjalta.
Viite:
http://www.kurzweilai.net/meme/frame.html?main=memelist.html?m=1#696
Minun futorologiavisioni on, kai jo tunnetusti :), jyrkän kaksijakoinen: joko teknologinen singulariteetti toteutuu 20v - 50v kuluessa, tai sitten ei. Ensimmäinen vaihtoehto on selvästi todennäköisempi ja siihen futurologia sitten loppuukin niiltä osin.
Mutta jos jostakin syystä singulariteetti ei saavu iloksemme tai turmioksemme niin sitten on skenaarioita jo useampia. Singulariteetin estäisi todennäköisemmin 20v -50v kuluessa tapahtuva suurkatastrofi: ydin- tai muu globaali sota, pandemia, kosminen katrofi, ympäristökatastrofi ym. Pienempi todennäköisyys olisi, että singulariteettia ei tulisi siksi, koska ihmiskyvyt loppuvat tai koko ajatus on jotenkin teoriassakin mahdoton.
Mutta jos viimeksimainittu, vastoin odotuksia, toteutuu, niin sitten on jälleen useita mahdollisuuksia, joista pahin, ja todennäköisin, on se, että jokin katstrofi joskus myöhemmin tuhoaa koko ihmissivilisaation (ei välttämättä koko ihmiskuntaa). Sellaisia ilmiöitä on ollut, ja sellaisia tulee väistämättä vastakin olemaan, sanotaan nyt viimeistään 20 000v kuluessa.
Huomionarvoista on, että ihmiskunnan uusi nouseminen jonkinlaisen lähestäystuhon jälkeen edes nykyiselle tasolle on hyvin vaikeaa, lähes mahdotonta. Tämä johtuu siitä, että me olemme kuluttaneet monet luonnonvarat sille tasolle, että jäljellä olevien hyödyntäminen vaatii korkeaa teknologiaa, jonka uusi synnyttäminen vaatisi helposti hyödynnettäviä luonnonvaroja (kuten 1700-2000 välillä oli asiantila), eli pattitilanne.
Siksi jo saavutetusta teknisestä osaamisesta ja infrastruktuurista olisi pidettävä kynsin hampain kiinni: se olisi mahdollisimman pian saatava turvaan tuhoilta. Tässä tulee luonnolliseksi pyrkimykseksi avaruuden kolonialisointi ja sitä ennen avaruushissiteknologian kehittäminen. Olisi erittäin suotavaa (mutta ehkä jo myöhäistä), että kolonialisointi olisi jo vauhdissa ennen singulariteetin mahdollista tuhoisaa valtaantuloa.
Siis haasteita riittää, tai koko ihmisen, ainakin "homo teknologuksen", taru loppuu todennäköisesti melko pian.
Nämä olivat siis karkeita yleisnäkymiä, mutta minusta jokaisen vakavan vision olisi lähdettävä näiden pohjalta.
Viite:
http://www.kurzweilai.net/meme/frame.html?main=memelist.html?m=1#696
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko se jotain iäistä ?
Ihmisen aikahan päättyy aina kuolemaansa.
Veisin avaruuteen kaiken tiedon, osaamisen, geneettisen materiaalin ja ihmispopulaation, joka ylläpitää niitä ja jatkaa tämän tiedon hajasijoittamista.
Minä vakaasti epäilen, että ihmissivilisaatio on ensimmäinen ja ehkä viimeinen laatuaan meidän galaksissamme. Minusta se on arvokas ilmiö kaikessa kypsymättömyydessäänkin. Olisi sääli, jos se häviäisi jäljettömiin. Ehkä sillä on oikea tarkoituskin, tehtäväkin, jota emme vielä vain ymmärrä. Ilmiönä se on ainakin kummallinen.
Voi olla, että olemme galaksimme ainoat, tai sitten ei. Mutta mikä on sivilisaation reaaliarvo aineen ja energian maailmankaikkeudessa. Elollisena luontona se poksahtelee pois tähtien iän tahtiin. Oma hurjinkaan utopiani ei pysty kuvittelemaan, että joku sivilisatiomme luoma pystyisi koskaan vaikuttamaan maailmankaikkeuden rakenteisiin.
En aivan ymmärrä singulariteetti teoriaasi. Jos se tarkoittaa, että ihminen omilla suuruudenhulluilla touhuillaan tuhoaa itsensä, niin olen samaa mieltä. MUTTA TUHOTKOON SITTEN. Mitäpä moista kehitystä muualle siirtämään.
Kylmän rationaalisesti arvioiden elämällä, sivilisaatioilla, periaatteessa millään, eikä eteenkään jonkun yksilön omassa elämässään kokemalla mielihyvällä, tyydytyksellä, nautinnoilla tai edes tuskalla ole mitään väliä maailmankaikkeuden tai maailmankaikkeuksien mitassa.
Mutta haluaisin tavata sen ihmisen, joka tämän tajuttuaan jää aamulla sänkyyn nukkumaan ja mätänee sinne, koska ei ole mitään järkeä nousta sängystä ylös. Tällaista järkevää, rationaalista, valaistunutta ihmistä pidettäisiin henkisesti vakavasti sairaana.
Siispä minun mielestäni olemassaololla on jokin itseisarvo, ja siitä kaikki ajatteluni lähtee.
Kyllä, ihmiskunnalla on kyky tuhota itsensä, mutta se on vain yksi ulottuvuus sivilisaatiosta, eikä sen kyvyn olemassaolo tee ihmiskuntaa ja sen kokonaissivilisaatiota arvottomaksi.
Ja singulariteetti lopulta arvioi kaiken uudestaan. Minusta se on parempi mahdollisuus kuin ihmislähtöinen täystuho.
" me olemme kuluttaneet monet luonnonvarat sille tasolle, että jäljellä olevien hyödyntäminen vaatii korkeaa teknologiaa, jonka uusi synnyttäminen vaatisi helposti hyödynnettäviä luonnonvaroja "
Rauta ja useimmat metallit päätyy romuksi, ruosteeksi, ympäristömyrkyiksi joillekin tonteille ja betonin sisään. Ne ovat yleensä maanpinnalla. (2 maailmansodan sukellusvenesota ja muut uppoamiset tosin ovat jättäneet jonkin verran metalleja hankalasti hyödynnettäviin paikkoihin.)
Puu, puuhiili ja turve käy kivihiilen korvikkeeksi ainakin käynnistysvaiheeseen, jotta pystytään rakentamaan korkeampaa teknologiaa.
Entä mahdollisuus, että edes superälyjen ilmaantuminen ei aiheuta mitään singulariteetiksi katsottavaa?
Entä mahdollisuus, että superäly jää tulematta jostain kumman syystä, mutta automaatio etenee niin pitkälle, että kaikki nykyinen työ pystyttäisiin tekemään 10 prosentin työmäärällä?
Automaation lisäksi työtä vähentää moni muukin seikka: Työn valmistuminen (etenkin infrastruktuurin ja ohjelmistojen), tavaran kestävyyden lisääntyminen(vähemmän korjausta ja korvaavien osien valmistusta per aikayksikkö), keskittäminen (etenkin byrokratiassa), terveyden edistyminen (vähemmän hoitamista), energiatehokkuus ja maailmanrauha.
Resurssit: jos kierrätys, kaatopaikkojen ja purettujen rakennusten materiaalien uusiokäyttö edes nykytekniikalla olisi helppoa ja kannattavaa, niin sitä harrastettaisiin laajemmin. Tietenkin se on mahdollista myös "1700-luvun tekniikalla + nykytiedoin", mutta paljon vaikeampaa, hitaampaa olisi toipua tilanteesta, jossa koko tekninen ifrastruktuuri ja esim 95% maailman väestöstä tuhoutuisi, kuin mitä on ollut kehitys 1700-luvun alusta nykypäivään. Olettaisin, että alkeellinen agraarielämäntapa olisi vallitsevana satojen tai tuhansien vuosien ajan, vaikka esim nykytiedosta merkittävä osa olisi hallussa kirjojen muodossa (sähköiset tietovarastot olisivat tietenkin käyttökelvottomia).
"Entä mahdollisuus, että superäly jää tulematta jostain kumman syystä, mutta automaatio etenee niin pitkälle, että kaikki nykyinen työ pystyttäisiin tekemään 10 prosentin työmäärällä? "
Niin, tämä on se mahdollisuus, (haavoittuva) olotila, jota Vernor Vinge kuvaa skenaariolla "golden age", joka siis tulisi väistämättä ennenpitkään päättymään tuhoisasti. Josta syystä edelleen siis niissä olosuhteissa avaruussiirtokunnat olisivat oleellisen tärkeä bäckappi.
Mutta fakta on, että monet eksistentiaaliriskit vaanivat meitä, koko ihmiskuntaa ja teknistä sivilisaatiota, ihan jo kantapäillämme. Olemme todella vaarassa! Siksi minä olen "singularitaani", eli pidän teknologisen singulariteetin pikaista ja hallittua toteutumista erittäin toivottavana ja onneksi myös kohtuullisen todennäköisenä.
Mutta en "usko" mihinkään tällaiseen. Ei siitä ole kysymys, vain että pidän toivetta realistisena.