En tiedä onko oikea palsta mihinkä kirjotan mutta olisin kysynyt.. elinten luovutuksesta..
Riittääkö se elintenluovutuskortti vai oisko tehtävä elinluovutus testamentti?
Miten omaisenne ovat suhtautuneet ks. asiaan?
Miksi itse päädyit siihen?
Riittääkö se elintenluovutuskortti vai oisko tehtävä elinluovutus testamentti?
Miten omaisenne ovat suhtautuneet ks. asiaan?
Miksi itse päädyit siihen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luulisin, että pelkkä kortti lompakkoon riittää. Asian tietty voinee varmistaa myös jostakin.
kohdallani suhtautuneet ok, asiahan kuuluu vain minulle, minun elimistänihän on kyse...
Miksikö? Jos minusta jotain käyttökelpoista vielä kuoleman jälkeen jää, niin miksi en sitten auttaisi tarvitsevaa?!
Itse olen saanut luovutetun silmän sarveiskalvon, tosin jo ennen tämän saamista olin oman luovutuskorttini täyttänyt.
Sitähän voi luovuttaa jo eläissäänkin, mm. osan maksasta (kasvaa parissa kuukaudessa ennalleen) ja toisen munuaisensa. Jos moinen tarve tulee eteen ja kelpaan luovuttavaksi niin ilman muuta luovutan.
Kortti riittää, mutta tärkeää on myös kertoa läheisilleen, että on kyseisen kortin täyttänyt. Jos joskus se tilanne tulee, että elimiäsi tarvitaan, niin läheiset tietävät kantasi (jos vaikka korttia ei siihen hätään löydykään)kun sairaalan lääkärit ottavat asian puheeksi.
Suomessa ei tehdä maksansiirtoja elävältä luovuttajalta. Riskejä pidetään liian suurena. Munuaissiirto voidaan tehdä lähiomaiselta, jos hän on sopiva luovuttajaksi.
Kannattaa käydä myös sivuilla
www.lahjaelamalle.net
se kannattaa pitää aina lompakossa. Mut kantsii myös kertoa läheisimmille perheenjäsenille asiasta, että ne tietää mitä olisit halunnut, jos joudut onnettomuuteen, kuolet ja pitää tehdä äkkiä päätöksiä. Lompakkohan saattaa lentää mäkeen siinä onnettomuudessa.
Itse päädyin siihen koska näen niin paljon ihmisiä jotka ovat saaneet uuden elämän luovuttajan avulla. Ja mihin sitä niitä elimiään itse kuolleena tarvitsee.
Pelkän kortin perusteella ei ryhdytä mihinkään toimenpiteisiin.
Se vaan lähinnä kertoo oman mielipiteesi asiaan. Asia selvitetään aina kuitenkin omaisten kautta. Jos omaiset kieltävät luovutuksen, sitä ei tehdä, vaikka sinulla kortti olisikin.
jo elinaikanaan, jotta heidän päätöksensä helpottuu
Siis tosi typerää!
Meinaan jos on kertonu omaisille, ja sitten ne muka on hyvöksyvinään ks. asian, ja sitten kun pitää luovuttaa elimiä niin ne ei antaisivatkaan tehdä sitä!!
Kyllä on pakko sitten kirj. elintenluovutustestamentti, sitä ne ei voi kumota!
allekirjoitettuna kahtena kappaleena, toinen kulkee lompakossa ja toinen on kotona tärkeiden papereiden joukossa.
Muttamutta,,, jos tämä laki nyt menee läpi, niin minä ainakin revin molemmat testamentit ja teen kirjallisen kiellon ettei minua saa silputa ja leikellä kuolemani jälkeen.
Koska mielestäni tämä on asia joka on jokaisen itse päätettävissä ja tämä valtio on mennyt jo niin pitkälle holhoamisessa ja meidän kansalaisten "omistamisessa" lakeineen meitä alkuperäis suomalaisia kohtaan, että tämä on ainakin minun protestilauseeni koko laille, jos ja kun se läpi menee lopetan myös vapaaehtoisen verenluovutuksen jota olen tehnyt säännöllisesti jo 8 vuotta...
Itseäni ajattelin tutkimuskäyttöön kuoleman jälkeen. Minussa sitä olisikin jo jotain tutkimista. Lähes 40 kertaa leikattu, ja vuosikymmeniä syönyt lääkkeitä, jotka aiheuttavat pitkäaikaiskäytössä vakaviakin haittoja elimistölle, mutta kun on pakko niin mitään ei voi.
Olisipahan minussa paljon opettavaista tutkia, mitä suuret kortisooniannokset keholle tekee, yms. lääkkeet. Osa elimiä on poistettu jo nyt.