Yksinäisyys vaivaa, mutta eri syystä kun mitä uskoisi.

Kumma kyllä, ihmiset usein valittavat yksinäisyyden tunnetta. Itselläni on muutamia hyviä ystäviä ja avopari, mutta tunnen itseni yksinäiseksi.
Olen miettinyt mistä se johtuu ja päätynyt siihen, ettei minulla ole vertaisryhmiä tai ketään sellaista ihmistä, joka jakaisi samoja mielenkiinnon tai intohimon kohteita kuin minä.
Ahdistavaa tällaisesta yksinäisyyden tunteesta tekee kuitenkin se, että kokee, ettei missään oikeastaan ole sellaisia ihmisiä jotka jakaisivat samoja mielenkiinnon kohteita. Kyse ei siis ole enää aloitekyvynkään puutteesta, vaan siitä, että kokee olevansa yksin, koska ON YKSIN.
Vaikka kulttuurissamme on melkein kaikille jotakin, niin on myös kaltaisiani harvinaisuuksia, joille ei kertakaikkiaan ole sukulaissieluja.

Jos koet olevasi tällainen "yksinäinen susi" niin miten tai minkälaisilla keinoilla itse "taistelet" yksinäisyyttäsi vastaan ?
3366
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kirjoituksesi oli kuin omaa
tekstiäni olisi lukenut.

Haluaisitko kertoa,
millaisia mielenkiinnon kohteita
yms. sinulla sitten on?

Ties vaikka olisi jotain
yhdistäviä juttuja niin
voisimme alkaa vaikka
meilailemaan ajatuksia.

Äänestä
  • sitä myös tarkoitin.
    Eli ettei ole pahemmin vertaisryhmää.

    Olen ihan tavallinen parikymppinen miehenalku.
    En vain kenenkään kanssa jutella asiasta mikä minua kiinnostaa. Nimittäin teoreettinen fysiikka.
    Ketään, paitsi minua ei kiinnosta moinen aihe.
    Itseasiassa teoreettinen fysiikka ei ole tarkalleen ottaen se, mistä haluaisin keskustella, vaan TARKALLEEN ottaen haluaisin keskustella maailmankaikkeudesta. Mistä tullut, miten rakentunut, minne menossa jne.
    Eli eksistenssikysymyksistä.
    En kuitenkaan voi keskustella kenenkään kanssa aiheesta siitä viitekehyksestä, johon itse olen tutustunut (teoreettinen fysiikka). Ja jo vuosia se on ollut "harrastukseni" kaiken muun ohella.

    Koen sellaisen todella rikkaaksi ja maailmaa avartavaksi, mutta ei kukaan tuntemani ymmärrä, enkä voi aiheesta tietenkään mitenkään keskustella.
    JA
    Se on siis sen yksinäisyyden tunteen ydin, että olen lukenut paljon ja löytänyt mitä uskomattomampia asioita aiheesta, mutta ei ole ketään kenen kanssa voisin jakaa sen "löytämisen" tunteen.

    Äänestä

  • eriondron kirjoitti:

    sitä myös tarkoitin.
    Eli ettei ole pahemmin vertaisryhmää.

    Olen ihan tavallinen parikymppinen miehenalku.
    En vain kenenkään kanssa jutella asiasta mikä minua kiinnostaa. Nimittäin teoreettinen fysiikka.
    Ketään, paitsi minua ei kiinnosta moinen aihe.
    Itseasiassa teoreettinen fysiikka ei ole tarkalleen ottaen se, mistä haluaisin keskustella, vaan TARKALLEEN ottaen haluaisin keskustella maailmankaikkeudesta. Mistä tullut, miten rakentunut, minne menossa jne.
    Eli eksistenssikysymyksistä.
    En kuitenkaan voi keskustella kenenkään kanssa aiheesta siitä viitekehyksestä, johon itse olen tutustunut (teoreettinen fysiikka). Ja jo vuosia se on ollut "harrastukseni" kaiken muun ohella.

    Koen sellaisen todella rikkaaksi ja maailmaa avartavaksi, mutta ei kukaan tuntemani ymmärrä, enkä voi aiheesta tietenkään mitenkään keskustella.
    JA
    Se on siis sen yksinäisyyden tunteen ydin, että olen lukenut paljon ja löytänyt mitä uskomattomampia asioita aiheesta, mutta ei ole ketään kenen kanssa voisin jakaa sen "löytämisen" tunteen.

    >>> miten kiinnostava aihe!

    Ja mitä löytöjä olet tehnyt -- sellaisista asioistahan kaikken mieluiten haluaisi puhua...
    Katsotaanko syntyykö keskustelua, voitaisiin kirjoitella jos sua kiinnostaa, vaikkei teoreettista taustaa mulla aiheesta olekaan :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


eriondron -81 kirjoitti:

Kumma kyllä, ihmiset usein valittavat yksinäisyyden tunnetta. Itselläni on muutamia hyviä ystäviä ja avopari, mutta tunnen itseni yksinäiseksi.
Olen miettinyt mistä se johtuu ja päätynyt siihen, ettei minulla ole vertaisryhmiä tai ketään sellaista ihmistä, joka jakaisi samoja mielenkiinnon tai intohimon kohteita kuin minä.
Ahdistavaa tällaisesta yksinäisyyden tunteesta tekee kuitenkin se, että kokee, ettei missään oikeastaan ole sellaisia ihmisiä jotka jakaisivat samoja mielenkiinnon kohteita. Kyse ei siis ole enää aloitekyvynkään puutteesta, vaan siitä, että kokee olevansa yksin, koska ON YKSIN.
Vaikka kulttuurissamme on melkein kaikille jotakin, niin on myös kaltaisiani harvinaisuuksia, joille ei kertakaikkiaan ole sukulaissieluja.

Jos koet olevasi tällainen "yksinäinen susi" niin miten tai minkälaisilla keinoilla itse "taistelet" yksinäisyyttäsi vastaan ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu