Kirjoitin tänään psykologian. Yksi kysymys mulla oli etenkin vaikea. Kysymys oli: miksi vauvojen psyykkisen kehityksen tutkiminen on haastavaa?
Laitoin lähinnä sen, että vauva ei osaa vielä kieltä, joten ei pysty itse kertomaan, ja että koska hermosto (mm hippokampus) ei ole vielä kunnolla kehittynyt, hän ei pysty tallettamaan pysyviä muistikuvia ja kertomaan myöhemmin. Lisäksi laitoin Mahlerin teoriaa väliin, ja mainitsin, että tulkinnat epävarmoja, sillä pitää tehdä pelkän käytöksen perusteella. Laitoin myös, että vanhempien haastattelun lapsensa käytöksestä ja heidän käytöksestään lastansa kohtaan saattavat olla epäluotettavia (valehtelu lapsen kurittamisesta ym.). Näiden lisäksi laitoin eettiseltä kannalta sen, että esim. emodeprivaatio kokeita ei etiikan takia voi lapsilla suorittaa, mutta susilapsista on saatu näyttöä, että psyyke ei silloin kehity normaalisti. Tuntu ettei toi tehtävä mennyt ainakaan ihan nappiin..
MItä muuta olisi voinut laittaa?
Laitoin lähinnä sen, että vauva ei osaa vielä kieltä, joten ei pysty itse kertomaan, ja että koska hermosto (mm hippokampus) ei ole vielä kunnolla kehittynyt, hän ei pysty tallettamaan pysyviä muistikuvia ja kertomaan myöhemmin. Lisäksi laitoin Mahlerin teoriaa väliin, ja mainitsin, että tulkinnat epävarmoja, sillä pitää tehdä pelkän käytöksen perusteella. Laitoin myös, että vanhempien haastattelun lapsensa käytöksestä ja heidän käytöksestään lastansa kohtaan saattavat olla epäluotettavia (valehtelu lapsen kurittamisesta ym.). Näiden lisäksi laitoin eettiseltä kannalta sen, että esim. emodeprivaatio kokeita ei etiikan takia voi lapsilla suorittaa, mutta susilapsista on saatu näyttöä, että psyyke ei silloin kehity normaalisti. Tuntu ettei toi tehtävä mennyt ainakaan ihan nappiin..
MItä muuta olisi voinut laittaa?
Vastaukset 27
Vanhimmat
.
Ei tule äkkiseltään mieleen mitään, mitä et olisi maininnut. Jos ulosanti on ollut hyvää, tulee varmaan hyvät pojot.
.
.
Ei tule äkkiseltään mieleen mitään, mitä et olisi maininnut. Jos ulosanti on ollut hyvää, tulee varmaan hyvät pojot.
.
.
Et ehkä mitään!
(Palsta jumittaa, ja aiempi vastaukseni ei näy ruudulla. Voi pukkaantua esiin huomenna.)
.
Kysymyksestä tulee ensinnäkin mieleen, että miksi kehitystä tutkitaan? Mitä sillä pyritään saamaan selville? Onko vauvan mieli syntyissä tyhjä taulu vai onko geneettisesti siirtyviä meemejä? Kuinka reagoinut raskauden aikana jo, miten silloin kehittynyt? Kuka rahoittaa tällaista tutkimusta? Onko siitä hyötyä? Haastattelu on aina vaikea laittaa tieteelliseen pakettiin (jossa olosuhteet vakiot), koska haastateltavat näkevät kysymykset omasta näkökulmastaan ja vastaavat siihen siitä lähtökohdasta. Haastattelija voi ymmärtää väärin jonkin vastauksen, koska taas tulkinta on lähtöisin haastattelijan näkökulmasta. Kuten tälläkin palstalla on nähty, niin monta näkökulmaa elämään kuin on ihmistä. Kieli sinänsä voi kertoa todellisuudesta, mutta yhtälailla kiertää todellisuutta. Vaikeus on myös siinä, että tutkijat eivät ymmärrä vauvan kieltä. Onko varmaa, että vauva ei pysty muodostamaan pysyviä mielikuvia, vaikka ei pystyisikään palauttamaan niitä tietoisuuteen isona. Ne voivat silti vaikuttaa alitajunnassa.
Aihe oli laaja, koska siihen voi sisällyttää senkin, miksi psyykkisen kehityksen tutkiminen yleensäkin ottaen on vaikeaa -
Kohta jossa sanoit, ettei psyyke kehity normaalisti jäi mieleen, sillä, että mikä on normaalia. Ja miten määrittelisit normaalin. Onko se tavoiteltava tila. Eikö epänormaali voi olla arvokas, yhtä arvokas kuin "normaali". Et niin väittänyt kirjoituksessasi, mutta mitä mieltä olet. Onko normaalius tavoiteltavaa vai voisiko ihmiskunta unohtaa normaali-käsitteen ja vain olla sellainen kuin on. Lakata koteloimasta ihmisiä ja arvioimasta heitä ja vertailemasta.
Se on osa laajempaakin ihmisten tarvetta lokeroida, alentaa ja ylentää toisia.
Olen saanut kaikista psykologian kursseista kympin, joten lähdin tietysti tavoittelemaan ällää. Parissa kysymyksessä olin kuitenkin aika epävarma. Tässä normaalilla psyykkisellä kehityksellä tarkoitin sitä, että susilapsille ei rakennu sellaista psyykettä kuin ihmisten parissa kasvaneille (kieli jää oppimatta, hajuaisti normaalia parempi, käytös samantyyppistä kuin eläimillä, tästä voidaan päätellä, että psyyken rakenne erilainen kuin ihmisten parissa kasvaneilla).
Niin, ilmeisesti esim. amygdalaan jää tiedostamattomia muistoja varhaislapsuudesta, sitä en laittanut.
.
"Niin, ilmeisesti esim. amygdalaan jää tiedostamattomia muistoja varhaislapsuudesta, sitä en laittanut."
Olisikin ollut tarpeetonta spekulaatiota. oletko nähnyt Truffautin filmin "Villi"?
Tähän eivät eläimet pysty:
http://www.youtube.com/watch?v=yUd8yvCI-s0
.
"Kohta jossa sanoit, ettei psyyke kehity normaalisti jäi mieleen, sillä, että mikä on normaalia. Ja miten määrittelisit normaalin. Onko se tavoiteltava tila. Eikö epänormaali voi olla arvokas, yhtä arvokas kuin "normaali". Et niin väittänyt kirjoituksessasi, mutta mitä mieltä olet. Onko normaalius tavoiteltavaa vai voisiko ihmiskunta unohtaa normaali-käsitteen ja vain olla sellainen kuin on. Lakata koteloimasta ihmisiä ja arvioimasta heitä ja vertailemasta.
Se on osa laajempaakin ihmisten tarvetta lokeroida, alentaa ja ylentää toisia."
Kuitenkin voisi sanoa, että "koteloiminen" on seurausta "epänormaalista" psyykkisestä kehityksestä.
.
http://www2.hs.fi/extrat/kotimaa/yo07syksy/
Verenkiertohäiriö? Vastaus: vasemmassa ohimolohkossa?
.
"Verenkiertohäiriö? Vastaus: vasemmassa ohimolohkossa?"
???
Minullahan kehityshäiriö vasemmassa ohimolohkossa. :)
Lukihäiriön "on"-sanan poisjäämisen myötä.
.
Vastasinkohan oikein?
.
Minäkin olisin vastannut vasemmassa ohimolohkossa (jossa sijaitsee mm Vernicken alue). Mutta kotona mietin tarkemmin: potilas ei pystynyt palauttamaan mieleen juuri opettelemiaan asioita, joten vaurio oli todennäköisesti hippokampuksessa, joka vastaa muistojen tallettamisesta pitkäkestoiseen muistiin.
.
h i p p o c a m p u s
(lat. mon. hippocampi; kr. hippo hevonen, kampas merihirviö), hippokampus, aivoturso (merihevonen), *sub-*kortikaalinen limbiseen systeemiin kuuluva ohimolohkossa sijaitseva pääosin pyramidi-soluista koostuva heti *amygdalan takana oleva (n. 15 x 50 mm) rakenne, jonka pääosaa kutsutaan Ammonin sarveksi (cornu ammonis). Se on herkkä verenkierron vajeille, ja *epileptinen kohtaus alkaa helposti siitä. Hippocampus on mukana *emootioiden ja *motivaation säätelyssä. Keskeinen asema sillä on *tietoisissa *muisti-toiminnoissa, etenkin *tila-muistissa. *Alzheimerin tautiin ja ohimolohkon vaurioihin liittyy hippocampuksen *atrofiaa muistihäiriöineen. – Glykokortikoideilla (*stressi) näyttää olevan kontrastinen vaikutus: amygdalaa potentoiva mutta hippocampusta estävä, millä saattaa olla yhteyttä hippocampuksen atrofiaan (mm. *depressiossa) sekä *neurogeneesin estymään.
.
Joo, ymmärsin...
Tuli vaan mieleeni, että omassa oireyhtymässäni on kehityshäiriö vasemassa ohimolohkossa ja siihen liittyy myös erikoisen hyvä rivimuisti.
Hippokampus sijaitsee siis ohimolohkossa (tosin aika syvällä, limbisessä järjestelmässä..?). Hippokampus on muuten ainoita paikkoja aivoissa, missä hermosolut voivat uusiutua. Kortisolihan surkastuttaa hippokampusta, siksi masentuneilla saattaa tulla ns. masennuksen noidankehä (surkastunut hippokampus ei pysty antamaan lisämunuaiselle käskyä lopettaa kortisolin tuotantoa). Masentuneilla ihmisillä on todettu viidenneksen pienempi hippokampus. Suhteellisen uusissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että esim. liikunta ja "aivovoimistelu" saavat aikaan uusia hermosoluja hippokampuksessa!
Psykologiani kuulemma lähtee todennäköisesti ällänä :D
.
W e r n i c k e, Carl (1848–1905),
saksalainen neuropatologi. *afasia, *neuropsykologia, *Wernicken enkefalopatia, *Wernicke'n – Korsakov'in *oireyhtymä.
Wernicke'n enkefalopatia,
Wernicken aivotauti, Wernichen mukaan; hän kuvasi *häiriön vuonna 1881. *Wernicke'n – Korsakov'in *oireyhtymä.
Wernicke'n – Korsakov'in oireyhtymä,
*Wernicken enkefalopatian pitkäaikaisvaikutukset; nykyään usein vain *Korsakovin *syndrooma. Wernicken enkefalopatian syynä on useimmiten pitkäaikaisesta *alkoholin-käytöstä johtuva *B1-vitamiinin puute, oireina mm. horisontaalinen *nystagmus, *ataksia ja sekavuus. Hoitamattomana tila voi johtaa Korsakovin *psykoosiin, johon liittyy mm. väliaivo-*leesio. Keskeisenä on *amnestinen oireyhtymä, jota potilas paikkaa *konfabulaatiolla. Muu *kognitiivinen toiminta on suhteellisen hyvin säilynyttä, toisin kuin *dementiassa.
.
Saanko kysyä, montako psykologian kurssia kävit? Luitko paljon muuta materiaalia, mitä ei oppikirjoissa ja tunneilla tullut esiin? Sillä ainakaan minun oppikirjoistani ei tuollaisia tietoja löydy ja käytössä on edelleen sama kirjasarja, mikä oli minulla.
Muistan, että meillä lukiossa painotettiin erityisesti median seuraamista ja ajankohtaisten uutisten merkitystä kirjoituksissa.
Etukäteen se kuulosti melko järkyttävältä: en tajunnut, miten voisin yhdistää oppikirjojen tietoja satunnaisiin kysymyksiin ajankohtaisista tapahtumista... Toisekseen median uskotavuus minulle on ollut nollatasossa jo luokiota edeltävistä ajoista: kirjoitin avauksen kuukausi sitten tälle palstalle ja identtinen juttu oli pari viikkoa myöhemmin lehdessä referoituna ja jonkun arkkiatrin allekirjoittamana.
Koetilanteessa erikoiset kysymykset, kuten tuo avauksessa osoittamasi kysymys vauvan psyykkisestä kehityksestä.
Sellainen kysymys on järkyttävä lähinnä epätarkkuudessaan ja yksinkertaisuudessaan. Muutenkin, kun luin muitakin tämän vuoden kysymyksiä, niin etenkin omalla erikoisalueellani kysymykset olivat järkyttävän laajoja(kuten minunkin aikanani): ei tiedä, mikä on kysyjän mielestä oleellista esittää vastauksessa ja jos vastaa kysymykseen suoraan, tekstiä saa helposti satoja sivuja jo vain listaamalla tärkeimmät ja jos kerron oman näkökulmani, niin se on aina varmasti väärin, etenkin kun erityisesti teininä vastustin vallalla olevaa poliittista järjestelmää.
Käytimme WSOY:n uutta Psykologia!-kirjasarjaa kadella ensimmäisellä kurssilla, myöhemmillä kolmella kurssilla WSOY:n Mielen Maailma-kirjasarjaa. Lisäksi saimme runsaasti monistemateriaalia (mm. Risto Vuorisen kirjoittamista kirjasarjoista, mielettömän hyvä kirjoittaja, muuten). Näiden lisäksi minulla oli Abin Opas-kirja, jossa oli paljon asioita, mutta raskasta luettavaa.
Aivoista oli etenkin Mielen Maailma 3-kirjassa (kognitiivinen psykologia). Noiden lisäksi luin Wikipedian List of psychologists-sivulta eri psykologeista.
Joo, totta on, että kysymykset olivat laajoja, tekstiä olisi saanut vaikka kuinka paljon. Se minua pelottikin, että en laittanut niitä asioita, mitä YTL olisi halunnut. Tänään koulussa psykologian opettajani sanoi, että kyllä se hyvin meni.
Ajattelin ehkä mennä lukion jälkeen psykologian laitokselle lukemaan kognitiotiedettä. Siitä haluaisinkin kysyä, että tietääkö kukaan, järjestetäänkö sitä varten mitään valmennuskursseja? Psykologiaan on ainakin tilastomatematiikan valmennuskurssi, ja pääsykokeet ovat osittain yhteiset psykologian kanssa, joten siitä saattaisi olla hyötyä..? Pitäisi ehkä soittaa laitokselle..
"Käytimme WSOY:n uutta Psykologia!-kirjasarjaa kadella ensimmäisellä kurssilla"
Sama sarja oli meilläkin, mutta kaikilla kursseilla.
"(mm. Risto Vuorisen kirjoittamista kirjasarjoista, mielettömän hyvä kirjoittaja, muuten)"
Hmm. Minä en olisi osannut tuollalailla arvioida kirjoittajia vielä lukio-ikäisenä. Veikkaan, että sinulla on melko hyvä itsetunto/luottamus.
"Näiden lisäksi minulla oli Abin Opas-kirja, jossa oli paljon asioita, mutta raskasta luettavaa."
Millainen se sitten oli, sisälsikö se jotain neuvoja kirjoituksiin? Oliko se pelkästään psykologian kirja?
"Noiden lisäksi luin Wikipedian List of psychologists-sivulta eri psykologeista."
Olispa silloin ollut wikipedia, kun olin lukiossa. :)
"Tänään koulussa psykologian opettajani sanoi, että kyllä se hyvin meni."
Hyvä sitten, eiköhän se sitten mennyt.
"Ajattelin ehkä mennä lukion jälkeen psykologian laitokselle lukemaan kognitiotiedettä. Siitä haluaisinkin kysyä, että tietääkö kukaan, järjestetäänkö sitä varten mitään valmennuskursseja?"
Tuokin osoittaa jotain kypsyyttä, että tiedät tarkkaan, mitä haluat tehdä. Itsellä ei ollut sinun ikäisenä mitään tietoa vielä jatkosta, tai siitä, mitä haluan.
Psykologia on kiinnostavaa, mutta luulen, että minulle riitti parin persoonallisuushäiriöisen tutun analysointi, sillä kokemukset ainakin näiden persoonallisuushäiriöisten kanssa ovat liian rankkoja, kun minulla on omatkin ongelmat.
Psykologian valmennuskursseista en tiedä, mutta lyhyesti kommentit valmennuskursseista: hyvä opetus, kallis hinta ja kyseenalainen hyöty valintakoetta ajatellen.
Itselle valmennuskurssi oli merkityksellinen lähinnä siksi, että pääsisin samalle aaltopituudelle pääsykokeenpitäjien kanssa ja tajuaisin, miten asioita pitäisi nähdä ja ajatella ja miten vastata.
Mielestäni tiedollisesti se ei juuri mitään anna, jos tiedot ovat hyvät, kuten sinulla. Ja toisaalta joskus oma, itsenäinen ymmärtäminen ja pohdinta voi olla parempi, kuin valmennuskurssi, joka saattaa oikeastaan jopa sekoittaa, kun tarkoituksena on se, mikä minulla oli.
Itse asiassa tuo on aivan uusi kirjasarja, sitä ei ole vielä tehty kuin kaksi kirjaa. Enkä kyllä ole lukioikäinen (vaan 25, tämä siksi, että olen päihdeaddikti, nyt kaksi vuotta raittiina). Abin oppaassa todella paljon informaatiota, paljon siitä ranskalaisilla viivoilla, eli vaikea hahmottaa ja jäsentää mieleen.
.
"Lisäksi saimme runsaasti monistemateriaalia (mm. Risto Vuorisen kirjoittamista kirjasarjoista, mielettömän hyvä kirjoittaja, muuten)."
.
Laitonta tietenkin. Mutta ehkä, kun tarkoitus on kuitenkin hyvä, voimme unohtaa rikoksen. :)
"Itse asiassa tuo on aivan uusi kirjasarja, sitä ei ole vielä tehty kuin kaksi kirjaa."
Se on sitten uudistettu. Minulla oli samanniminen sarja.
"Enkä kyllä ole lukioikäinen (vaan 25, tämä siksi, että olen päihdeaddikti, nyt kaksi vuotta raittiina)."
Ahaa, no tuo selittääkin kypsyytesi. Olet minua vanhempi.
Minä taas olen autistinen ja pakkoneuroottinen. :) Asiat alkoivat selvitä minulle lukioaikana ja vietinkin tuon ajan lähinnä masentuneena.
Tuolloin takerruin ongelmiini, sillä etsin omiin ongelmiini sopivaan tapaan itsestäni sellaisia ongelmia, joihin en itse ollut syyllinen, enkä uskaltanut tajuta, että sosiaalisessa ympäristössäni oli jotain pahasti pielessä.
Voisi sanoa niin, että ongelmani kärjistyivät ympäristöni tavoitteellisesta käyttäytymisestä.
Päihdeaddiktiostakin minulla on yleisesti ottaen samanlainen mielipide, kuin omasta taannoisesta tilanteestani.
Psykologia. ja Lukion psykologia-nimiset kirjasarjat vissiin ovat olemassa, mutta tuo Psykologia! (huomaa huutomerkki) on ihan uusi. Vissiin vuodelta 2006. Vaihdoimme Mielen Maailmaan, koska kursseja ei oltu julkaistu enempää. Olen varma asiasta :).
Itsellänikin on jonkinlaiseen neuroottisuuteen (tai ahdistukseen) taipumusta, mutta kyllä tämä elämä entisen voittaa. Nykyisin haen hyvää oloa lenkkipoluilta (endorfiinihumala!).
Onkohan tuo laitonta kopioinitia..? Opettajat antavat täydentävää materiaalia muista kirjasarjoista toisinaan monisteiden muodossa. Risto Vuorinenhan on kirjoittanut lukion psykologian kirjasarjan (olisikohan ollut Psyyke sen nimi..?). Todella kiehtova tyyli kirjoittaa kaverilla.
.
Soveltavan psykologian professori Risto Vuorinen (1945 Hki - 24.12.2006 Hki) työskenteli HY:n psykologian laitoksella 1969 sairastumiseensa asti (2003) monissa eri viroissa, mm. apulaisprofessorina 1993 - 1998, jolloin virka muutettiin professuuriksi. (Hän kärsi Alzheimerin taudista.)
Vuorisen työtoverit (HS) kirjoittavat: "(- -) Lapsen kolmen ensimmäisen ikävuoden kehitys loi hänen mukaansa perustan yksilöllisyyden ja
tunnesuhteiden kiinteytymiselle."
___________
Itse kävin Vuorisen vastaanotolla yliopistossa 2001 omien töitteni vuoksi. Seuraava muistikuva on ilmeisesti vuodelta 2003, jolloin Vuorinen oli
TV-raadissa antamassa mallivastauksia ylioppilaskirjoitusten kysymyksiin. Ilmeisen afaattisena Vuorisella oli suuria vaikeuksia formuloida kysyttyä mallivastausta.
Risto Heikki Eljas Vuorinen yhdisti tarkasteluissaan perinteisemmän kehityspsykologian psykoanalyyttiseen ego-psykologiaan. Hän oli
yliopistomaailman ainoita dynaamisia psykologeja, joten hänen jäljiltään jää aukko akateemiseen psykologiaan.
jotka yrittävät selviytyä ja ottavat selvää. Kuten tämän jutun aloittaja ja muut kuten Ritalin.
Olen tavisihminen jolla ei ole akateemista koulutusta ja sivistyssanoja ymmärtämätön, mutta luen usein näitä mielenkiinnolla. Joten tsemppiä teille jatkossa!
.
a m y g d a l a
(lat; kr. amygdale manteli), mantelitumake, *sub-*kortikaalinen ohimolohkossa sijaitseva limbiseen järjestelmään kuuluva *basaali-*ganglio, jolla on yhteyksiä mm. heti sen takana sijaitsevaan *hippocampukseen. Amygdala osallistuu tunne-elämän (”emotionaalinen kompuutteri”) ja *piilotajuisen *tunne-*muistin säätelyyn. Amygdalalla on *kortikaalisten *projektioiden lisäksi lisäksi subkortikaalinen yhteys mm. koviin ääniin liittyviin *stimuluksiin, jolloin se ”tunnistaa” vaaran nopeasti. Amygdala vaikuttaa *stressi-hormonien (*adrenaliini ja glykokortikoidit) eritykseen. Glykokortikoideilla näyttää olevan kontrastinen vaikutus: hippocampusta estävä mutta amygdalaa potentoiva. Täten voimakkaan stressin alla *tietoinen *ilmaisu-muisti (hippocampus) voi olla heikentynyt mutta *tiedostamaton *emotionaalinen muisti vahvistunut. Tällä on merkitystä mm. *traumojen ja *depression sekä *ADS:n ja *PTSD:n kannalta.
.