Haluaisin kaikkea mahdollista tietoa kihlauksesta turkkilaisen muslimi miehen kanssa sekä tietenkin häistä, esim. kihla- ja vihkisormuksen sormi??? Vasen vai oikea nimetön??? Ehkä tyhmä kysymys mutta olen kuullut niin monia eri tapoja ja haluaisin tietää mikä on yleisin. Ja muut kokemukset suomi/turkki liitoista.
Vain asiallisia vastauksia kiitos!!!
Vain asiallisia vastauksia kiitos!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.migrationinstitute.fi/pdf/webreports2.pdf
meillä ainakin sama kuin täälläkin, eli vasemmassa nimettömässä. Häät ovat sitten juttu erikseen (sikäläiset häät kestävät päiviä ja antimet ovat runsaat).
Mieti ajoissa myös tuleeko teidän lapsista muslimeja. Ja jos tulee, kasvatetaanko ne miten vahvasti muslimeiksi. Saavatko tyttölapset oman vapautensa valita esim tulevaisuudessa omat puolisonsa.
Tää ei ole mitään vittuilua, mutta tollaset asiat on myös umpirakastuneena hyvä miettiä ja puhua.
Länsinainen - muslimi-avioliitot ovat kakkein heikoimmin kestäviä liittoja. Tilastollisesti tuo avioliitto ei tule kestämään, vaikka poikkeuksia tietysti aina on. Verrattuna kantaväestön avioliittoihin, eroamistodennäköisyys on moninkertainen. Äärimmäisen harvasta liitosta tulee koskaan mitään. Muslimiavioliitossa kulttuurierot ovat valtavat ja jotta liitto toimisi pitää molemmilla osapuolilla olla erittäin hyvin tiedossa ja sovittuna miten yhteistä elämää aiotaan elää. Normaaliin suomalaiseen suhteeseen liittyvät ongelmat ovat mitättömiä kun niitä vertaa näihin Suomi-Turkki - liittoihin.
Emman kohdalla kovin lupaavalta ei kyllä vaikuta, että tämä tulee tänne kysymään perusasioita miettien samalla jo kihloja. Eli aloittaja ei taida olla perehtynyt juuri yhtään miehensä kulttuuriin, tapoihin, tottumuksiin jne.
Aika hurjaa. Toivottavasti Emma on kuitenkin täysi-ikäinen????
Turkissa kihlasormus on oikeassa ja vihkisormus vasemmassa nimettömässä. avioliittoon astuttua jotkut sitten siirtävät oikeasta kädestään sormuksen vasempaan nimettömään. Ainakin meillä järjestettiin ihan kunnon kihlajaisjuhlat sukulaisille, tuttaville ja ystäville (Turkissa). Eli on iso asia siellä. Ja kihlautumisen yhteydessä (yleensä) solmitaan myös "imam-nikah" eli avioliitto jumalan silmissä (mistä ei siis mitään paperia saa, on vain sitoumus jumalalle). Tämä nikah on turkkilaisille yleensä tärkeämpi ja merkityksellisempi kuin se vihkimistilaisuus, jossa mennään paikalliseen maistraattiin ja hoidetaan paperihommat. Häät turkissa voivat perinteisesti olla vaikka kuinka paljon nikahin ja maistraattivihkimisen jälkeen (eli länsimaalainen on kieltämättä vähän pihalla siitä että minä päivänä sitä nyt sitten avioiduttiinkaan). Häät järjestetään vain siksi, että parin avioituminen tulisi yleiseen tietoon ja juhlat kestävät perinteisesti 3 päivää.
Mitä muuta haluaisit tietää? Kaikki suhteet muodostuvat yksilöllisiksi. Paljon täytyy miettiä kahden kulttuurin ja uskonnon eroja ennen kuin kihlautuu eli lupautuu loppuelämäkseen, jotta on sitten tietoinen siitä mitä tuleman pitää (esim .juuri lasten suhteen)ja odotetaanko sinun esim kääntyvän islamiin mikäli avioidutte (kannattaa tarkistaa. Joissain perheissä, erityisesti jos uskovaiset vanhemmat, voidaan kyllä hyväksyä kihlautuminen toisuskoisen kanssa mutta naimisiin ei perheen poikaa päästetä ennen kuin tyttö on kääntynyt islamiin - toisin toimiminen kun on koraanin vastaista).
Itselläni on turkkilainen aviomies ja parempaa saisi vain toivoa. Eli olen onnellinen.
Sormusten paikat on just toisin päin. Siis kihloissa vasemmassa ja avioiduttua oikeassa nimettömässä.
Imam nikah taas on ihan riippuvainen siitä minkälainen perhe on kyseessä. Kihlajaiset ovat juhlat, virallinen vihkiminen joko maistraatissa tai hääjuhlassa. Kihlajaiset voi olla hääjuhlan kanssa melkeinpä perättäisinä päivinä tai sitten tosiaan myöhemminkin. Siis toki se maistraatissa käynti on ehdittävä siinä välissä hoitaa. Hääpäivä on se jolloin ne viralliset paperit on päivätty. Juhlien kesto on hyvin vaihtelevaa. Se 3 päivää on vanha tapa, jota ei läheskään kaikki noudata. Islamiin kääntymättä jättäminenkin voi olla arvostettua kunhan perustelet miksi sitä et tee. Perusteluksi riittää ihan se, että olet kasvanut omaan uskoosi etkä käänny muiden tahdosta vaan siksi, että itse olet islamin sisäistänyt. Jos siis joskus niin tekisit.
Siis kaikki riippuu niin paljon kaikesta ja kaikista:)
Ei kait nämä meidän erilaiset kokemukset/näkemykset paljon muusta kerro kuin siitä, että maa on suuri ja tapoja on monenlaisia.
Nimenomaan noi sormukset menee niin että oikean käden nimettömässä pidetään kihlasormusta joka avioiduttua siirtyy vasemman käden nimettömään. Juuri kihlautuneena voin sen varmaksi kertoa. Tosin me molemmat pidämme sitä jo nyt vasemmassa kädessä , niinhän me suomalaiset teemme ja kihlattuni halusi myös vaikka ei täällä asukaan. Olemme keskustelleet uskonnosta ja vaikka aiomme avioitua niin minä en aio eikä minun tarvitse muuttaa omaa uskontoani. Me olemme suhteessamme aika paljon samanarvoisia eli ei mitään muslimimeininkiä. Kihlattuni ei ole sen enempää uskovainen kuin itsekään, ainoastaan häät ja hautajaiset saa minut kirkkoon. Jokaisella on omat kokemuksensa ja omanlaiset suhteet. Onnea vaan kaikille kohtalonkavereille jotka ovat uskaltaneet ottaa saman riskin kuin minä ja olla erilainen, ei se onni aina täältä Suomesta löydy...
Kuten itsekin sanot kysymyksesi on todellakin tyhmä ja lapsellinen. Mutta sellaisenakin se kertoo paljon, eli kuka tyypillisesti määrää kaapin paikan suomalaisnaisen ja muslimimiehen suhteessa.
Mikset yksinkertaisesti pidä sormuksiasi vasemman käden nimettömässä kuten suomalaisnaiset yleensä tekevät? Mikset jatkaisi äitisi ja isoäitisi tavoin suomalaista traditiota?
Jos se ei miesystävääsi miellytä ja hän haluaa kontrolloida sormustesi käyttöä, niin unohda koko juttu. Hän luultavasti haluaa kontrolloida kaiken muunkin.
Minä pidän sormusta vasemmassa ja mies oikeassa.
Eivät sormukset ole tae onnesta,kyllä se onni siellä sydämessä asuu,jos asuu.
Muslimi mieheni ei määrää kaapin paikkaa,suomessa,eri asia jos menemme hänen kotimaahansa,siellä onkin toinen meininki.
Siksi pysymme suomen kamaralla,koska haluan määrätä sen kaapin paikan kodissani ja käydä myös kotini ulkopuolella.
Haluan juoda oluen,silloin kun haluan,siellä maassa kai joutuisin johonkin kirkonmäen jalkapaaluun oluen juonnista,vaikka siellä ei ole kirkonmäkeä.
Mutta mieheni kyllä kertoo totuudenmukaisesti,mitä uppiniskaisille naisille siellä tehdään,mutta täällä hän noudattaa suomen lakeja.Minun onnekseni.