Meillä tilanne että mies lähti toukokuussa äitinsä helmoihin ja selvisi että uusi nainen on ollut kuvioissa huhtikuusta lähtien. Nyt mies haluaa eroa. harkinta-aika umpeutuu marraskuussa ja minä itse en halua eroa missään nimessä. Haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä jo yksistään lasten takia.
Mutta kysymys siis kuuluu löytyykö muita joiden puoliso on lähtenyt uuden rakkauden perään ja tullut/halunnut tulla takaisin? Mies syyttää kaikesta minua ja ei kuulemma enää rakasta minua ja nyt tämä nainen on hänelle Se oikea..
Yhdessä ollaan oltu 7v. joista 5v. naimisissa. välillä jo kuulosti miehen puheet siltä kuin olisi ollut tulossa takaisin, mutta nyt 3viikkoon ei ole oikein pitänyt yhteyttä. Meillä on kaksi alle kouluikäistä poikaa jotka kyllä tarvitsevat isäänsä. uudella naisystävällä on kaksi koulu-ikäistä tyttöä ja olen ymmärtänyt että näkevät harvoin, koska nainen asuu jossain pidemmällä.
Onko neuvoja että pitäisikö antaa miehen vielä olla rauhassa ja miettiä ja pyydänkö suoraan tulemaan takaisin tai alanko edes vihjailemaan takaisinpaluusta? Olen ihan epätoivoinen enkä pysty katsomaan lasten tuskaa ja ikävää. Mies pitää heihin harvoin yhteyttä, eli nuorempaa hakee joka toinen vkonloppu ja vanhempi on viimeksi ollut 8vkkoa sitten kun ei isänsä mukaan halua lähteä.
Minä haluan mieheni takaisin ja myönnän täysin että olen enimmäkseen syypää liittomme huonoon tilaan ja käytökselläni olen antanut ymmärtää haluavani eroa. Mies sanoikin että otti eron ennenkuin minä ehdin ottaa hänestä.
En tarvii haukkumisia siitä että miksi olen niin tyhmä että ottaisin tälläisen miehen takaisin vaan asiallisia kommentteja ja esimerkkejä vastaavista tilanteista.
kiitos jo etukäteen!
Mutta kysymys siis kuuluu löytyykö muita joiden puoliso on lähtenyt uuden rakkauden perään ja tullut/halunnut tulla takaisin? Mies syyttää kaikesta minua ja ei kuulemma enää rakasta minua ja nyt tämä nainen on hänelle Se oikea..
Yhdessä ollaan oltu 7v. joista 5v. naimisissa. välillä jo kuulosti miehen puheet siltä kuin olisi ollut tulossa takaisin, mutta nyt 3viikkoon ei ole oikein pitänyt yhteyttä. Meillä on kaksi alle kouluikäistä poikaa jotka kyllä tarvitsevat isäänsä. uudella naisystävällä on kaksi koulu-ikäistä tyttöä ja olen ymmärtänyt että näkevät harvoin, koska nainen asuu jossain pidemmällä.
Onko neuvoja että pitäisikö antaa miehen vielä olla rauhassa ja miettiä ja pyydänkö suoraan tulemaan takaisin tai alanko edes vihjailemaan takaisinpaluusta? Olen ihan epätoivoinen enkä pysty katsomaan lasten tuskaa ja ikävää. Mies pitää heihin harvoin yhteyttä, eli nuorempaa hakee joka toinen vkonloppu ja vanhempi on viimeksi ollut 8vkkoa sitten kun ei isänsä mukaan halua lähteä.
Minä haluan mieheni takaisin ja myönnän täysin että olen enimmäkseen syypää liittomme huonoon tilaan ja käytökselläni olen antanut ymmärtää haluavani eroa. Mies sanoikin että otti eron ennenkuin minä ehdin ottaa hänestä.
En tarvii haukkumisia siitä että miksi olen niin tyhmä että ottaisin tälläisen miehen takaisin vaan asiallisia kommentteja ja esimerkkejä vastaavista tilanteista.
kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos kerran haluat miehesi takaisin, kerro se hänelle. Miten ihmeessä hän voisi sen muuten tietää, kun olet antanut hänen ymmärtää, että haluat erota. Voi olla, ettei hän silti palaa, mutta olet ainakin yrittänyt.
haet täältä, totean. Mutta et halua missään nimessä erota, vaikka miehesi on löytänyt uuden ja on sanonut, ettei rakasta sinua enää. Miksi siis yrittää miestä takaisin??
Kyllä kannattaa yrittää kaikkensa että perhe eheytyisi, meille kävi niin hyvin ja kumpikin ja lapset ovat tyytyväisiä. Meidän liittomme puolesta rukoiltiin paljon ja nyt on kiitokseen aihetta. Rukous pyyntöjä voi jättää ainakin kotisatama.net sivun rukouspalstalle ja kristillisiin seurakuntiin. Jumalalle kaikki on mahdollista.
Hei sinulle. Minun paras ystäväni oli samassa tilanteessa kun sinä nyt ja epätoivoinen, hän rukoili miestään takaisin ja nöyrrytti itsensä täysin.yhtenä päivänä hän ei enää jaksanut vaan ,,sanoi miehelle että mene nyt sen uuden luo ja pysy siellä. Arvaa mitä tapahtui, parin kuukauden jälkeen alkoi mies ottaa yhteyttä itse kaikilla teko syillä ja tänään he ovat yhdessä ja niillä menee hyvin.Jälkeen päin hän on sanonut että kun olisi heti patistanut miehen menemään, eikä anonut takaisin. Kaikkea hyvää sinulle.
joskus kirjoittanut, että jos rakastat niin päästä menemään ja jos toinen tulee takaisin ensin lähdettyään, niin hänkin rakastaa sinua. Tähän luottaisin minäkin, jos tilanteeni olisi samantapainen.
Lähdetään nyt siitä, että todella haluat miehen takaisin siksi, että rakastat häntä, et siksi, että hän ehti ensin jättää ja hänellä on uusi rakkaus. Tai pelkästään siksi, että lapset ikävöivät. Ainoa pohja miltä voit lähteä, on se että itse ikävöit ja itse rakastat.
Sinuna kirjoittaisin hänelle kirjeen. Yhteenvetona tuosta mitä täällä olet jo neuvoja saanutkin, voisit siinä sekä kertoa olevasi pahoillasi että liittonne ajautui siihen tilaan mihin ajautui, ja kertoa jotain syitä joita itse olet miettinyt. Jos esim. vika mielestäsi oli enemmän sinussa (mikä on kyllä hyvä pohja lähteä eteenpäin vrt. että syyttelisit häntä), kerro mitkä asiat ovat vaikuttaneet "kylmyyteesi", esim. väsymys kahden pienen lapsen hoitamisesta ja ymmärtämättömyys siitä, miten kaikki handlataan ja miten oikeasti kaikki on ollut ihan hyvin. Sitten päästään siihen raastavaan osuuteen: kerro miten todella häntä vielä rakastat ja haluaisit yrittää uudelleen, jo lastennekin takia, mutta muista lisätä, että haluaisit yrittää siltikin, vaikka teillä ei olisi lapsia. Kirjoita siitä, mitä tunsit kun rakastuit häneen, ja palauta niin omaan kuin hänenkin mieleensä ne alkuperäiset syyt yhteenmenolle ja kauniit muistonne. Kirjoita miten uskot teidän voivan olla oikeasti ne ihmiset vielä uudelleen, joihin rakastuittekin. Kerro että sinun oli pakko tämä kaikki kirjoittaa, koska et voisi antaa itsellesi anteeksi, jos olisit vain päästänyt sinun elämäsi rakkauden menemään, ilman että olisit ollut rehellinen siitä mitä todella tunnet.
Tämän raastavan osuuden jälkeen voit sitten yrittää tuota lisäkikkaa, eli sanoa, että jos miehesi nyt on päättänyt mennä yhteen uuden naisen kanssa, et voi kuitenkaan alentautua häntä takaisin anelemaan sen tapahduttua. Tee selväksi että se kyllä lopulta tappaa rakkauden, jonka valitettavasti huomasit liian myöhään olleen arkimurheiden alla piilossa. Muistuta, että jokaisessa rakkaudessa on kausia, jolloin kaikki puutuu, eikä se tule muuttumaan uusien ihmisten myötä. Toisen rakkauden kanssa vastaan tulevat toisenlaiset ongelmat, ja lopultakin sitä kannattaa miettiä tarkkaan, olisiko silti vanhan voinut korjata, eikä korvata uudella. Koska vanhassakin rakkaudessa on mahdollista herätä uudelleen henkiin.
Oli kiva lukea, että on yhteen palanneita ja onnellisia.
En tiedä, miten kannattaa toimia, mutta luulen että se "ruinaaminen" takaisin, voi olla vaan kauemaksi vievää touhua. itse koin sen ahdistavana.
Minä olin meillä se "idiootti".
En jaksanut enää sitä tappelua, riehumista, huutoa, turhia natinoita, raskasta työtä jonka lisäksi piti pitää perhe koossa.
Tunsin että olen yksin vastuussa kaikesta, joten väsähdin täysin.
Niimpä lähdettiin eri teille ja nyt kun avioeron pitäisi astua voimaan niin mieheni onkin muuttanut takaisin kotiin.
Siinä välissä tapahtui niin paljon sellaista minkä tahtoisi kummatkin vain unohtaa.
Luulen että kestää vuosia saada kaikki se luotto ennalleen, mutta tiedän että kannattaa yrittää.
Ei tarkoita että nyt ei tapella eikä kinastella mistään :) vaan se tapahtuu ns. järkevästi.
Toki kaikki voi muuttua, mutta uskon siihen että rakkaus ja tahto, on avain asiat.
Nyt olemma viettäneet aina kun mahdollista, kaksin kesken "laatuaikaa", jota ennen juurikaan vietetty.Aina muka oli jotain tärkeämpää.
Olen oppinut olla viisaampi jossain asioissa.
Mutta on jotain asioita joita ei heti unohda.
mutta eteenpäin mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.
Niin kuin edellisessäkin viestissä, niin meillä on ollut valtavan paljon rukoilijoita "vierellä",
ja uskon sen suurelti vaikuttaneen. :D
Toivon sulle ihan kamalan paljon jaksamista, koska tiedän että pienten lasten kanssa se arki ei ole mitään herkkua aina ja että väsymys on välilllä ihan mahdoton.(itselläni 2 alle kouluikäistä poikaa ja kolmivuorotyö).
Mutta toivon myös että saat miehesi kotiin ja että teillä olisi myös "onnellinen loppu".
Itse tajusin vasta menetettyäni hänet kuinka paljon oikeasti ihminen voi toista ihmistä rakastaa. Jotenkin se vaan polkeutui arjen ja väsymyksen alle.Mutta vahvempana etteenpäin. :)
-Voimia sinulle-
Kaikki järjestyy itsellään.
kotiin omasta tahdosta!
Ollaan teinirakkaus oltu 28v yhdessä ,josta 19v naimisissa....mieheni lähti viime keväänä ihastuksensa matkaan! *pitkä stoori* mut lyhyesti...olin aavistanut jo jonkun aikaan ett kuvioissa toinen nainen ,osu ja uppos ja heitin mieheni ulos!
Ei mennyt kun viikko siitä kun mieheni halusi eroa,vietiin eropaperit!
Surin illat *itkin 28v edestä* en voinut tajuta miten mulle käy niin! *oltiin muka onnellisia*
Mieheni soitti minulle,joka päivä....asui kolmatta viikkoa pois kotoa kunnes *aavistin naisen vaistolla ett nyt uusi rakkaus rakoilee* en kysynyt ,koska olin viellä surun murtamana.Meillä on kaksi teinityttöä ,jotka käsitteli asian tosi hienosti!*ei myöskään voineet tajuta isän lähtöä,koska ei tapeltu kotona ikinä*
en tässä jaksa koko stooria kertoa.....mut niiden kolmen viikon päästä sit *otin* mieheni asumaan takasin kotiin.....vielläkin käydään läpi tätä kriisiä! Tosin parisuhde on huomattavasti avoimempi ja rakkaus pitkästä aikaan roihuaa!
Virheistä ,joko oppii tai sitten ei.....tällä kertaa uskon ,että mieheni oppi!Kasvoi henkisesti vahvemmaksi ja aikuisemmaksi!
Mieheni sanoi jälkikäteen ett.....sattui kun en ruinannut häntä kertaakaan jäämään/palaamaan!
Miksi olisin? Aikuinen mies on lähteekseen niin sitten se lähtee.......toista ei voi omistaa!
Rakastan miestäni niin paljon ,että jos ei ole onnellinen minun kanssa olkoon sitten onnellinen jonkun toisen kanssa!
Jotenki vaan mieheni tajusi poissa asuessaan ett rakastaa minua ja lapsia koko sydämmellään!
Meille tää välierätauko teki hyvää......oltiin päästetty pitkä suhde liian arkiseksi ja oltiin itsestäänselvyyksiä toisillemme!
Toivon sydämmestäni ,että miehesi tajuaa poissa ollessaan rakastavasi sinua ja lapsia niin paljon ,että palaa rakkaudesta takaisin!
Jos niin käy......niin uskon,että se vahvistaa entisestään parisuhdettanne!
Rakkaus ei lopu koskaan.....kohde vaan vaihtuu
Happy end!
Teidän kertomukset antaa paljon toivoa tähän lohduttomuuteen. Itse huomasin vasta nyt miehen lähdetyä kuinka paljon häntä rakastan. Valitettavasti hänelle puhuin päinvastaista yhdessä asuessamme.. Kerroin noin kuukausi sitten hänelle että rakastan häntä ja hän vain tiuskaisi "että mitä se enää hyödyttää". olen kirjoittanut pari pitkää sähköpostiviestiä jossa olen kertonut tunteistani ja ajatuksistani melko rehellisesti ja sen jälkeen mies soittikin ja juteltiin pitkään. Sanoi että on ollut masentunut ja stressaantunut kovasta työnteöstä (oma yritys) ja koska minä olen opiskellut, niin taloudellinen puoli on jäänyt hänen kontolleen ja raha-asiat olivat suurin syy tähän tilanteeseen. Sanoi että on aina luullut minun oleen tosissaan kun olen suutuspäissäni ehdotellut eroa, eikä ole myöhemminkään uskaltanut ottaa asiaa puheeksi. puhuimme 1.40min. ja sanoi lopuksi että jos edes kerran liittomme aikana oltaisiin puhuttu sillä tavalla asioista, niin koko eroa ei olisi tapahtunut. Sen puhelun jälkeen jo luulin että alkaa pehmentyä kotiinpäin, mutta sitten onnistuin ilmeisesti taas suututtamaan hänet jotenkin kun kiukuttelu taas jatkui.
Jossain vaiheessa jo rupesi perumaan puheitaan ja että kyllä hän on minua rakastanut eikä kadu naimisiinmenoa kanssani..
En enää tiedä mitä tehdä. Jos ei oikeasti ole koskaan rakastanutkaan, niin minkä ihmeen takia tulisi takaisin? Olen kyllä hänen ensimmäinen nainen ja meillä on yhteiset lapset, mutta mutta mahtaako se riittää?! Yritän tästä edes käyttäytä hurmaavan vaimon tavoin kun pitää yhteyttä, jos vaikka sittenkin syksyn pimeinä iltoina huomaisi että omaa perhettä ei voita mikään. Laihtunutkin olen tämän 3kk aikan 20kg, joten jospa ulkonäön muttos saisi myös jotain myönteistä aikaan.
Rakastan häntä ihan hirveästi, mutta en uskalla vielä ruveta ruikuttamaan häntä takaisin. Haluan että tulee kotiin siksi että itse niin haluaa, ei siksi että minä pyydän.
Kiitoksia ihanista tarinoista!
on miehesi puolelta kuollut ja niin kuin omalta puoleltasikin (haluat miehen vain lasten vuoksi takaisin). Toivottavasti miehesi ei palaa, ihan lasten parhaaksi toivon näin.
Minun tapauksessa se olisi oikein minua ja lapsia kohtaan. Rakastan miestäni ja tiedän nyt hänelläkin olevan tunteita minua kohtaan ja uskon että asiat saataisiinkuntoon puhumalla ja ulkopuolista apua hakemalla. itse käyn jo pariterapiassa ja olen tajunnut tehneeni monia virheitä. EN koe lasten kärsivän tilanteessa jossa vanhemmat asuvat yhdessä toisiaan kunnioittaen! Parisuhde ja avioliitto vaatii kovaa työtä ja siihen minä en ole ollut aiemmin kyvykäs, mutta nyt osaisin toimia oikein.
Mieheni lähti toisen matkaan-tarinoita on netti täynnä ja suurin osa päättyy siihen että mies haluaa tulla takaisin. Uskon ja toivon että meidänkin kohdalla näin kävisi. Miehillä vaan tuntuu olevan erilainen tapa käsitellä ongelmia tai ongelma on juuri siinä etteivät he osaa käsitellä niitä, ennenkuin ne ovat niin suuria ettei niitä voi laittaa enää syrjään. Minun mieheni kiukuttelee ja syyttää minua kaikesta, koska ei kestä omaa syyllisyyttään ja pahaa oloaan. Rivien välistä kuultaa tyytymättömyys. Luotan siihen että viim. marraskuussa on tulossa takaisin, mutta aioin kyllä varmuuden vuoksi suunnitella elämäni niin ettei hän siihen enää tulevaisuudessa kuulu.
Ensimmäiseksi on hankittava uusi työpaikka, sillä tällä hetkellä olen vuorotyössä ja se ei lasten takia enää onnistu. Paljon joudun minun ja lasten elämää muuttamaan, mutta ehkä se loppupeleissä on sen arvoista.
Kyllä nyt on itsekasvamisen aika molemmille, erityisesti sinulle.
Sanot, että et ole niin tyhmä, että ottaisit miehen takaisin. Mutta ottaisiko miehesi sinut takaisin? Mitä syytä hänellä olisi, muuta kuin lapset?
Ei se näin mene. Nyt puhutte asioista ja mietitte niitä. Itseksenne. Paluuta yhteen ei ole, ennenkuin molemmat ovat valmiita kirjoittamaan uuden käsikirjoituksen teidän suhteellenne.
Sano suoraan, että sinä haluat yrittää vielä, ja kysy, voisiko hän harkita, jos teette työtä yhdessä ja erikseen suhteenne puolesta.
Lapsia ei hyödytä väkisin yhdessä olevat vanhemmat. On kyllä ikävä kuulla, että isä ei halua lapsiaan tavata. Se on paha juttu.