Nyt sitten ihan hassu kysymys. Jonkun uuden kielen opiskelu kiinnostaa kovasti ja olen miettinyt joko espanjaa tai italiaa. Eli siis kummasta aloittaisin? Ovatko sellaisia kieliä, että kun on ensin oppinut toisen, niin toinen on sitten helpompi oppia? Vai onko mitään väliä?
Kumman valitsen?
kiikarissa kielen opiskelu
14716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No italia kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. En kyllä tiedä auttoiko tämä vastaus sinua yhtään :)
Molemmat mukavia ja varsinkin italia, jos Italiaan halajaa. Muuallahan sitä ei tarvita ellei sitten satu poikkeamaan jonnekin pitseriaan jossakin päin maailmaa että osaa oikein sanoa frutti di mare.
Espanjan valitset toivottavasti, jos et muuten osaa valita.
Sitä puhutaan kuuulemma nykyään äidinkielenään enemmän kuin englantia.
Suomen kielessä ei puhuta "puhutaan äidinkielenään". Eikö korvasi sano, että omistusliite on tässä passiivitapauksessa ontuva ja älytön? Muuta lause aktiiviin tai jätä passiivista poss.suffiksi pois, niin johan lähtee Lyyli kirjoittamaan. Tai sitten: Opettele parempaa suomea!
"Mikä on oma äidinkielesi?"
Olen jenkki-tv-sarjojen manipuloima äärimmäisen huonon kielikorvan omaava omituinen viisikielinen mutantti!
Opettele sinä puolestasi suomen kielen sanonnat paremmin!
Tuo hakusessasi ollut "kirjoittaja" on oikeasti Lyyti, ei "Lyyli".
Lyyti, Lyyli, lyyli tai Lydia - mitä sillä on väliä. "Pääasia, että tulee ymmärretyksi." Kuulostaako tutulta sanonnalta, ihan oikeasti?
Lyyti-versiota varmaan käyttävät ne, jotka eivät osaa ääntää d:tä. Btw, minä käytän aina Lydia-vaihtoehtoa.
Ei tuossa ole kyse nimen eri versioista. Sanontaan kuuluu yksiselitteisesti osuus "alkaa/alkoi Lyyti kirjoittaa", vain aikamuodossa voi olla tuo pieni ero.
Ja miksi viljelet typeriä englanninkielisiä lausahduksia suomenkielisessä tekstissä? Eikö tuota ääliöenglantia saada jo muutenkin ihan tarpeeksi silmille ja korville mediassa, mainonnassa ja firmojen nimissä? Ja kun junttimoukat eivät yleensä osaa lausua sitä edes likimain oikein.
Selvä pyy, ja anteeksi.
Viljelen typeriä englanninkielisiä lausahduksia suomenkielisessä tekstissäni, sillä olen ammatiltani viljelijä. Voin kyllä lopettaa ammatinharjoittamiseni vain koska sinä et pidä typeristä englanninkielisistä lausahduksista.
Omasta mielestäni ne eivät ole typeriä, mutta lopetan viljenlijänammattini tosiaan tähän.
Syy, miksi aloin viljellä tilallani juuri typeriä englanninkielisiä lausahduksia, on, että ne ovat mielestäni erittäin maistuvia. Junttimoukat eivät niitä kylläkään osta mutta minulla onkin vakiintunut asiakaskunta ns. paremmissa artikulaatiopiireissä.
Mutta nyt hekin jäävät valitettavasti ilman typeriä englanninkielisiä lausahduksiani, kun meikälyyli lähtee uudelleenkoulutukseen. Hyvää elokuuta sinullekin siine vain, herra Lyyti Karjula.
Minä kuitenkin valitsisin espanjan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on maailmankieli, italia taas ei ole. Tällä en missään tapauksessa halua vähätellä italiaa kielenä.
Espanja on maailman kielistä ainoa, joka pystyy haastamaan englannnin ylivallan ja vieläpä tämän omalla kotikentällä Yhdysvalloissa. Käykääpä katsomassa Valkoisen talon nettisivuja! Kielet ovat englanti - ja espanja. Jotakin se espanjan tärkeydestä kertoo. Mikään muu kieli ei ole USA:ssa samassa asemassa.
Espanjan opiskelu lisääntyy kaikkialla. Monissa maissa espanja on tärkeydessä ohittanut ranskan kielen.
Vaan minne oma kiinnostuksesi suuntautuu? Italiaan, sen kulttuuriin, historiaan, yhteiskuntaan... vai Espanjaan ja espanjankieliseen maailmaan? Henkilökohtainen motivaatio on kielenopiskelussa tärkeä. Jos taas opiskelun motiivina on tuleva hyöty työssä, opiskelussa tai henkilökohtaisessa kanssakäymisessä, valinta on tehtävä siltä pohjalta. Kummatkin ovat ehdottomasti hienoja ja opiskelemisen arvoisia kieliä.
vastauksistanne. Nyt tiedän kumman valitsen.
Suosittelen, hyödyt siitä.
Suomen kieli jo opittuna ihan yliopistotasolla.
Ymmärrän huolesi, sillä kun seuraa kolmasluokkalaisen englannin opiskelua pakostakin miettii sitä, miten helppoa kielenopiskelu olisi, jos suomen kielioppi on jo opittu. Mutta kun se ei vielä kolmasluokkalaisella ole halussa, niin todella paljon joutuu vain perinteisesti pänttäämään ulkoa päähänsä. Jos silloin aikoinaan, kun itse sen englannin opin, oli kielen opiskelussa monenlaisia puutteita, niin niitä on nytkin. Ei ole kultaista keskitietä löytynyt.
... espnajan, mikä on mielestäni hivenen parempi valinta. Ei tosin sillä perusteella, että sitä osaa maailmassa useampi. Se on vain hieman helpompi kuin italia ja avaa helpon tien pariin muuhunkin kieleeen, esim. katalaaniin.
Italia on kyllä aika helppo oppia, jos osaa espanjaa kunnolla. Mutta myös toisin päin! Puhun nyt kielen kunollisesta osaamisesta, en turistin tarpeista.