sillä siten kuin hän näkee sinut, siten itse tulet itsesi näkemään. Tai sinun elämäsi. Jos hän näkee pelkkää epäonnistumista ja epäreiluutta elämässäsi ja traumoja ja kaikkea epämiellyttävää, niin kuinka se saa sinut ajattelemaan elämästäsi? Entäpä jos hän korostaakin sitä hyvää ja onnistumisia elämässäsi (väheksymättä tietenkään ongelmiasi, mutta nähden niissäkin jotain vahvistavaa ja positiivista), mahdollisuuksiasi elämässä nyt ja tulevaisuudessa, niin kuinka sinä koet elämäsi silloin?
Juttukaveri voi olla ystävä tai psykologi tai joku muu.
Juttukaveri voi olla ystävä tai psykologi tai joku muu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sanomaasi ja erityisen tärkeää se seuran valinta olisi mielestäni henkilöillä, joilla on aistijärjestelmissä poikkeavuutta molempiin suuntiin.
Kuinka keskivertoihminen voisikaan ymmärtää voimakkaammin asioihin reagoivaa, jonka reagoiminen kuitenkin on normaalia huomioitaessa hänen kokemismaailmansa.
Ihminen tarvitsee sen peilikuvan itselleen ymmärtääkseen sittenkin olevansa "normaali". Välttämättä se apu ei tule "asiantuntijataholta" tai lääkkeiden syömisestä vaan ymmärryksestä itseään kohtaan.
henkilöllä, jonka aistijärjestelmissä on poikkeavuutta molempiin suuntiin?
Mistä missään on kysymys ja mistä kaikessa on kysymys. Ihmisen aistijärjestelmien toimivuuden normaaliudesta suhteessa ympäristöön.
Aistijärjestelmissä voi olla yli- ja aliherkkyyttä samanaikaisesti sekä saman että eri aistijärjestelmän piiriin kuuluvissa aisteissa. Kaikki aistit kietoutuvat lopulta yhteen keskushermostossa, mikä lopulta määrittää ihmisen toiminnan. Onko se sitten loogista vai epäloogista.. ihmisen itsensä kannalta se on aina loogista.
Voi vain kuvitella. mitä tapahtuu, kun kaikki aistit ovat samanaikaisesti yliherkässä tilassa. Tuo on se tilanne, jossa mieli joko valitsee kestää tai hajota.
Täytyy vaan kunnioittaa ja ihailla ihmisten kestävyyttä. Kuinka vaikeista asioista toiset selviävätkään. Täytyy olla todella vahva kaiken sen heikkouden kohtaamisen kynnyksellä. Aika ristiriitainen juttu. Ehjäksi tuleminen tapahtuukin siellä rikkimenemisen keskellä.
Aistien käydessä äärirajoilla tietoisuus laajenee. Tunneherkkyys kasvaa, mutta kasvaa myös kyky ajatella.
Ja kun on itse tiedostanut elämän kärsimyksenomaisen luonteen, haluaa auttaa muita lievittämään tuota kärsimystä.