työkavereiden kesken ja siitä kumpi on parempi mekaaninen vai hydraulinen.
Itse olen vahvasti mekaanisten kannalla. Jos se pyörä lukkiintuu suht pienellä voimalla niin mihin sitä lisävoimaa tarvitaan?
Helpompi on huoltaa ja korjatakin.
Mutta mitä mieltä väki täällä on?
Itse olen vahvasti mekaanisten kannalla. Jos se pyörä lukkiintuu suht pienellä voimalla niin mihin sitä lisävoimaa tarvitaan?
Helpompi on huoltaa ja korjatakin.
Mutta mitä mieltä väki täällä on?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Nestetoiminen levyjarru ei ole kaivannut huoltoa muuta kuin kerran vaihdoin jarrupalat.
Vaijeri voi alkaa takertelemaan, nestetoiminen toimii varmasti ilman mitään vaijerien huoltoja, myös talvella.
Sitten kun tiiviste pettää tai mäntä jää jumiin?
Kyllä vaijerin vaihto on minusta helpompaa ja osaan tehdä sen itse. Uuden vaijerin saa hakemalla kaupasta mutta miten on noiden tiivisteiden etc. kanssa?
Minä mitenkään paatoksella julista mekaanisen paremmuutta mutta kyseenalaistan juurikin tuota renkkaamispuolta ja pidän itse mekaanisen huoltoa ja korjausta helpompana ja halvempana.
Eli sun mielestä halvenpi jarru = parempi
Jonkun mielestä tehokkaampi jarru = parempi
Työmatka ym. fillarissa riittä jo vannejarru, mutta kunnollisessa maastoajossa hydraulinen on lyömätön.
Tietenkään ei voi yleistää kaikkiin jarrumerkkeihin/tyyppeihin. Jotkut halvat hydrauliset saattavat yhtä hyvin olla huonommat kuin hyvät vannejarrut.
painan 105 kg ja haluan hyvin toimivat jarrut. Tehoa jarruissa haluan olevan kuten mp:n jarruissa. On järkevämmän tuntuista vaihtaa jarrulevyä kuin vannetta. Jarrulevykin voi kulua loppuun. Olen saanut halvoilla V-jarruilla huonolaatuisen vanteen kulumaan loppuun. Vanteen vaihdon yhteydessä suositellaan vaihtamaan myös pinnat. Käytännössä siis vaihdetaan helpommin koko pyörä.
Ongelmana on tietysti nestetoimisten levyjarrujen hinnat sekä palojen ja jarrulevyjen hinnat. Alkuperäiset jarrulevyt maksavat helposti 60 euroa/kpl ja palat n. 20 euroa/etupyörä (tai takapyörä). Tarvikeosina sanoisin hinnat voisi olla n. 15 euroa ja 15 euroa paloistakin.
Toivon, että ainakin jarrupalojen hinnat putoaisivat alle puoleen nykyisestä. Samoin toivoisin jarrulevyjen halventuvan rankasti. Nekin kuluvat, ilmeisesti talviajon takia, mutta eivät niin nopeasti kuin mitä V-jarruilla palat ja vanteetkin.
Kesäajossa pärjää huonommillakin pyörillä paremmin, mutta talviajo kuluttaa myös ketjuja ja rataspakkaa. Johtuu teiden suolauksesta.
ihan asiaa. Mitä reippaammin on kuormaa päällä sen suuremmaksi kitka kasvaa renkaan ja alustan välillä. Nyt jarrutusvoimallakin alkaa olla merkitystä.
V-jarru on suuren momenttivartensa ansiosta ehkä paras jarruna mutta kun se toinen osa sitä jarrua, vanne, kulkee parin sentin päässä shitistä ja usein vielä keskellä sitä, niin momenttivarren merkitys hiipuu vanteen kadotessa kuin jyrsinkoneella jyystäisi.
Tuolla alempana kirjoitin jarrupalan merkityksestä. Kova pala = huono jarruteho/vähäinen kuluminen. Pehmeä pala = hyvä jarruteho/reilumpi kuluminen.
Kuten kirjoitit, myös jarrulevy kuluu. Sen kulumiseen vaikuttaa varmasti eniten tuo vauhdin surma...eli jarruttaminen. Mutta myös jarrupalan materiaali.
Siinäkin olen samaa mieltä, että laadukkaat osat maksavat ihan liikaa ja suolaus on ihan syvältä. Ei ole olemassa liian liukkaita teitä...on vain liikaa vauhtia ja huonoja renkaita.
Mekaaninen helpompi huoltaa, mutta tehottomampi, eli mitä ominaisuutta kukin arvostaa.
"Jos se pyörä lukkiintuu suht pienellä voimalla niin mihin sitä lisävoimaa tarvitaan? "
Sitä lisävoimaa tarvitaan sitten kun nopeus nousee riittävästi.
Kumpi sitten on parempi, riippuu ihan käyttötarkoituksesta.
kaiketi paras olisi noin huollon kannalta ajateltuna.
"Sitä lisävoimaa tarvitaan sitten kun nopeus nousee riittävästi."
Jarrutettava massa ei kasva. Liikeopin perusyhtölön (F = m a) mukaan F kasvaa joko nopeuden tai massan tai molempien kasvaessa mutta tässä tapauksessa se (jos siis se pyörä on jo lukkiintunut) ei mielestäni vaikuta muuhun kuin jarrutusmatkaan ja -aikaan.
Tietysti jos satut osumaan johonkin kesken jarrutuksen niin...
Edelleenkin olen mekaanisen kannalla mutta jos kuskilla on normaalia heikommat sormivoimat niin silloin hydraulinen on varmasti sopivin.
Ensinnäkin kaavassa F = m x a, a= kiihtyvyys ei nopeus.
Ja jarrutehoa todellakin vaaditaan enemmän, jos vauhti on suuri. Eli siis kovemmasta vauhdista lukkoon saaminen vaikeampaa.
Vielä jos ajetaan kovaa vauhtia alamäkeen, niin jarrujen tehokkuus on entistä tärkeämpää.
Korostan vielä, että paras/sopiva jarru riippuu ihan käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta.
En tiedä minkä tyyppistä fillarointia harrastat. Itse poljen 2-5 tunnin lenkkejä melko haastavassa maastossa. Useamman tunnin jälkeen kyllä kiittää tehokkaita jarruja. Vanhalla fillarilla (V-jarrut) ajetun lenkin loppupuolella rupesivat ranteet olemaan melko hellät ja jarrutus teho olematon.
joo. Käsikirja sanoo, että a on kappaleen tai systeemin osan saama kiihtyvyys.
Minä ymmärrän sen tietyn ajan kuluessa saavutetuksi nopeudeksi.
Eihän tällä jarruasialla sinänsä merkitystä ole jos vain fillari pysähtyy mutta ihan kiva tästä silti kinastella on ;)
Ja oikeassahan sinä siinä olet, että vaikuttaahan se nopeus.
Eli, painat jarrua jollakin vakiovoimalla joka siirtyy levyyn tai vanteeseen tietyn pinta-alaisen ja tietyn kitkakertoimen omaavan jarrupalan kautta ja pyörä lukittuu. Siihen kuinka nopeasti pyörä lukittuu vaikuttaa voima mutta jos mek. jarru on millisekunnin hitaampi niin sillä tuskin on isoakaan merkitystä.
Sanoinhan, että minulla jarrut lukkiutuvat suht kevyellä kahvan painamisella.
Jarrutusmatka tietysti pitenee vauhdin kasvaessa eikä siihen vaikuta jarruvoima vaan renkaan ja alustan välinen kitka tai kitkattomuus.
vauhti vaikuttaa, paljon. Kyllähän v-jarrukin lukkiutuu tosi kevyellä painamisella, kun pysytään siinä 20km/h vauhdeissa.
Mutta laskepa mäkeä alas vaikka 70km/h, eipä lukitukaan enää, helposti. Sama ilmiö on levyjarruillakin.
Seuraavaksi voitas kiistellä siitä, kummassa on parempi tuntuma, vaijeri vai nestejarrussa. Tehokas jarrutushan vaatii sen, että pystyt säännöstelemään helposti tarvittavan puristusvoiman, jottei rengas lukitu.
juurikin v-jarrussa olisi paras momenttivarsi jarrutukseen ja sitä kautta pienin voimantarve.
Hydraulinen v-jarru siis lienisi paras.
Ei mutta tuo jarrutustuntumahan vasta hyvä aihe onkin. Hydr. jarrussahan sitä tuntumaa ei juurikaan ole. Vai onko?
Ja Tuna. Minä EN laske maastossa mäkeä alas 70km/h vauhdilla!
Vaikka meneekin jo inttämisen puolelle niin tuo F = m a pätee jarrutuksessa siten, että massa kun pysyy vakiona ja alkuvauhti jarrutuksen alkaessa on...yleensä liian suuri, niin tietysti samassa ajassa kuin hitaammasta vauhdista pysähtyminen edellyttäisi teoriassa suurempaa voimaa.
Minusta tuolla ei ole merkitystä jos voimaa kuitenkin on tarpeeksi pyörän lukkiintumiseen ja merkittäväksi tekijäksi jää ainoastaan jarrutusmatka...johon voimanlisäys ei vaikuta hittojakaan.
Ja jeah. Parisen kertaa liian ärhäkkäästi etujarrulla jarruttaneena olen pusikossa kamojani keräillessä miettinyt saisiko fillariin lukkiintumattomat ABS-jarrut tai jonkun prkl ääliöjarruttajaestosysteemin ;)
Joo mä lopetan ihan justkohta.
Mutta minusta tuossa jarrutuksessa merkittävin tekijä on pyörän ja alustan välinen kitka. Ei se miten paljon jarrutukseen käytetään voimaa. Oli sitten vauhtia miten paljon tahansa.
hydraulisista vannejarruista (Magura) ja tuntuma on parempi kuin vaijerimallissa, koska kumipalloefekti jää kahvasta pois.
Minäkään en laske mäkeä 70km/h, mutta ymmärrän silti millaisia vaatimuksia tuollainen asettaa jarruille.
Mulla oli yhdessä hybridissä Nexaven "lukkiutumattomat" v-jarrut ja ne jopa toimi. Pysty huoletta vetään etujarrun pohjaan ja rengas ei lukkiutunut, ainakaan asfaltilla.
jos puhutaan jarrutusmatkasta. Ja kun aletaan oikein vääntämään, niin pyörän ja alustan välinen kitkahan vaikuttaa siihen, miten paljon voimaa voit jarrutuksessa käyttää ;)
Dakarin maasturissani oli myös lukkiutumattomat v-jarrut. Niiden lukkiutumattomuus tosin johtui liian kovasta jarrupalasta suhteessa teräsvanteen pintaan.
Painoakin komeudella taisi olla reilusti päälle 20kg joten meikkiksen silloiset 95kg siihen päälle asetti tietysti omia vaatimuksiaan.
Ai hydraulisia v-jarruja ihan oikeasti on olemassa? Minä nakkasin tuon lähinnä vitsinä. Löytyyköhän myös hydraulinen napajarru?
Yksi juttu mitä jarrujen kanssa ei ehkä helposti tule ajatelleeksi on juurikin jarrupala. Sen kovuus ja materiaalin kitkakerroin. Löysin joskus purkuroinalaatikosta lähes iskemättömät katufillarin (ja ties kuinka vanhat) jarrupalat.
Silloin tein vielä projekteja low cost periaatteella ja olin onnessani löydöstä. Onni haihtui ekassa jarrutuksessa kun oikeastaan mitään ei tapahtunut vaikka runttasi kahvaa rystyset valkoisena.
ole v-jarrut, vaan aivan oma systeemi.
http://www.magura.com/english/frameset/frameset.htm
Ei pysty suoraan linkittään, mutta hakuun rim brakes HS 33
Ja kyllä on jarrupaloilla myös suuri vaikutus, oikea palamateriaali oikeaan käyttöön.
Hydraulijarrujen mielestäni ainut huono puoli on jos joutuu irrioittamaan rattaat esimerkiksi kuljetuksen vuoksi pitää aina muistaa laittaa jarrupalojen väliin kiila jottei mäntä tule ulos kun vahingossa painaa jarrua tai käy johonkin kiinni, se männänpalauttaminen takaisin että saa rattaan paikoilleen ei olekaan ihan pikku juttu. Jarrutusvoimaa vauhdin lisääntyessä tarvii sen verran lisää kuin vannemassojen kokonais liike-energian nollaaminen vaatii. Kitkahan pysyy melko vakiona vauhdista riippumatta kun kumminkin nopeudet ovat alhaiset. Mutta koetappa kääntää pyörä selälleen ja veivata siihen 70 nopeus raskaanpaan takarattaaseen sen jälkeen paljain käsin jarruttamalla otat liike-energian pois huomaat että nopeutta oli varmaan 50 liikaa.
"Jarrutusvoimaa vauhdin lisääntyessä tarvii sen verran lisää kuin vannemassojen kokonais liike-energian nollaaminen vaatii."
minäkin olen tarkoittanut mutta esittänyt asian ehkä hieman vaikeaselkoisesti.
Tietysti massa ja liike-energian jatkuva lisääntymispyrkimys (alamäki) vaikuttaa omalla tavallaan mutta periaatteessa kyse on vain siitä, että pyörän (vanteen) liike pysähtyy.
Tuo ei tietystikään tarkoita sitä, että liikkeessä oleva "kokonaisuus" pysähtyisi.
tziljoonan taalan hiilari "kanuunassa" oli alkujaan juuri tuollaiset.
Ilmeisesti ne keräsivät roinaa ja kuluttivat vannetta samalla tavalla kuin perinteiset v-jarrut koska on päivittänyt ne levyihin.
Ja tarkoitushan ei ole että jarrut vedetään lukkoon, koska silloin kärsii pyörän hallinta.
Mutta mitä pienemällä voimalla saa jarrun lähes lukkoon, sitä helpompi jarrutusta on hallita. Jos joutuu juurakko alamäessä puristamaan rystyset valkosena niin ohjattavuus ja hallinta on olematonta vaikkei lukkoon menisikään.
Lärvilleenhän siinä useinmiten vetää jos lukkojarrutuksen pahassa paikassa tekee.