ritalinin upeat ajatukset katosivat psykopatologian ketjun poistamisen myötä. Kysyn uudelleen ritalinilta..
Onko niin, että mitä ymmärtämättömämpi ihminen on muita kohtaan, sen suurempaan valheiden verkkoon hän on kietoutunut?
jatkuu...
Sinä paljastit valheiden verkon olemassaolon, suljit ympyrän ja nyt istut ympyrän keskipisteessä. Sinulla on tila, jossa ajattelet vapaasti. Valheiden verkon ulottumattomissa.
Suurin osa ihmisistä on kietoutunut valheiden verkkoon. Taistelua päivästä toiseen, kykenemättömyyttä irrottaa otettaan, pelkoa.
Onko niin, että mitä ymmärtämättömämpi ihminen on muita kohtaan, sen suurempaan valheiden verkkoon hän on kietoutunut?
jatkuu...
Sinä paljastit valheiden verkon olemassaolon, suljit ympyrän ja nyt istut ympyrän keskipisteessä. Sinulla on tila, jossa ajattelet vapaasti. Valheiden verkon ulottumattomissa.
Suurin osa ihmisistä on kietoutunut valheiden verkkoon. Taistelua päivästä toiseen, kykenemättömyyttä irrottaa otettaan, pelkoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarkoituksenihan ei ollut, että se ketju poistuisi, mutta onneksi edes osa kirjoituksistani on säilynyt minulle itselleni.
"Onko niin, että mitä ymmärtämättömämpi ihminen on muita kohtaan, sen suurempaan valheiden verkkoon hän on kietoutunut?"
Ei vielä niin, vaan vasta sitten, kun hän ei ymmärrä omaa ymmärtämättömyyttään, kuten Sokrates sanoi.
Sillä, mitä vähemmän hyväksyy ymmärtämättömyytensä, sitä kauempana todellisuudesta on se fantasia, missä hän elää.
"Sinä paljastit valheiden verkon olemassaolon, suljit ympyrän ja nyt istut ympyrän keskipisteessä. Sinulla on tila, jossa ajattelet vapaasti. Valheiden verkon ulottumattomissa."
Olen ympyrässä, missä jokainen piste on sen keskipiste. Paremminkin pallossa.
Mielestäni ihminen elää sitä suuremmassa valheessa, mitä enemmän hän uskoo havaintoon sen sijasta, mitä on havainnon takana.
Samat säännöt, mitkä pätevät aistihavaintoon, pätevät myös kielen filosofiaan.
Täällä on filosofia-palstalla ainakin ollut keskustelua, vaikkakin olen sitä muuallekin levittänyt, siitä, kuin esim. tieteet eivät ole koskaan kehittyneet teoreettisella tasolla. Kehittymisestä on sen sijaan syntynyt illuusio, kun uudet ajattelijat eivät ole ymmärtäneet vanhoja ja näin kokeneet heidän olleen väärässä.
Täten ihmisellä on ollut jatkuva tarve sanoa historian saatossa samat asiat aina erilaisin termein, luoden illuusion kehityksestä.
Kuitenkin kielen käytöstä voidaan havaita, että kun ihminen ajattelee aina loogisesti, voi toisen, tai itsen väärässä oleminen johtua ainoastaan ymmärtämättömyydestä vääryyden objektia kohtaan.
Tietyssä mielessä kaiken ihmisen toiminnan alulle panija on minuuden menettämisen pelko. :)
Ja kuitenkin.. minuutensa voi saavuttaa vain luopumalla minuudestaan?
menneisyydestä:
kehällä minä
keskipisteenä sinä
piirrän sädettä