Mitä ovat Wellingtonit? Kauhukeittiössä ainakin kokkailevat ja tarjoilevat noita, mutta mitä ne ovat?
Wellington?
Hell's Kitchen
62658
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Härän sisäfilepötkylä paistetaan pinnalta nopeasti, suolataan, pippuroidaan.
Valmistetaan paté, johon voi tulla mm. hanehnmaksapateeta, herkkusieniä yms, jopa tryffeliä. Paté vaihtelee kyllä kokeittain, mutta tuo yo. taitaa olla tavallisin. Eri ohjeita löytyy netistä. Mainitaan myös duxelles-massa, joka muistuttaa yksinkertaistettuna tuota yllä olevaa.
Paté fileen päälle ja koko komeus kietaistaan voitaikinakuoreen kauniisti. Pinnalle vielä koristeita voitaikinasuikaleista, voidellaan keltuaisella. Taikinakuoren tulisi olla yhtenäinen alapuolelta, jotta tavara pysyy sisällä ja sauma tulee yläpuolelle. Se peitetään yleensä erillisellä voitaikinasuikaleella. Uuniin - 200 astetta kunnes taikinassa on kaunis, kiiltävä, ruiskea pinta. Voitelu tulisi kai tehdä vasta puolivälissä uunikaa, jotta filee kypsyisi riittävästi, mutta taikina ei tummene liikaa.
Nimi tulee muistaakseni vähemmän gastronomisesta Wellingtonin herttuasta, joka piti aina ruskeita, tiukkoja ratsastussaappaita ja tämä nyt vähän muistuttaa sitä. Ranskaksi nimi on Filet de bouef en crôuté eli proosallisemmin häränfilettä taikinakuoressa.
Itse asiassa aika helppo tehdä kun vaan saa jostain hyvät raaka-aineet ja muistaa, että ei paista filettä kuoliaaksi - ei pannulla eikä uunissakaan. Sen tulee olla selvän rose kun leikkaa pötkylän viipaleiksi.
Ja näitä Wellington-reseptejä sitten piisaa - eri lihasta, eri ruhonosastakin, marinoituna tai ei, eri pateilla - mutta yo. lienee se perinteinen Wellington - muut ovat sitten lihaa taikinassa pikemminkin.
Jos ajattelee ko. ohjelmaa jenkkilässä - huolimatta taitavasta brittikokista Gordon Ramseysta - niin kyseessä voi olla Frankfurter Wellington eli nakit taikinakuoressa amerikkalaiseen gastronomian tasoon paremmin luontevana.
Otetaan knakki, voidellaan pahalla amerikkalaissinapilla ja kietaistaan voitaikinakuoreen, paistetaan uunissa. Riittävän erikoinen annos jenkkisyömärille - lähes eurooppalainen annos.
Mukana tarjotaan saavillinen mautonta vihersalaattia, jotta omatunto ei kolkuta niin paljon. Sekä tarina siitä, että Duke of Wellington oli lähes amerikkalainen kun Duken palatsi on Lontoossa melko lähellä USA:n suurlähetystöä - tai ainakin samassa kaupungissa. Ja Duke puhui aika sujuvasti ja todistettavasti samaa kieltä kuin kunnon jenkin kuuluukin puhua.
Kyllä se kuvasta päätellen oli oikeea Wellington-fileetä, ja sitä tarjottiin roseena, slurks... Ameriikasta saa itse asiassa oikeinkin tasokasta ruokaa ja hyvää viiniä, jos oikeille kulmille sattuu.
Oikeassa olet - "jos oikeille kulmille saattuu", löytyy kyllä.
En ole vähään aikaan ollut USA:ssa, mutta aikanaan kun reissasin siellä enemmän tuskastuin tyystin siihen massaruoan tasoon ja määrään, mikä yleisesti ottaen siellä vallitsee. En tiedä olenko oikea ihminen puhumaan liikalihavuudesta, mutta ymmärrän kyllä hyvin sen syyt USA:ssa.
Jos pihvi on aina lautasen kokoinen, soossia vadillinen ja pihvin päällä tuuman viipale juustoa ei voi kuin syyttää itseään.
Minua harmitti suunnattomasti se jätteen määrä, jonka jälkeeni jouduin jättämään kun ei vatsa enää vetänyt millään. Ja jos kysyin voinko saada jonkin pienen annoksen minua katsottiin kuin olisin pyytänyt alennusta. Jopa high dining- paikkojen annokset olivat ainakin tuplakokoa eurooppalaisiin nähden.
On totta, että on paikkoja, joissa ruoan taso on oikein hyvä - hyviä kala- ja etenkin äyriäisruokia, mutta esitinkin huoleni lähinnä gastronomian keskimääräisestä tasosta, mikä ei paljoakaan mairittele.
miten ko. ruokalaji saadaan oikeankypsyisenä pöytään? Luulisi että taikinaan käärittyä sisukkaklunssia on aika hankala lämmittää taikinan kuivumatta/vettymättä ja toisaalta lihan kypsymättä liikaa? Tuskin nyt ko. systeemiä joka asiakkaalle erikseen paistetaan? Toisaalta kun kaikilla on samat menut tai vain kaksi erilaista menua, niin annosta menee aika reippaaseen tahtiin. Tarjotaankohan tätä annosta alacarte paikoissa tyyliin: "vähintään kahedelle" tms.
Tämä on hyvin harvoin gourmetpaikan listalla varmaan juuri em. syistä.
Sitävastoin olen saanut sitä muutaman kerran joukkoillallisella isommalle joukolle tarjottuna. Olen myös nähnyt sellaisia versioita, missä joko riistakyljys tai sisäfileenpala on erikseen ollut taikinoitu, jolloin se on pystytty tarjoamaan ikäänkuin yksittäisannoksena.
Kokonaisen fileen kypsyysasteen määrittely on myös vähän vaikeaa vaikka enin kypsennys tehdäänkin kyllä pannulla ja vain pieni haudutus uunissa. Ihme ja kumma Wellington on tähän asti aina onnistunut kotona.