Joo ehkä oisi parempi laihduttaa

Moni on siella laihtunu huomattavia maaria ja se on helppoa muutenkin. Suosittelen liittymaan! Ja muista olla tarkkana ja olla antamatta periksi vaikka mieli tekis. Ota vaikka joku kuva jossa naet vartalon jonka haluisit (voi olla ihan mika vaan epatodennakoinenkin) ja kato sita aina kun tekee mieli herkkua ja mieti "paasenko ikina tavoitteeseeni jos syon taman" lupaan ettei himota enaa niin paljon! Ja rupea liikkumaan joka paiva tee vaikka kolme kertaa pv lenkki. Jos mahd. ja haluaisitkin ni kantsii ostaa koira, oikeesti kuulostaa varmaan oudolta mut ite laihduin kymmenen kg vaan siks etta oli aina pakko lahtea koiran kans lenkille vaikkei ollenkaan huvittais. Ja olihan siit vaik mita muutaki iloa, onhan ne ihania.. Sori aika sekava teksti mut mieti nii painonvartijoita, tiian monia jotka on sen avulla onnistunu. Tsemppia!!!

jogurtit, vaaleat leivät, mehut, limsat, rasvat, sokerit minimiin. Hyötyliikuntaa ja joskus herkuttelu päivä. Siitä se lähtee. En voi uskoa että et ole saanut kuin muutaman kilon pois jos olet tosissasi yrittänyt. Ylipainoa sinulla on sen verran, että tuosta määrästä pitäisi lähteä pelkällä ruokavaliolla jo alussa ja paljon.
Ysätävni oli yli sata kiloinen ja sinun pituinen, hän päätti testata yhden kuukauden laihduttamista ja kaikkien ihmeeksi häneltä lähti ensimmäisen kuukauden aikana 10kg pois. Siitä hän sai suuren motivaation ja painaa nyt 60kg.
Eli ruokailutottumukset meni uusiksi ja kadonneet kilot tuo sitä motivaatiota:)
Itse kamppailen saadakseni viimeiset 10 kiloa pois, olen laihtunut 5 vuoden sisällä 30kg. Nyt painan 73 kg ja elämä on yhtä laihdutusta:) mutta elämäni tuntuu olevan jokaisesta menetetystä kilosta onnellisempi:) tsemppiä.

Itse kärvistelin muutaman vuoden sairaaloisessa
ylipainossa. Sitten yhtenä aamuna sain vain oivalluksen, että nyt sen vellomisen ja tuhdin olon on loputtava. Päätös on pitänyt kuukauden enkä halua luopua tästä hyvästä olosta mitä oikea ravinto saa aikaan. Paljon runsaskuituisia leipiä, puuroa, salaatteja, vähärasvaista kanaa, rasvaista kalaa ja paljon kevyt maitotuotteita, hedelmiä. Ja nälkä ei ole ollut vieläkertaakaan ja painoa putosi kk 9 kg

moi.

Ehkä minun esimerkistä on sinulle lohtua ja apua...olen 164 cm (okei 163.5 ;-) pitkä ja tuhdeimillani olen painanut 113kg. Elikkä aika samannäköisiä ollaan varmaan oltu....

Nyt painan 89-88kg, en siis mikään laiheliini mutta entiseen verrattuna niin muutos on suuri :-)

Minäkin vetkuttelin ja ihmettelin ja aikailin omassa "laihdutuspäätöksessäni", tietenkin olin aloittanut miljoona laihdutuskuuria jotka eivät olleet johtaneet mihinkään ja oli niitä kuureja jolloin olin onnistunut tiputtamaan alle 100:sen, se vain oli kaikki tullut takasin...

puolitoista vuotta sitten aloitimme kaverini kanssa painovartijoissa (se uudenvuodenlupaus "tästä lähtee"). Kaveri oli vähän pidempi ja painoi 103 kg. Minä painoin silloin 109 kg. Puolessa vuodessa häneltä lähti 18 ja minulta 15 kg! (Hän noudatti ohjeita paljon säntillisemmin kun minä).

Seuraavana kesänä tapasin sitten vihdoinkin sen kauan kaipaamani miehen, en varmaan vaan sen takia että olin laihtunut mutta se uusi itseluottamus ja tyytyväisyys itseeni sai minut olemaan avoimpi ja lähestymään miehiä rohkeammin ja siinä oli sellaista positiivista kierettä jossa itseluottamus ja hyvä olo vahvistivat toisiansa.

Nyt yli vuosi myöhemmin, on 5 kiloa enemmän lähtenyt, nyt vannon elämäntapamuutoksen ja hyvien tapojen juuruttamisen nimiin, enään en aio lihota takasin mutta en myös ota stressiä siitä että laihdutus junnaa lähes paikollaan. Hiljaa hyvää tulee!

Vasta nyt rupean näkemään niitä virheitä jota "entisessä" elämässäni oli, liikuin silloinkin kohtalaisesti ja kuntoni sekä perusruokavalioni oli kohtalaisen ok, söin kotiruokaa ja kasivksia ja muuta terveelliseksi tietämääni mutta...söin aivan liian paljon ja liian usein (jos syö usein niin pitää syödä tosi vähän kerrallaan) enkä koskaan kieltäytynyt herkuista tai hyvästä riippumatta siitä miten täysi olin tai miten paljon muuta epäterveellistä olin päivän mittaan syönnyt.

Tarkoitan että jos lounaaksi sortuu syömään hampurilaisen tai kahvin kanssa ottaa viinerin niin ei sitten illalla pidä mennä syömään pizza (paitsi jos noudattaa jotain "yksi herkuttelupäivä viikossa" sääntöä, mutta sellainen ei sovi minulle) jne. Tai että jos käy lenkillä tai jumpassa ja siitä tulee hyvä olo niin sitä hyötyä ei heti kannata mitätöidä syömällä jotain kaloripitoista, ja kun syö jotain kaloripitoista, esim. suklaata tai kekesejä niin voi oppia siihen että niitä syö vaan "vähän", yhden patukan tai pari keksiä kerralla (ja minä en olisi uskonnut pystyväni siihen pari vuotta sitten)

Joten muutama neuvo miten ehkä voisit motivoida itseäsi:
- siitä että sinä onnistut laihduttamisessa tulee mielettömän hyvä olo ja paljon itseluottamusta
-ruoka ja paino on asioita joita voi hallita ilman että elämän on pyörittävä niiden ympärillä
- ajattele sitä päivää kun voit mennä vaatekauppaan ja ostella niitä normaalikokoisten vaatteita, ne on halvempia, kivempia ja näyttävät sitten hyvältä myös sinun päällä
- miehet, olet aivan oikeassa, valitettavasti koko vaikuttaa miesten suhtautumiseen sinuun mutta lohtuna se ettei sinun tarvitse olla mikään laiheliini herättääksesi heidän huomionsa, minä saan nykyään välillä sellaisia katseita että ihan hämmennyn vaikka varmasti monen mielestä olen vielä aikamoinen "Iita"...mutta ehdottomasti huomaan eron
-pidä tavoitteet realistisina ja ole tyytyväinen jokaiseen saavutukseesi, jokainen kilo jonka saat pois on saavutus josta voit olla ylpeä
- usko minua, se itseluottamus ja hyvä olo jotka saavutat ovat taistelemisen arvoisia
- laihduttaminen ei ole helppoa ja kiusauksia on paljon mutta jos ajattelet että tämä on elämää, ei pelkkä kuuri, niin siinä ei voi epäonnistua, sitä voi vaan elää ja tehdä uusia valintoja joka päivä...muista myös se että sinulla ei ole mitään velvoitetita "tapoihisi" jos ole joskus sanonut että sinähän et sieniä syö, niin siitäkin saa mielensä muuttaa jos huomaa olleensa väärässä...

muuta en keksi, tsemppiä sinulle, osaat kyllä!

Niin ilman mitään puolusteluja, olen kansankielellä Lihava.

Tämä ei ole elämäni mittainen rasite, vaan olin hetken lihava ollessani 9 vuotias eli 5 luokalla koulussa.
Raju pituuskasvu ja menkat ja olin jo hongankolistaja siirtyessäni kuudennelle luokalle.
Tuolloin siis saattoi kyse olla hormoni toiminnan käynnistymisestä oli todella vain 9 v. kun menkkani alkoivat.

Lähtötilanne ennen lasten syntymää ikääni 27 v. oli: tohtori.fi laskurin mukaan
"Painoindeksisi on: 20.9
Se tarkoittaa, että painosi on normaali.
Normaalipainoisen painoindeksi on välillä 18,5 - 24,9. Nämä viiterajat soveltuvat parhaiten 18–60 -vuotiaille aikuisille."

Lihomista oli sisäoppilaitoksessa + 8 kg, olin 24 v.
"Painoindeksisi on: 23.5
Se tarkoittaa, että painosi on normaali."


Sitten esikoisen synnyttyä 26-28 v. tohtori.fi laskurin mukaa
"Painoindeksisi on: 28.1
Se tarkoittaa, että olet lievästi lihava. Sinulla on suositukseen nähden liikapainoa 9.7 kiloa"

Paino nousi hitaasti kokoajan 29 v.
"Painoindeksisi on: 31
Se tarkoittaa, että olet merkittävästi lihava. Sinulla on suositukseen nähden liikapainoa 18.7 kiloa"
Kuopus vei painoa
"Painoindeksisi on: 28.1
Se tarkoittaa, että olet lievästi lihava. Sinulla on suositukseen nähden liikapainoa 9.7 kiloa"

X-mies alkoi jokapäiväisen ilkeilyn painostani Hän asui toisaalla opiskelupaikkakunnalla ja laski kotona ollessa jokaisen suupalani isoon ääneen. Otin eron.

Työ ruuan valmistajana, yksinäisyys ja mitä milloinkin paino nousi
"Painoindeksisi on: 37.2
Se tarkoittaa, että olet vaikeasti lihava. Sinulla on suositukseen nähden liikapainoa 37.7 kiloa"

Sairastuttuani 49 v. paino putosi 4-5 kk aikana 34 kg, sen jälkeen olin siis jo normaali painoinen
tohtori.fi laskuri; painoni tuolloin
"Painoindeksisi on: 24.2
Se tarkoittaa, että painosi on normaali."

Elämäni viimeisen kolmekymmentä vuotta olen ollut vaikeasti lihava muutamaan painon notkahdusta lukuun ottamatta. ( kaksi laihdutusta ) sahaava paino nostaa joka kerta ylärajaa parilla kg ylemmäs.

http://www.tohtori.fi/laihdutusklinikka/

Tänään laskuri sanoo:

"Painoindeksisi on: 37.2
Se tarkoittaa, että olet vaikeasti lihava. Sinulla on suositukseen nähden liikapainoa 37.7 kiloa "

Nuo luvut ovat kaikkein surullisimpia ihan täällä arjessa.
Liika paino tuo monia ongelmia.
Paino ei kuitenkaan katoa; toiveilla eikä ohjeilla, vähiten ilkeistä huomautteluista tai syyllistämisestä.

Minä mussutan; iloon, suruun, yksinäisyyteen, ikävään jne.

En syö karkkia tai suklaata, en leivonnaisia tai juomia.

Lihavuuteni salaisuus on:
Tummaleipä: Vaasan Ruispalat
Ja Minilättä 28 % tai Becel 30 %
1 - 3 % rasvaa kalkkunaa tai kinkkua
5 - 15 % juustot
Syön etupäässä kahvia ja voileipiä.

YLI painostani huolimatta kolesteroli arvoni on 4,5

Syö liikaa kulutukseen nähden, mutta terveellisesti.

Sokeri ja varsinkin vehnäjauho nostavat nimenomaan huonoa kolesterolia.
Verenpaineeni on alle 130/ alle 68: sukuvika, kun ei paine nouse.( Olen alipaineista sukua molemmin puolin)
Kotisivu http://p2.foorumi.info/kkammari/viewforum.php?f=23

Samassa jamassa olin vielä kesäkuussa... painoindeksi huuteli kanssa sairaalloisen lihavaa, mutta ei ollut hyvää syytä laihduttaa.

Valmiina oli jo myös parempi mies, mitä olisin voinut edes uskoa saavani, joten ei siitäkään motivointiin apua. Toki kuulin muilta loistavia syitä kuten oma terveys, mies, plaa plaa plaa...

Mutta kokemuksesta voin sanoa, ettei muiden luettelemat syyt auta mitään... päätös laihdutuksesta pitää lähtee ihan susta itestä, kukaan muu ei voi sitä sulle sanoa.

Muhun tehosi valokuvat jotka näin itsestäni... jotain ihan karmeeta katseltavaa !!! tajusin miltä oikeasti näytän, että peiliin katsoessa näkee osan niistä hyvistä puolista ja vain vilkaisee huonoja, mutta kuvissa näin koko totuuden jokaista kiloa myöten =( ja se ei ollut mukava näky...

Ajatus laihduttamisesta tuli mieleen... Oikeestaan ei vain ajatus, vaan halu... mutta ongelmana oli se, kuinka laihduttamiseni toteuttaisin. Mietin kaikkia vaihtoehtoja painonvartijoista ties mihin. Itseni tuntien olen niin laiska, etten saa itseäni raahattua mihinkään kokouksiin viikottain ja että siitä pitäisi vielä maksaa paljon... juuei... mutta jaksaisinko jatkaa yksin kovin kauaa ? tuskimpa... joten päädyin sitten ilmoittamaan itseni keventäjiin, saa täytellä päiväkirjaa, saa vinkkejä ja tukea muilta samassa veneessä olevilta...

Se on ollut mun juttuni... heinäkuun 14 aloitin ja pois olen saanut nyt 12 kg... motivaatio on hyvä ja iloisella mielellä ollaan, tuntuu, että tällä kertaa tää onnistuu =)

Mutta kuten sanoin, kaikki on susta itsestä kiinni... löydä jostain se oikee tapa laihduttaa ja ennenkaikkea syy siihen.
Mä toivotan tsemppiä matkaan =)))

moi

luehan sellanen kirja ku "rentoa painonhallintaa", kirjoittanut Patrik Borg.se on jotenki lohdullinen kirja laihduttajalle :)

voi olla että johonki ryhmään kannattais liittyä tai muuten löytää joku kaveri jonka kans jakaa näitä laihdutukseen liityviä iloja ja suruja.sais itkee jollekki joka ymmärtää sen tuskan ku tekis nin mieli pullaa/suklaata ja ei saisi..se on jonkunasteista-ihan todellista-surutyötä.

luulen, et kyllä sää ehkä syöt väärin kun kerran painoa kertyy.sitä vain ei ite sillai huomaa.(en halua loukata mitenkään.se vaan on niin onnettoman pieni määrä kaloreita mikä saa päivän aikana tulla ruuasta jos meinaa pysyä ihannepainossa.)aattelinki siis kysyä että ootko miettiny onko syömiseen jotain sellasia syitä että jos käytät ruokaa jonku korvikkeena?
nimittäin mää ite taijan käyttää ruokaa lohtuna kun oon vähän yksinäinen....
semmosta psykologistakin pohjatyötä vois koittaa tehdä. mitä mieltä oot? ja mitä mieltä muut, jotka sattuu tän lukeen?

...et ole vain laihdutuskuurilla vaan että nyt tästä se uusi elämä alkaa. Se pari kiloakin on aina eteenpäin! ...sitten vain lisää se toiset pari kiloa, sitten onkin pudonnut jo 4kg. Pitää vain muistaa olla kärsivällinen ton painonputoamisen kans.

Itse olen kans melko suurien kilomäärien pudottaja, yht. 30kg niin olen sen huomannut että ei saa lannistua! Minulla autto motivaatioon kun löysin iloa elämään. Aloitin uuden harrastuksen, sain uusia ystäviä jne. Alku on aina hankala, tiedän! Mutta tsemppiä!