Eipä tuota niin ollut tullut ajatelleksi ennen kuin toissa viikolla lensin hepan päältä maahan.Tilanne oli aivan tavallinen eli jänis säikäytti ratsuni ja sitten lennettiin.Putosin kivikkoon mahalleni ja kolme kylkiluuta poikki sekä rintalasta murtui lievästi.Kypärä suojasi pääni ja lippa kasvot mutta tärsky oli melkoinen,olin hetken muissa maailmoissa.Taisi olla kivi johon pää iskeytyi hyvä kun oli kypärä.Turvaliiviä ei mulla ollut ois se saattanut suojata rintaa.
Kipu rinnassa on vieläkin hirvee ja muistuttaa jatkuvasti tapahtumasta,mutta aijon kyllä jatkaa ratsastusta mutta en ikinä ratsasta enää ILMAN TURVALIIVIÄ niin kaamea kokemus tää oli.
Kipu rinnassa on vieläkin hirvee ja muistuttaa jatkuvasti tapahtumasta,mutta aijon kyllä jatkaa ratsastusta mutta en ikinä ratsasta enää ILMAN TURVALIIVIÄ niin kaamea kokemus tää oli.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oho! Aika paha tippuminen itselleni ei ole koskaan käynyt sen kummempaa kuin sormi koskenut ja hieman naarmuja ei muuta. Kerran Hoitsuni innosti ja pukitti laukassa pellolla lensin kaaressa melkein kaulan yli, näin sumeasti, ja päätäni särki´hirveästi, mainasin oksentaa. en noussut takaisin selkään vaikka olisi pitänyt, mutta hoitsuni selvästikin huomasi että olin tippunut ja tuli luokseni. Minäkään en Ratsastusta jättänyt laukkasin heti seuraavalla kerralla, ja tein kaikkea. Itse käytän turvaliiviä myös, aika harvoin ilman sitä ratsastan. Kypärää pidän myös tietysti.
Mä sain turvaliivin kun olin 11v ja melkein heti se joutui tositoimeen,eli olin taluttamassa heppaa tallin pihalla kun hä pillastui jostain ja sit mentiin.Yritin pitää kii mutta heppa vei ja roikuin perässä ja tietysti pihan perällä olevaa purkurakennusta kohti.Siellä oli lautoja ym. rojua maassa ja silloin ote kirposi ja pyllähdin selälleni maahan ja tunsin piston selässäni.Olin kaatunut laudan päälle jossa oli naula pystyssä se naula oli lävistänyt liivini ja tunkeutunut selkään.Verta valui haavasta ja lääkäriin siellä todettiin naulan uponneen selkään noin 10mm,jos ei olisi ollut turvaliiviä olisi naula mennyt selkääni liivin paksuuden verran syvemmälle,eli olisi voinut olla jo vaarallinen tilanne.Tälläinen kokemus se oli ja olen sen jälkeen käyttänyt aina.
moi,
huh, varmasti oli kaamea kokemus. Onneks ei käyny pahemmin, vaikka olihan toikin tarpeeksi kauhea kokemus.
Tulee muistiin se, kuinka pitkän tauon ratsastuksen jälkeen tulin satulasta alas - arvioin liikkeen jotenkin väärin ja lensin selälleni hiekkaan, onneks oli kypärä päässä. ( siis tulin liian nopeasti alas)
Miks joillekin hepoille laitetaan satulan taakse sellaiset apuohjien tapaiset?
Oli niin kiva seurata ratsastusta tänään. Opettelivat voltteja ravissa.
mun siskoa potkaisi hevonen suoraan naamaan. Meni nenä ja puolinaamaa tohjoksi, ja toinen silmä vaurioitui sen verta pahasti että piti se proteesiin vaihtaa... Enpä oo sen jälkeen uskaltanut lähellekään hevosia...
Voivoi, etkö aiemmin sitä tiennyt. Sellaista se eläinten kanssa puuhailu on. Kaikkea voi sattua, varovainen täytyy olla. Mutta vaarallista on myös autolla ajaminen, pyöräily... ylipäänsä eläminen.