Tämä MRS-juttu on vielä paljon pahempi kuin "mulla on ikävä".
Miten olette selvinneet siitä?
Miten toiselle voi viestittää, ettei halua kuulla niitä sanoja? Ja miten siitä selviää kunnialla, kun ei voi vastata samoin?
Miten olette selvinneet siitä?
Miten toiselle voi viestittää, ettei halua kuulla niitä sanoja? Ja miten siitä selviää kunnialla, kun ei voi vastata samoin?
Vastaukset 32
Vanhimmat
sanan EN. Ei siihen mitään muuta tarvita.
mä en usko, että toi toimii ilman piiitkiä sivulauseita...
toiminut. Kyse on kai siitä, että miten sen sanoo.
mrs aikanaan parin viikon päästä, kun ei kuun huonon sijainnin takia sille herunut illalla. Vastailin vaan, että mäkin pidän susta paljon. Oon sanonu aina pidän susta tosi paljon, jos en oo voinu sanoa rakastavani. Kait toi on vähä tollanen asia, jonka sanomista pihdataan ja katotaan sellanen rako sen sanomiseen, että kummatki voi sanoa sen niin, että toinenki vastaa rakastavansa. Olis aika masokistista tai roikkuilevaa sanoa tuo, jos tietää että ehkä se toinen ei tule sanomaan sitä samaa.
Joskus tuo mrs voi ainakin iteltä pulpahtaa puolihuomimattomuuksissa esiin toisin sanakääntein. Eipä ole ihan yksi kerta, kun jossain yllättävässä tilanteessa olen sanonu miehelle huolimattomuuksissani jotain että "Varo kulta, tulee auto" tai tuohon suuntaan. Silleen et ei ollu tarkotus sanoo hellittelynimeä, vaikka ehkä omassa mielessä on jotain kulta-mussu-armas-ajatuksia toisesta tullu viljeltyäkin.
Ja sitten kun on sanonut tykkäävänsä paljon, pitäisi sen toisen ihan jo itsensäkin takia osata olla kyselemättä enempiä... :)
Ja sehän siinä on, että pitäisi tietää mitä se toinen sanoo, mutta suoraan sanottuna miehet (ainakin mun elämässäni) ovat yleensä tosi huonoja lukemaan näitä juttuja. Yhden kanssa oltiin yhdessä neljä vuotta ja muutettiinkin yhteen, mutta MRS sanottiin vasta sitten kun oli erottu.
Eipä sillä, että tämä asia olisi mitenkään akuutti, mutta tätäkin pohdiskelin aamuyön tunteina.
"Ja sitten kun on sanonut tykkäävänsä paljon, pitäisi sen toisen ihan jo itsensäkin takia osata olla kyselemättä enempiä... :)"
Musta kivempi sanoa noin, kuin valehdella rakastavansa. Voiko sitä pokalla naamalla edes valehdella uskottavasti toiselle?
ei tosiaan tule kysymykseen, ainakaan mulla.
Ootsä noin itsenäinen? :o
Eli sua EI siis SAA RAKASTAA...!? Siistii...!
Saa tietty, ei mulla ole sen suhteen ongelmaa. Rakkautta ei koskaan voi saada liikaa.
Mutta mitä jos toinen sanoo sen ensin enkä mä voi vastata samoin? Kyllä se loukkaa, tai ainakin luo jonkinlaista jännitettä, ja sitä mä haluan välttää.
Mutta kuten sanottua, tämä ei ole akuutti ongelma omassa suhteessani tällä hetkellä.
loukkaantua siitä, että toinen rakastaa?
että toinen EI rakasta takaisin, tai ainakaan sano rakasvansa.
olit, se joka rakasti vai se joka ei rakastanut?
sovitaan niin, että toistaiseksi en ole kumpikaan.
mutta aiemmissa suhteissa?
ongelmaa. Tai ainakaan en muista.
sanaa sitten pilaavat kaiken?
eivät pilaakaan. Mutta olen kuullut ikäviäkin tarinoita, ja siksi aloin tätä asiaa pohdiskella. Että mitä jos... Ja miten sellaiset tilanteet hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla.
kaikkea mitä kuulet. Onko sua helppo höynäyttää?
Painu jo helvettiin, sinä ärsyttävä jääpuikko. Mitä joku mies sussakin mahtaa nähdä?
"20" (no pillu se on jääpuikollakin ja miehille käy paremman puutteessa mikä vaan)
roikut jossakin miehessä sosiaalisista ympäristön paineista johtuen ja et voi sanoa hänelle päin naamaa "MINÄ RAKASTAN SINUA"
roikut jossakin miehessä sosiaalisista ympäristön paineista johtuen ja et voi sanoa hänelle päin naamaa "MINÄ RAKASTAN SINUA"
Vaan olen sanonut ja kertonut totuuden, etten tunne samoin tavoin ja en tiedä pystynkö ja haluanko enää tuntea semmoista tunnetta ketään ulkopuolista kohtaan, kun ei aikaisemmastakaan ole selvinnyt.
Huonompi se on kadota vaan näkyvistä tai valehdella.
Mut ei minusta ne sanat pilaa mitään, jos mulle joku niin sanoo. Tosin itse en viiti sanoa niin.
Tosin rakkaus on ruma sana...
mut jokatapauksessa mähän oon paraskin tähän soopaa vastaa, kuin "Ja miten siitä selviää kunnialla, kun ei voi vastata samoin?" ite kun rehellisesti kertonut totuuden ettei samoin tunne, niin saanut takaisin sanomisia ym..sä oot jotenki vajaa...jne...
Sit sitä rupes itekin aattelee et kaippa sitä on vajaa sit siltä saralt`, kunnes se saatanan ruma sana jysähti, kuin kirkkaalta taivaalta tajuntaa ja siinä sitä onkin sit kärvistellyt, enkä ääneen lausu sitä sanaa, et silleesti. Vajaa mikä vajaa :DD
"Ihanaa kun sanoit noin" ja päälle herttainen hymy, pusu ja puheenaiheen vaihto...
"Ihanaa kun sanoit noin" ja päälle herttainen hymy, pusu ja puheenaiheen vaihto..."
= "voit häipyä hewon kuuseen"
miksei naiset ota oikeasti vastuuta tekemisistään?
Kierouttaan?
tulkintasi on väärä. Oikea tulkinta on "ihanaa kun sanoit noin." Juuri niinkuin siinä lukeekin. Sehän on yleensä totta, koska onhan ihanaa kun joku rakastaa. Miksi miehet tekevät asioista väkisin monimutkaisia?
Huomaathan, että MRS:n sanoja ei kysy mitään. Hän vain toteaa omat tunteensa. Miksi vastata kysymykseen jota ei kysytä?
"Ettei kuule kiinnosta"
Mikä siinä tuottaa vaikeutta?
"Ettei kuule kiinnosta"
Mikä siinä tuottaa vaikeutta?
Jos ilahdun siitä mitä minulle sanotaan ja näytän sen hymyllä ja pusulla, miten se tekee minusta vastuuttoman?
Tulkintasi on sitä paitsi väärä. Oikea tulkinta on "ihanaa kuin sanoit noin." Ihan niin kuin siinä lukeekin.
Miksi miehet tekevät asioista turhaan monimutkaisia?
mutta mun (ja ymmärtääkseni aika monien muidenkin) maailmassa 'ei kiinnosta':n ja 'mä rakastan sua':n väliin mahtuu melkoinen skaala tunnetiloja, mukaan lukien kiinnostusta ja tykkäämistä.
Kiitos, tuo tuntuu hyvältä...Ihanaa kuulla...Kun sanot sen ääneen, minusta tuntuu mukavalta.
Rakkaudentunnustus on jotenkin syvältä sydämestä kumpuava. Kait siihen voi vastata siten, että itsekin pitää toisesta paljon...niin minäkin olen sanonut. Mutta onko vastattava? Voisin hyvinkin kertoa toiselle vain siitä, millaisia tuntemuksia nuo kolme sanaa MINUSSA herättävät. Ei ole pakko ladella vastaukseksi samaa tunnustusta...tai voi tietenkin.
Luulen, että moni mies vaivautuu tässä tilanteessa. Miksi sitten on niin vaikeaa kuulla, kun toinen sanoo: Minä rakastan sinua? Eiks saa rakastaa, HÄH?! Tämänkö vaivautumisen vuoksi miehet niin harvoin puhuvat ääneen tästä asiasta? Aina kuulee sen jostain kirjallisuudesta alun pitäen liikkeelle lähteneen miehen sutkauksen, että pakkoko sitä on toistaa...ilmottaa sitten, kun asiain tilaan tulee muutos.
Typerää olla puhumatta ja ilmaisematta sitä, mitä mielessä liikkuu. On erilaisia päiviä ja erilaisia päivien tapahtumia. Varmempaa olisi, että ainakin niinä hyvinä päivinä ja onnen hetkinä nostattaisi tunnelmaa ja vastapuolenkin tietoisuutta...esittämällä tämän parisuhteessa hyvin tärkeän asian kumppanilleen. Huonoina päivinä saattaa kuitenkin sanoa jotain inhottavaa tahtomattaan, kun sen pahan mielen ja tyytymättömyyden kuitenkin helpommin päästää näkyviin.
::::::::::::::::
Minä taidan olla tylsä. Taas kerron siitä, miten tärkeää myönteisen palautteen antaminen lasten kasvatuksessa on. Monet vanhemmat kyllä huomaavat silloin, kun lapsi tekee virheen ja toimii väärin. Silloinkin olisi parempi lapselle antaa muuta tehtävää kuin vain tympeää palautetta.
Osaatko antaa palautetta silloin, kun lapsi toimii oikein ja hyvin? Osaatko silittää lapsen päätä ja sanoa lapselle: Sinun kanssasi on mukava olla, minä rakastan sinua. Eikä siihen tarvi saada edes vastausta. Lapsi on onnellinen sen kuullessaan.