Muisti

En kommentoi nyt juuri maniaan liittyvänä, mutta kyllä muisti on ihmeellinen asia. Esim. dementiassa ihminen voi muistaa yllättäen ikivanhoja asioita, joita ei ole muistanut pitkiin aikoihin ja taas unohtaa juuri tapahtuneet asiat tai jopa vuosia aiemmin tapahtuneet asiat.
Joskus olen miettinyt sitä, että onko näissä muistisairauksissakin jokin idea, asiakkaan kannalta. Ihminen tavallaan palaa siihen johonkin tärkeään ja unohtaa vähemmän tärkeät asiat. Jotain on jäänyt selvittämättä, jokin sitoo ihmistä siihen menneeseen. Mitä jos se jokin saataisiin selville. Miksi ihminen ei halua kohdata sitä? Miksi tietoisuus sulkee sen pois ja taas sairaus tuo sen esille? Se ei välttämättä todellakaan ole jokin niin traumaattinen kamala kokemus vaan se voi olla myös jotain hyvää. Todennäköisesti sen asian kohtaaminen olisi ihmiselle hyväksi. Saattaisi vaatia muutosta, minäkuvan muutosta jotain mitä ihminen oikeasti kaipaa,mutta ei ole uskaltanut edes ajatella enää vanhemmiten.
Siis vaikka esimerkiksi sellainen, että ihminen olisi todella halunnut näytellä pienenä ja se on häneltä kielletty humpuukina jne. No kys. ihminen alkaa tehdä muuta työtä, joka on järkevää ja kunnioitettavaa. Mutta mihin hän laittaa tämän oikean elämäntehtävänsä- piiloon, hautaa. Ei se mihinkään katoa. Se on siellä ja ihminen tietää sen, ainakin syvimmässään ja aina kateuden tai ihailun myötä se hieman pilkistää, mutta sen voi taas haudata järkisyiden varjolla. Tällainen ihminen laittaa kynttilänsä vakan alle, elää toisenlaista elämää kuin kuuluisi. Kun iskee sairaus, puolustus heikkenee ja vanhat asiat palaa mieleen.
Kaikella mitä ihminen tekee, jopa järjettömyyksillä voi olla viesti. Mikä se on? Vaatii aika salapoliisin työtä ehkä selvittää se, mutta uskoisin, että niin se on. Sairaudella on viesti.