Koulukiusaaminen, kun se esiintyy laaja-alaisessa muodossa ja kiusaamista johtaa henkilö, joka käyttää myös muiden reagointeja kiusaamisen tukemiseen, käyttää projektiivista idenfikaatiota, joka ilmenee kiusaamisena ja kiusaamisen uhrin etsintänä.
Kiusaaja pönkittää kiusaamisella heikkoa minuuttaan ja saa aikaan itselleen Jumalaisen tunteen. Kiusaamisen tarkoitus on siirtää kiusaajan persoonan psykoottisessa osassa olevat negatiiviset tunteet uhriin kiusaamisen avulla.
Laaja-alaisella toiminnalla, ympäristön manipuloinnilla ja roolittamalla muita ihmisiä, kiusaaja pystyy vaikuttamaan uhrinsa minäkäsitykseen siten, että hän pystyy kehittämään kiusatun persoonaa siten, että tämä sisäistää kiusaajan persoonan psykoottisen osan aiheuttamat tunteet.
Kun kusattu menee psykologille aikuisena, kärsittyään kiusaajan häneen siirtämästä tuskasta, psykologi terapioi kiusatun hyväksymään itsessään projisoidut piirteet ja näin sekä kiusattu, että terapeutti yhdessä ratkaisevat kiusaajan tunne-elämän ongelmaa ilman kiusaajaa. Tällainen teraapia ei myöskään johda lopullisiin tuloksiin, sillä ainoa mahdollisuus olisi tällaisessa tilanteessa mennä kohti hyväksymättömyyttä.
Väitänkin, että tällainen terapia aiheuttaa potilaalle neuroosin kaltaisia tiloja, sekä masennusta.
Kiusaaja pönkittää kiusaamisella heikkoa minuuttaan ja saa aikaan itselleen Jumalaisen tunteen. Kiusaamisen tarkoitus on siirtää kiusaajan persoonan psykoottisessa osassa olevat negatiiviset tunteet uhriin kiusaamisen avulla.
Laaja-alaisella toiminnalla, ympäristön manipuloinnilla ja roolittamalla muita ihmisiä, kiusaaja pystyy vaikuttamaan uhrinsa minäkäsitykseen siten, että hän pystyy kehittämään kiusatun persoonaa siten, että tämä sisäistää kiusaajan persoonan psykoottisen osan aiheuttamat tunteet.
Kun kusattu menee psykologille aikuisena, kärsittyään kiusaajan häneen siirtämästä tuskasta, psykologi terapioi kiusatun hyväksymään itsessään projisoidut piirteet ja näin sekä kiusattu, että terapeutti yhdessä ratkaisevat kiusaajan tunne-elämän ongelmaa ilman kiusaajaa. Tällainen teraapia ei myöskään johda lopullisiin tuloksiin, sillä ainoa mahdollisuus olisi tällaisessa tilanteessa mennä kohti hyväksymättömyyttä.
Väitänkin, että tällainen terapia aiheuttaa potilaalle neuroosin kaltaisia tiloja, sekä masennusta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mielestäsi sellaisessa tilanteessa kiusattua?
Ensimmäinen asia on rynnäkkökivääri akuutin häiriötilan korjaamiseen.
Toinen asia on se, että ymmärtää, mistä on kyse: kiusaaja oli tietyllä tavalla häiriintynyt ja heikko ihminen, kun tämän ymmärtää, pystyy hyväksymään tapahtuneen ja antamaan anteeksi kiusaajalleen ja tajuaa omien negatiivisten tunteidensa turhuuden.
Kolmas asia on se, että ymmärtää, ettei psykologi ymmärrä ja että on täysin ymmärrettävää, ettei hän ymmärrä.
ymmärtäminen. Ymmärtää anteeksiannon olevan itselle hyväksi. Sillä ei korjata kiusaajan mielentilaa vaan nimenomaan kiusatun. Hän voi itse katkaista siteensä tähän kiusaajaan. Ei siksi, että kiusaaja tarvitsisi anteeksiantoa, vaan hän itse.
Tästä lisää Tuulikki Saariston kirjassa Taikasanat (eli miksi antaisin anteeksi).
Ideaalitapauksessa psykologi olisi kokenut kaiken mahdollisen mitä inhimillisesti voisi kokea - silloin hän vasta todella "ymmärtäisi" kaikkia asiakkaitaan. Näin ei ole koska emme elä mahdottoman maailmassa. Silti moni saa terapiasta avun, koska siellä sanotaan tiedostamaton ja pelätty ääneen julki ja terapeutti validoi sen "asiantuntijana".
Tietenkin psykologin olisi hyvä ymmärtää tai jonkun muun keskustelukumppanin, mutta kaikkein tärkeintä on asiakkaan itsensä ymmärtäminen. Ja tämä voi tapahtua vaikkapa kirjoittamalla... Kukaan muu ei ymmärrä toisen puolesta (välineitä siihen voidaan antaa) tai anna anteeksi toisen puolesta.
Lähtökohtana on avunhakija eli tässä tapauksessa kiusattu. Hän hakee apua itselleen, jotta voisi elää omanlaista elämää ilman kiusaamisen varjostusta. Hän hakee siis itselleen apua ja saa sen jos ei unohtamalla kiusaamista vaan näkemällä sen uudesta valosta (hän voi huomata olevansa vahva ihminen, erikoinen positiivisella tavalla, huomata kiusaajansa heikon puolen,jota kiusaaminenkin ilmentää, tai esim. todeta tällä hetkellä vain itse aiheuttavansa kärsimyksensä tässä hetkessä kelaamalla kärsimystä uudestaan ja uudestaan ja huomata voivansa jättää taakkansa pois). Anteeksianto kiusaajalle ja itselle on tärkeää. Ei tarvitse hyväksyä tekoja, tarvitsee haluta jättää kaikki tämä taakseen ja elää ilman kaunaa.
Vankilat on täynnä surullisia, yksinäisiä, hylättyjä ja väärinkohdeltuja ihmisiä ja ilman apua he levittävät tätä kokemaansa joko tahtoen tai tahtomattaan eteenpäin. Apua he tarvitsisivat, ei tuomioita ja halveksuntaa tai säilytyspaikkaa.
Joskus aikakin riittää antamaan kiusatulle sopivasti perspektiiviä; joskus hän pääsenee jopa sattumalta näkemään kiusaajansa huonon jaman vuosien kuluttua ja voi kokea terveen sadistista voitonriemua.
Joskus puhtaan ilkeät tunteet voivat olla terapeuttisia, kunhan ne kanavoituvat ei-destruktiivisella tavalla.
joskus niinkin, kun elämänkokemus karttuu ja omiakin heikkoouksia ja virheitä tulee, kasvaa ymmärrys muitakin kohtaan. Kukaan ei täydellinen ja kun sen itsessä hyväksyy, ei sitä vaadi enää toisiltakaan.
Entä jos näkee kiusaamisen siltä kannalta, että ei ottaisi sitä henkilökohtaisena ollenkaan, vaan että kiusaaja ei ole nähnyt tätä kiusattua ihmistä vaan oman kuvansa siinä. Aivan kuten täälläkin nyt keskusteluissa ollut aihe nettitölväisyistä...eihän solvaajat sitä todellista ihmistä kohtaan todellisuudessa hyökkää vaan omaan mielikuvaansa hänestä. :) Eli periaatteessa itsensä kanssa tappeleekin.
Kiusaajien "ymmärtäminen" on viimeaikaisten tutkimustulosten valossa suorastaan psykoterroria kiusattua kohtaan. Itsekin tätä katsantokantaa olen.
Elämme yhteiskunnassa joka sallii kiusaamisen vaikka näennäisnormina on sen tuomitseminen.
Monet ovat kiusatut jotka tarvitsevat terapia-apua. Vaan monetko ovat kiusaajat? Eivät monet, koska he ovat vankilassa persoonallisuushäiriönsä nurkkaan ajamina. Heitä en sääli - ehkä minun pitäisi kasvaa ihmisenä jotta pystyisin siihen.
Toisaalta täytyy kiusatustakin löytyä sisäistä vahvuutta (suojaavia psyykentekijöitä) jotta hän selviytyy suuremmitta traumoitta (siis traumoitta jotka uhkaavat yhteiskuntaan adaptoitumiskykyä).
Koulukiusaaminen on kuin tupakoiminen. Tapa joka juurtuu sen harjoittajiin helposti ja NIMENOMAA, jollei asiaan puututa riittävän ajoissa ja tarpeeksi voimakkaasti. Valitettavasti suomalainen yhteiskunta on tässä suhteessa vammainen, eikä suojele jäseniään aidosti.
Se millä termeillä asiaa selittelet, on sitten jo toinen juttu. Monien mielestä pahoista teoistaan joutuu myöhemmin maksamaan tavalla taikka toisella ja itse mielelläni painotan tätä tulkintaa (koulu)kiusaajien yhteydessä. Viimekädessä, jollei yhteiskunta rankaise kiusaamisesta yms., rikollinen itse sitten jossain vaiheessa rankaisee itseään, jotta saavuttaa mielenrauhan asian suhteen. Ja nämä ovat niitä vammoja, joita sitten varmaan monet joutuvat hoitamaan. Sekä kiusaajissa, että kiusatuissa.
Koston mekanismi on syvällä korkeammissa eläimissä, joilla on riittävän hyvä muisti. Mm. norsu muistaa kiusaajansa elinikänsä ja saattaa aivan yllättäen kostaa! Varoitankin siis tässä yhteydessä kaikkia väärintekijöitä: kiusatuilla on pitkä muisti!