ajan hengen ilmentymä?

Koska suomalainen urheilu on vain kapitalismin
henkeä,ei sillä ole mitään tekemistä terveyden
vaan pikkuporvarillisen sotahulluuden kanssa.
Sen takia ei ole toki mikään ihme,vaikka
urheilupamput päätyvät yritysvalmentajiksi,koska
kapitalismin lisäarvo on herrojen voitto ja
köyhien riisto.

Kai se johtuu siitä, että kun kilpailu globaaleilla markkinoilla yhä vaan kovenee, ei työelämässä enää riitä, että olet insinööri, sinun pitää olla huippu-urheilija.

Koska työpaikalla nykyään toimitaan aina ryhmänä ja ongelmat ratkotaan ryhmätyönä, ja kun jääkeekoilu on ryhmätyötä, niin siihen tarvitaan jääkiekkovalmentaja.

Jääkiekkovalmentaja pyörittää isoa kokonaisuutta, jossa on huomioitava erittäin paljon yksittäisiä tekijöitä. Jääkiekkojoukkue toimii kuin firma. Samoin kuin fudisjengitki.

Näillä kyseisillä hemmoilla ainakin on jo nimeä, joten heitä on helppo pyytää paskaa jauhamaan.

oftopic; monet tykkäävät ajatella esim. lätkässä, että skarpimmat ja parhaimmat valmentajat tulisi sijoittaa junioritasolle, koska siellä pohja rakennetaan. Pohjan tulee olla vahva, jotta kokonaisuudella on edellytykset toimia "parhaalla mahdollisella tavalla".

Ongelmaksi muodostuu se, että maallinen mammona vetää nuo skarpimmat kaverit liigaympyröihin.

"Ja miksi juuri lätkävalmentajat?"

Mielestäni tuo selittyy luontevasti sillä,
että herrat tuntevat ennestään toisensa
ja/tai toisen esimerkin innoittamana
ovat lähteneet bisnekseen mukaan.

Samaa eetosta ovat toisaalla edustaneet
Esa Saarinen, Pekka Himanen ja Jari Sarasvuo.
Joskin jälkimmäinen on profiloitunut bisnesgenreen.

Homma perustuu luultavasti työntekijöiden ja johdon yhteishengen luomiseen.
"Yhteisten päämäärien" selkeyttämiseen sekä muuhun bisnesjargoniin.

Yhteisiä piirteitä tälle ilmiölle näyttäisi
olevan luentojen kertaluontoisuus, isot luennointipalkkiot, muotisangat, esilläolo
julkisuudessa (tietenkin), oheiskrääsä (julkaistut kirjat/oppaat etc.)sekä tiiviit kontaktit opetuslaps... anteeksi siis asiakkaisiin (yritykset etc. julkisyhteisöt).

Kutsun tällaista ilmiötä moderniksi sofismiksi.
Antiikin sofistit olivat pääosin reetoreita,
jotka opettivat maksusta hallitsijoille, virkamiehille etc. puhetaitoa ts. jonkinlaista
julkisuuden hallintaa. Jotkin "oikeat", vakaumukselliset filosofit pitivät tällaista
toimintaa halveksuttavana, koska totuuden päämääräksi asettanut filosofi ei voinut ottaa maksua vastaan opetuksesta.

Kärjistettynä samanlaista vastakainasettelua
voidaan nähdä nykyään yliopiston "oikeiden" filosofien ja näiden modernien sofistien välillä. On kuitenkin vaikea sanoa onko tässä ilmiössä sinänsä mitään paheksuttavaa. Tuskin.