Mikä selittää sen, että jos ihminen lähtee lomamatkalle ja kohdemaassa sattuu olemaan huonot ilmat, hän hakee lohdutusta siitä, että ”Suomessakin on näköjään satanut”. Miksi tieto Suomen huonosta säästä lohduttaa? Sama logiikka toimii muillakin elämän aloilla. Jos lähtee kesken illan kotiin ravintolaseurueesta, seuraavana päivänä helpottaa kun joku jäljelle jääneistä vakuuttelee että ”et menettänyt mitään”.
Olisiko muiden hauska ilta ollut poislähtijän kiintiöstä pois? Onko nautinnon määrä maailmassa vakio, jolloin kyse olisi siitä, ketkä kakkua jakavat? Onko ihmisen periolemus noin kateellinen ja itsekeskeinen: jos en minä, niin ei noi muutkaan!
Vai johtuuko tarve kuoleman vääjäämättömyyden tiedostamisesta: ihminen tietää kokevansa tässä elämässä rajallisen määrän hauskoja iltoja ja kauniita kesäpäiviä.
Olisiko muiden hauska ilta ollut poislähtijän kiintiöstä pois? Onko nautinnon määrä maailmassa vakio, jolloin kyse olisi siitä, ketkä kakkua jakavat? Onko ihmisen periolemus noin kateellinen ja itsekeskeinen: jos en minä, niin ei noi muutkaan!
Vai johtuuko tarve kuoleman vääjäämättömyyden tiedostamisesta: ihminen tietää kokevansa tässä elämässä rajallisen määrän hauskoja iltoja ja kauniita kesäpäiviä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuota pikkuseikkaa Esa Saariselta,hänhän on
kuuluisa turistifilosofi,ei tosikko.
yhteydessä olisi myös mukava tietää, vaikuttaako siihen yksilön kyky samaistua muihin ihmisiin.
Jos huomaat sinun kirjoitelmasi on ristiriidassa itsensä kanssa. On aika vaikea lähteä puhumaan hyvästä tai pahasta ennenkuin ollaan yhteisymmärryksessä mitä kumpikin merkitsee. Kuten tiedät maailmassa ei ole mitään absoluuttista "hyvää" täten "hyvä" on variaabeli eikä voi ikinä olla vakio. Toisen hyvä on toisen paha.
"Sama logiikka toimii muillakin elämän aloilla."
Ei todellakaan toimi.
"Onko ihmisen periolemus noin kateellinen ja itsekeskeinen."
Tahtoisin tietää mikä on ihmisen periolemus, kateus, ja itsekeskeisyys.K uka määrää mikä on kateutta tai itsekeskeisyyttä?
Palstasi teksti lähestyy järjettömyyttä.