. Mitä syödään ?
Nykyajan tieteen ja tekniikan menetelmillä on
mahdollista selvittää tuhansien valovuosien
päässä olevien taivaankappaleiden koostumus ja
ominaisuudet. Samoin voidaan havaita ja tunnistaa
aineen pienimmät hiukkaset, atomin osat. Vaan
eipä saada erotettua toisistaan ns. luomuviljaa
ja "tavallista" suomalaista viljaa, jos ensiksi
mainittu sattuisi olemaan rikkakasvien siemenistä
ja rotan-----sta vapaa. Eroa kun ei ole.
Tämän vuoksi joudutaan järjestämään kallis
valvonta- ja tarkkailutoiminta huolehtimaan
siitä, että luomutuotanto tapahtuu kaikkien
uskonkappaleiden mukaan. Tästä ja tuotannon
tehottomuudesta maksamme itse kukin vinon pinon
veromarkkoja, yhteensä useiden satojen miljoonien
markkojen verran. Silti luomutuotteet ovat
kaupoissa "tavanomaisia" kalliimpia.
Tässäkö järkevä keino tuottaa edullisesti
elintarvikkeita, eli tässäkö uusi suunta
maatalouspolitiikalle ?
Luonnonkin kannalta on tietyn satomäärän
tuottamiseksi parempi viljellä pienempi ala
voimaperäisesti kuin isompi ala laajaperäisesti.
Näin eroosio ja ravinnehuuhtouma vähenee.
Väkilannoitteet ovat ympäristöystävällisempiä
kuin orgaaniset lannoitteet. Niitä annostellaan
tarpeen mukaan, ja varastoidaan tiiviissä
muovisäkeissä liiterissä. Ravinteet tulevat
hallitusti käytetyiksi. Orgaanisten
lannoitusaineiden typestä valtaosa on ei-
liukoista, ja sen mineraloituminen tapahtuu
suureksi osaksi hallitsemattomasti väärään
aikaan, jolloin syyssateet ja kevätvalumat
huuhtovat sitä nitraattina vesistöihin. Nämä
asiat on Suomessakin tutkittu moneen kertaan.
Toisin kuin biodynaaminen viljely, luomuviljelyn
nimellä kulkeva maanviljelymenetelmä ei sisällä
paljoa aivan mystisiä tai röhönaurettavia oppeja.
Biodynaamisessahan opin rungon muodostavat
kosmiset muotovoimat. Niitä sitten vangitaan mm
maassa lehmänsarvessa kuutamolla muhivaan
lantakokkareeseen tai kvatsihiekkaan... Ehkä
luomun näkyvintä soopaa on luomuväen usko
homeopatiaan. Tätä kehotetaan soveltamaan
varsinkin eläinlääkinnässä.
Luomuilu on saavuttanut kansansuosiota kauniilla
fraaseilla luonnotilaisesta, kukkivasta maasta ja
sen onnellisista pieneliöistä. Toisaalta luomussa
torjutaan rikkakasveja tulella
(nestekaasuliekitys, hienommin IP- eli
infrapunamenetelmä), joka varmasti kohtelee
leppäkerttuja huonommin kuin nykyiset
rikkakasvintorjuntakemikaalit. Totuus maan
sisälläkin mönkivistä eliöistä on se, että niillä
menee sitä paremmin, mitä isompia satoja
tuotetaan. Siis tehokas tavanomainen viljely on
niillekin parempi. Maan eliöt kun elävät
kasvinjätettä lahottamalla. Ja mitä isommat
sadot, sitä enemmän myös juuria ja muuta
kasvinjätettä. Suuri sato ei kuluta maata, vaan
parantaa maata. Sadon aineosat kun ovat 95
%:sesti lähtöisin ilmasta. Myös runsas
mekaanisten rikkatorjuntakeinojen (muokkauksen)
käyttö tekee haittaa maan eliöille
luomuviljelyssä.
Kansaa kosiskelee myös mainonta "kestävästä
kehityksestä", joka tuottaa ajanmittaan suurempia
ja parempilaatuisia satoja. Kuitenkin
luomuviljelijät ovat kovasti huolissaan
toimeentulostaan. Huolimatta 40% suuremmasta
yhteiskunnan tuesta ei viljely lyö leiville.
Sadot jäävät vuosi vuodelta pienemmiksi, luonto
ei ymmärrä homeopatiaa lannoituksessa ja
kasvinsuojelussa. Virallisten tutkimustenkin
mukaan sato jää noin 50-70 %:iin tavanomaisesta.
Ympäristöä kuormittavat ravinnepäästöt sen sijaan
ovat ainakin tavanomaisen viljelyn luokkaa.
Fosforipäästöjä aiheuttava eroosio on luomussa
(samalla kasvivuorotuksella) suurempi, johtuen
lisätystä maanmuokkauksesta ja alemmasta
satotasosta. (viite 3). Typpipäästöjä taas nostaa
touhuaminen eloperäisten lannoitusaineiden kanssa.
"Tieteellinen" perustelu luomun paremmuudesta
käsittää pääasiassa käsittämättömät
ravinnetaselaskelmat, joilla perustellaan, ettei
luomumaasta voi huuhtoutua ravinteita järviin.
Niissä jätetään täysin huomiotta maan omat
ravinnevarat ja niissä tapahtuvat muutokset.
Niissä verrataan satoa varten lannoituksessa
(komposti tms) annettuja ravinnemääriä sadon
mukana otettaviin määriin ja todetaan, että
luomussa ravinteet tulevat tehokkaasti käyttöön
(jopa yli 100% !). Ääritapauksessa ei lannoiteta
ollenkaan, ja sadossa kuitenkin jotain otetaan.
Tällöin luomu-ravinnetase on äärettömän hyvä !
Tämän mahdollistavat maan luontaiset ja aiemmasta
viljelystä kertyneet ravinnevarat, jotka
riittävät maalajista riippuen moiseen
ryöstöviljelyyn 5-20 vuotta.
Pellon valumavesien analysoinnilla voidaan
kuitenkin huuhtoumat tutkia. Virallisissa
tutkimuksissa on todettu, että nimenomaan luomun
karttelemat väkilannoitteet ovatkin kaikkein
ympäristöystävällisimpiä, varsinkin
typpipäästöjen osalta. Väkilannoitteen typestä
huuhtoutuu vain noin yksi prosentti, käytettäessä
typpeä viljelyssä tavanomainen 100 kg/ha viljalle.
(viite 1 ja 2). Niinpä hehtaarin pellosta
huuhtoutuvasta noin 10 kg:n typpimäärästä 90 %
onkin peräisin orgaanisista lähteistä
(kasvinjätteet, maan humus,
lanta...).Haihtumistappiot huomioonottaen
väkilannoitetypen hyötysuhde on noin 80%, ja
eloperäisten lannoitteiden parhaimmillaankin noin
30%. Luomun huonommuus korostuu edelleen, jos
lasketaan ravinnepäästöt tuotettua satokiloa
kohden.
Viime aikoina kovasti painotetut tavoitteet
hyvästä ympäristönhoidosta sekä kohtuuhintaisista
ja hyvälaatuisista elintarvikkeista ovatkin
saavutettavissa juuri niillä tehokkailla
viljelymenetelmillä, joiden kehittämiseksi on
viimeiset viisikymmentä vuotta vaivaa nähty.
Kerrankin saadaan monta kärpästä samalla iskulla.
Samalla työvoimantarve maataloudessa saattaa
jonkin verran laskea. Kansantalouttamme ajatellen
on sekin kai tulkittava "lisäkärpäseksi",
viimeistään sitten kun tekemätöntä työtä taas
huomataan olevan vaikka millä mitalla.
Merkillisen kapina-aatteen, luomun historia on
lyhyesti tämä. Ensin luotiin harhakuva siitä,
että maanviljelijät tuottavat huonoja ja
myrkyllisiä elintarvikkeita sekä pilaavat
peltonsa. Sitten kerrottiin, että ilman
väkilannoitteita ja torjunta-aineita päästään
parempaan. Kun vielä tekaistiin lisäteesi, joka
ilmoitti uuden luomumenetelmän paremmasta
ympäristöystävällisyydestä, oli tietoisku
kuluttajia varten valmis. Ei ole mikään ihme,
että näillä opeilla kyllästetty kuluttaja
ilmoittaa olevansa kiinnostunut luomutuotteista.
Täten luotu "luomuviljelyn tarve" on sittemmin
hämännyt myös asiaa ymmärtämättömiä päättäjiä
ministeritasoa myöten. Samoin maatalouden
neuvonnan ja opetuksen puolella on paikoin menty
virran mukana. Tämä lyhytnäköisesti vain, jotta
asiakaspiiri pysyisi mahdollisimman laajana.
Tosiasioiden kiertäminen ei pitkän päälle ole
kenenkään edun mukaista. Luomua luotaessa
luultiin ehkä tehtävän ympäristölle hyvää.
Lähdettiin sutta pakoon ,ja tulikin karhu
vastaan. Tämä tulisi nyt myöntää.
Lähteitä:
1.Jaakkola A ja Yläranta T: Typen huuhtoutuminen
ja hyväksikäyttö lysimetrikokeessa. MTTK,
maanviljelyskemian ja -fysiikan osasto SITRA
22/1985
2.Yläranta T ja Uusikämppä J ja Jaakkola A Typen
huuhtoutuminen ja hyväksikäyttö. Helsingin
Yliopisto ja Maatalouden Tutkimuskeskus 1987
3.Rekolainen, Seppo: Eroosion ja
fosforikuormituksen vähentäminen viljelytekniikan
avulla. Vesi- ja ympäristöntutkimuslaitos 1991
4.Vesi- ja ympäristöhallitus, moniste 359 1992
Nykyajan tieteen ja tekniikan menetelmillä on
mahdollista selvittää tuhansien valovuosien
päässä olevien taivaankappaleiden koostumus ja
ominaisuudet. Samoin voidaan havaita ja tunnistaa
aineen pienimmät hiukkaset, atomin osat. Vaan
eipä saada erotettua toisistaan ns. luomuviljaa
ja "tavallista" suomalaista viljaa, jos ensiksi
mainittu sattuisi olemaan rikkakasvien siemenistä
ja rotan-----sta vapaa. Eroa kun ei ole.
Tämän vuoksi joudutaan järjestämään kallis
valvonta- ja tarkkailutoiminta huolehtimaan
siitä, että luomutuotanto tapahtuu kaikkien
uskonkappaleiden mukaan. Tästä ja tuotannon
tehottomuudesta maksamme itse kukin vinon pinon
veromarkkoja, yhteensä useiden satojen miljoonien
markkojen verran. Silti luomutuotteet ovat
kaupoissa "tavanomaisia" kalliimpia.
Tässäkö järkevä keino tuottaa edullisesti
elintarvikkeita, eli tässäkö uusi suunta
maatalouspolitiikalle ?
Luonnonkin kannalta on tietyn satomäärän
tuottamiseksi parempi viljellä pienempi ala
voimaperäisesti kuin isompi ala laajaperäisesti.
Näin eroosio ja ravinnehuuhtouma vähenee.
Väkilannoitteet ovat ympäristöystävällisempiä
kuin orgaaniset lannoitteet. Niitä annostellaan
tarpeen mukaan, ja varastoidaan tiiviissä
muovisäkeissä liiterissä. Ravinteet tulevat
hallitusti käytetyiksi. Orgaanisten
lannoitusaineiden typestä valtaosa on ei-
liukoista, ja sen mineraloituminen tapahtuu
suureksi osaksi hallitsemattomasti väärään
aikaan, jolloin syyssateet ja kevätvalumat
huuhtovat sitä nitraattina vesistöihin. Nämä
asiat on Suomessakin tutkittu moneen kertaan.
Toisin kuin biodynaaminen viljely, luomuviljelyn
nimellä kulkeva maanviljelymenetelmä ei sisällä
paljoa aivan mystisiä tai röhönaurettavia oppeja.
Biodynaamisessahan opin rungon muodostavat
kosmiset muotovoimat. Niitä sitten vangitaan mm
maassa lehmänsarvessa kuutamolla muhivaan
lantakokkareeseen tai kvatsihiekkaan... Ehkä
luomun näkyvintä soopaa on luomuväen usko
homeopatiaan. Tätä kehotetaan soveltamaan
varsinkin eläinlääkinnässä.
Luomuilu on saavuttanut kansansuosiota kauniilla
fraaseilla luonnotilaisesta, kukkivasta maasta ja
sen onnellisista pieneliöistä. Toisaalta luomussa
torjutaan rikkakasveja tulella
(nestekaasuliekitys, hienommin IP- eli
infrapunamenetelmä), joka varmasti kohtelee
leppäkerttuja huonommin kuin nykyiset
rikkakasvintorjuntakemikaalit. Totuus maan
sisälläkin mönkivistä eliöistä on se, että niillä
menee sitä paremmin, mitä isompia satoja
tuotetaan. Siis tehokas tavanomainen viljely on
niillekin parempi. Maan eliöt kun elävät
kasvinjätettä lahottamalla. Ja mitä isommat
sadot, sitä enemmän myös juuria ja muuta
kasvinjätettä. Suuri sato ei kuluta maata, vaan
parantaa maata. Sadon aineosat kun ovat 95
%:sesti lähtöisin ilmasta. Myös runsas
mekaanisten rikkatorjuntakeinojen (muokkauksen)
käyttö tekee haittaa maan eliöille
luomuviljelyssä.
Kansaa kosiskelee myös mainonta "kestävästä
kehityksestä", joka tuottaa ajanmittaan suurempia
ja parempilaatuisia satoja. Kuitenkin
luomuviljelijät ovat kovasti huolissaan
toimeentulostaan. Huolimatta 40% suuremmasta
yhteiskunnan tuesta ei viljely lyö leiville.
Sadot jäävät vuosi vuodelta pienemmiksi, luonto
ei ymmärrä homeopatiaa lannoituksessa ja
kasvinsuojelussa. Virallisten tutkimustenkin
mukaan sato jää noin 50-70 %:iin tavanomaisesta.
Ympäristöä kuormittavat ravinnepäästöt sen sijaan
ovat ainakin tavanomaisen viljelyn luokkaa.
Fosforipäästöjä aiheuttava eroosio on luomussa
(samalla kasvivuorotuksella) suurempi, johtuen
lisätystä maanmuokkauksesta ja alemmasta
satotasosta. (viite 3). Typpipäästöjä taas nostaa
touhuaminen eloperäisten lannoitusaineiden kanssa.
"Tieteellinen" perustelu luomun paremmuudesta
käsittää pääasiassa käsittämättömät
ravinnetaselaskelmat, joilla perustellaan, ettei
luomumaasta voi huuhtoutua ravinteita järviin.
Niissä jätetään täysin huomiotta maan omat
ravinnevarat ja niissä tapahtuvat muutokset.
Niissä verrataan satoa varten lannoituksessa
(komposti tms) annettuja ravinnemääriä sadon
mukana otettaviin määriin ja todetaan, että
luomussa ravinteet tulevat tehokkaasti käyttöön
(jopa yli 100% !). Ääritapauksessa ei lannoiteta
ollenkaan, ja sadossa kuitenkin jotain otetaan.
Tällöin luomu-ravinnetase on äärettömän hyvä !
Tämän mahdollistavat maan luontaiset ja aiemmasta
viljelystä kertyneet ravinnevarat, jotka
riittävät maalajista riippuen moiseen
ryöstöviljelyyn 5-20 vuotta.
Pellon valumavesien analysoinnilla voidaan
kuitenkin huuhtoumat tutkia. Virallisissa
tutkimuksissa on todettu, että nimenomaan luomun
karttelemat väkilannoitteet ovatkin kaikkein
ympäristöystävällisimpiä, varsinkin
typpipäästöjen osalta. Väkilannoitteen typestä
huuhtoutuu vain noin yksi prosentti, käytettäessä
typpeä viljelyssä tavanomainen 100 kg/ha viljalle.
(viite 1 ja 2). Niinpä hehtaarin pellosta
huuhtoutuvasta noin 10 kg:n typpimäärästä 90 %
onkin peräisin orgaanisista lähteistä
(kasvinjätteet, maan humus,
lanta...).Haihtumistappiot huomioonottaen
väkilannoitetypen hyötysuhde on noin 80%, ja
eloperäisten lannoitteiden parhaimmillaankin noin
30%. Luomun huonommuus korostuu edelleen, jos
lasketaan ravinnepäästöt tuotettua satokiloa
kohden.
Viime aikoina kovasti painotetut tavoitteet
hyvästä ympäristönhoidosta sekä kohtuuhintaisista
ja hyvälaatuisista elintarvikkeista ovatkin
saavutettavissa juuri niillä tehokkailla
viljelymenetelmillä, joiden kehittämiseksi on
viimeiset viisikymmentä vuotta vaivaa nähty.
Kerrankin saadaan monta kärpästä samalla iskulla.
Samalla työvoimantarve maataloudessa saattaa
jonkin verran laskea. Kansantalouttamme ajatellen
on sekin kai tulkittava "lisäkärpäseksi",
viimeistään sitten kun tekemätöntä työtä taas
huomataan olevan vaikka millä mitalla.
Merkillisen kapina-aatteen, luomun historia on
lyhyesti tämä. Ensin luotiin harhakuva siitä,
että maanviljelijät tuottavat huonoja ja
myrkyllisiä elintarvikkeita sekä pilaavat
peltonsa. Sitten kerrottiin, että ilman
väkilannoitteita ja torjunta-aineita päästään
parempaan. Kun vielä tekaistiin lisäteesi, joka
ilmoitti uuden luomumenetelmän paremmasta
ympäristöystävällisyydestä, oli tietoisku
kuluttajia varten valmis. Ei ole mikään ihme,
että näillä opeilla kyllästetty kuluttaja
ilmoittaa olevansa kiinnostunut luomutuotteista.
Täten luotu "luomuviljelyn tarve" on sittemmin
hämännyt myös asiaa ymmärtämättömiä päättäjiä
ministeritasoa myöten. Samoin maatalouden
neuvonnan ja opetuksen puolella on paikoin menty
virran mukana. Tämä lyhytnäköisesti vain, jotta
asiakaspiiri pysyisi mahdollisimman laajana.
Tosiasioiden kiertäminen ei pitkän päälle ole
kenenkään edun mukaista. Luomua luotaessa
luultiin ehkä tehtävän ympäristölle hyvää.
Lähdettiin sutta pakoon ,ja tulikin karhu
vastaan. Tämä tulisi nyt myöntää.
Lähteitä:
1.Jaakkola A ja Yläranta T: Typen huuhtoutuminen
ja hyväksikäyttö lysimetrikokeessa. MTTK,
maanviljelyskemian ja -fysiikan osasto SITRA
22/1985
2.Yläranta T ja Uusikämppä J ja Jaakkola A Typen
huuhtoutuminen ja hyväksikäyttö. Helsingin
Yliopisto ja Maatalouden Tutkimuskeskus 1987
3.Rekolainen, Seppo: Eroosion ja
fosforikuormituksen vähentäminen viljelytekniikan
avulla. Vesi- ja ympäristöntutkimuslaitos 1991
4.Vesi- ja ympäristöhallitus, moniste 359 1992
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä valinnanvaraa pitää olla. Kun joku muu,
kuin minä maksaa kauppalaskuni, voin ehkä harkita
neuvojen vastaanottamista kulutuksen suhteen. Jos
haluan luomua ostaa ostan sitä myös. Kuluttajat
äänestäkööt jaloillaan, aivopesua ei tarvita
kummaltaltakaan kannalta.
Etkö maksa veroja? Jos maksat, tuet hömppää
sadoilla markoilla (jo luomun muodossa)
Matti
http://users.reppu.net/matti.pekkarinen