Laitan tämän viestini nyt vielä tänne aloitukseksi, koska keskustelun avaukseni viilettää jo toisella sivulla.
"Ensinnäkin, virallinen tautiluokitus (ICD-10 tai DSM-IV) ja psykoanalyyttinen näkemys persoonallisuuden rakenteesta eivät vastaa yksi yhteen toisiaan. Ei oikeastaan mitään sinne päinkään. Joten erilaisten diagnoosien yhteensovittaminen persoonallisuuden kehityksen ja siinä tapahtuvien viivästymien ja/tai pysähtymien kanssa on aina melko keinotekoista."
Olen huomannut saman. Tosiaanhan kaikki luokittelut ovat subjektiivisia. Eihän mitään luokiteltavaa ole olemassakaan. Toisaalta ei ole myös mitään erilaisia näkemyksiä. On vain vain erilaisen näkemyksen illuusio.
"Eri persoonallisuushäiriöt voivat myös esiintyä samanaikaisesti, ja joiden persoonallisuushäiriöiden kohdalla tämä on jopa melko tavallistakin."
Kyllä kyllä. Miten tämä neuroosin kanssa esiintyvä narsismi eroaa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä?
Ja jos narsismia voi tulla myöhemminkin, niin eikö se juuri osoita sen, että kyse olisi reagoimistavasta, jota voi tapahtua eri ikäisenä?
Ja jos henkilölle tulee narsistinen luonnehäiriö vaikkapa 1-vuotiaana, niin tällöinhän kehitys on pysähtynyt, eikä triadiseen vaiheeseen koskaan saavuta, eikä neuroosia näin voi syntyä.
"Neuroottisten häiriöiden synty liitetään psykoanalyyttisessä viitekehyksessä niin sanottuun falliseen vaiheeseen (oidipaalinen, triadinen tilanne), joka on lapsen kehityksessä noin 3-5-vuotiaana."
Tiedostan tuon kehitysvaiheen ratkaisemattoman ongelman itsessäni jollain tavalla. Ja kieltämättä sillä on selvä yhteys yliminän ongelmaan.
"En ihan tarkkaan tiedä mitä tuolla tarkoitit, mutta en sanoisi, että kyseessä on päinvastainen tapa. Kyseessä on eri kehitysvaiheessa syntynyt häiriö, joten sen ilmenemistavat - kuten myös hoidolliset tavoitteet - ovat erilaiset. En myöskään ymmärtänyt mitä tarkoitit kaksoissidoksella, joten siihen en osaa kommentoida mitään."
Eikö voisi olla niin, että kehitysvaiheelle tyypillinen tapa reagoida ongelmiin? Eli reagointitapa voisi olla liukuva. Jos joku joutuu triadiseen ongelmaan varhaisemmin ja joku saa narsistisen persoonallisuushäiriön myöhemmin?
Mielestäni narsistinen persoonallisuushäiriö syntyy siitä, kun trauman aiheuttamaa tilannetta paetaan siten, että trauma jätetään käsittelemättä. Kun sitä ei käsitellä, ukko heijastaa tätä traumaa itsensä ulkopuolelle loppuelämänsä.
Neuroosissa taas pyritään ratkaisemaan traumaa, vaikka se on mahdotonta, sillä lapsi syyttää tapahtumasta itseään, vaikka tilanne ei johdukaan itsestä, vaan ulkoisesta tekijästä. Neuroosi on mielestäni kaksoissidos itseä kohtaan.
"Projektiivisesta identifikaatiosta vielä. Niin, aivan tunteista on kyse, mutta määritelmät eroavat siinä, että kuka tuntee ja mitä, ja kuka siirtää ja mitä, vai siirtääkö kukaan ylipäätään mitään."
Kyllä. Käsittääkseni kyse on lähinnä ks. defenssiä käyttävän ihmisen moraalisesta tasosta. Mitä aiemmin häiriö on syntynyt, sitä vahvemmin henkilö kokee olevansa vastuuton omista moraalisista teoistaan.
Esim. rajatilainen hieman epävarmastikin ja itselleen uskotellen ja perusteluja etsien käyttää projektiivista identifikaatiota, jotta ei joutuisi kokemaan negatiivisia tunteitaan.
Psykopaatti taasen pystyy täysin tunteettomaan ja moraalittomaan toimintaan, koska siirtää projektiivisen idenfikaation tavoin syyllisyyden taakan toisiin ihmisiin, yleensä "uhriinsa".
Psykopaatilla projektiivista identifikaatiota ei tosin juuri havaitse ja mielestäni on niin, että mitä varhaisemmin häiriö on syntynyt, sitä löyhemmät perusteet henkilö tarvitsee syyllisyyden/moraalisen vastuun siirtämiseen ja sitä vähemmän hänen täytyy uskotella itselleen asioita.
"Ensinnäkin, en usko, että muistat vuoden ikäisenä kokemaasi traumaa sillä tavalla mitä muistamisella yleensä tarkoitetaan."
Muistan vuoden ikäisestä asioita yhtä hyvin, kuin vuoden takaisesta.
"Ensinnäkin, virallinen tautiluokitus (ICD-10 tai DSM-IV) ja psykoanalyyttinen näkemys persoonallisuuden rakenteesta eivät vastaa yksi yhteen toisiaan. Ei oikeastaan mitään sinne päinkään. Joten erilaisten diagnoosien yhteensovittaminen persoonallisuuden kehityksen ja siinä tapahtuvien viivästymien ja/tai pysähtymien kanssa on aina melko keinotekoista."
Olen huomannut saman. Tosiaanhan kaikki luokittelut ovat subjektiivisia. Eihän mitään luokiteltavaa ole olemassakaan. Toisaalta ei ole myös mitään erilaisia näkemyksiä. On vain vain erilaisen näkemyksen illuusio.
"Eri persoonallisuushäiriöt voivat myös esiintyä samanaikaisesti, ja joiden persoonallisuushäiriöiden kohdalla tämä on jopa melko tavallistakin."
Kyllä kyllä. Miten tämä neuroosin kanssa esiintyvä narsismi eroaa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä?
Ja jos narsismia voi tulla myöhemminkin, niin eikö se juuri osoita sen, että kyse olisi reagoimistavasta, jota voi tapahtua eri ikäisenä?
Ja jos henkilölle tulee narsistinen luonnehäiriö vaikkapa 1-vuotiaana, niin tällöinhän kehitys on pysähtynyt, eikä triadiseen vaiheeseen koskaan saavuta, eikä neuroosia näin voi syntyä.
"Neuroottisten häiriöiden synty liitetään psykoanalyyttisessä viitekehyksessä niin sanottuun falliseen vaiheeseen (oidipaalinen, triadinen tilanne), joka on lapsen kehityksessä noin 3-5-vuotiaana."
Tiedostan tuon kehitysvaiheen ratkaisemattoman ongelman itsessäni jollain tavalla. Ja kieltämättä sillä on selvä yhteys yliminän ongelmaan.
"En ihan tarkkaan tiedä mitä tuolla tarkoitit, mutta en sanoisi, että kyseessä on päinvastainen tapa. Kyseessä on eri kehitysvaiheessa syntynyt häiriö, joten sen ilmenemistavat - kuten myös hoidolliset tavoitteet - ovat erilaiset. En myöskään ymmärtänyt mitä tarkoitit kaksoissidoksella, joten siihen en osaa kommentoida mitään."
Eikö voisi olla niin, että kehitysvaiheelle tyypillinen tapa reagoida ongelmiin? Eli reagointitapa voisi olla liukuva. Jos joku joutuu triadiseen ongelmaan varhaisemmin ja joku saa narsistisen persoonallisuushäiriön myöhemmin?
Mielestäni narsistinen persoonallisuushäiriö syntyy siitä, kun trauman aiheuttamaa tilannetta paetaan siten, että trauma jätetään käsittelemättä. Kun sitä ei käsitellä, ukko heijastaa tätä traumaa itsensä ulkopuolelle loppuelämänsä.
Neuroosissa taas pyritään ratkaisemaan traumaa, vaikka se on mahdotonta, sillä lapsi syyttää tapahtumasta itseään, vaikka tilanne ei johdukaan itsestä, vaan ulkoisesta tekijästä. Neuroosi on mielestäni kaksoissidos itseä kohtaan.
"Projektiivisesta identifikaatiosta vielä. Niin, aivan tunteista on kyse, mutta määritelmät eroavat siinä, että kuka tuntee ja mitä, ja kuka siirtää ja mitä, vai siirtääkö kukaan ylipäätään mitään."
Kyllä. Käsittääkseni kyse on lähinnä ks. defenssiä käyttävän ihmisen moraalisesta tasosta. Mitä aiemmin häiriö on syntynyt, sitä vahvemmin henkilö kokee olevansa vastuuton omista moraalisista teoistaan.
Esim. rajatilainen hieman epävarmastikin ja itselleen uskotellen ja perusteluja etsien käyttää projektiivista identifikaatiota, jotta ei joutuisi kokemaan negatiivisia tunteitaan.
Psykopaatti taasen pystyy täysin tunteettomaan ja moraalittomaan toimintaan, koska siirtää projektiivisen idenfikaation tavoin syyllisyyden taakan toisiin ihmisiin, yleensä "uhriinsa".
Psykopaatilla projektiivista identifikaatiota ei tosin juuri havaitse ja mielestäni on niin, että mitä varhaisemmin häiriö on syntynyt, sitä löyhemmät perusteet henkilö tarvitsee syyllisyyden/moraalisen vastuun siirtämiseen ja sitä vähemmän hänen täytyy uskotella itselleen asioita.
"Ensinnäkin, en usko, että muistat vuoden ikäisenä kokemaasi traumaa sillä tavalla mitä muistamisella yleensä tarkoitetaan."
Muistan vuoden ikäisestä asioita yhtä hyvin, kuin vuoden takaisesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
siis pitää nimenomaa muistaa, että kaikki luokittelut ja näkemykset ovat joidenkin keksimiä ja se että niissä olisi hitustakaan mitään järkeä EI OLE missään taattu!
Paremman puutteessa kannattaa käyttää joskus MYÖS omia aivoja, jos sellaisissa enään on mitään toimintaa havaittavissa?