Ihmettelen suuresti kun anoppi ja appi hyysäävät nuorempaa poikaansa (naimisissa ja kaksi lasta). Poika lähentelee jo neljääkymppiä. Onkin tullut vähän mieleen, että viilaako veli vanhempiaan linssiin? Ostetaan vanhemmilta esim. vene, mökki yms. pilkkahintaan ja kauppakirjaan laitetaan aina jokin pykälä esim. että on syytinki (apella käyttöoikeus, vaikka ei sitä koskaan tule käyttämään). Ja mökin kauppahinnaksi tuli noin puolet markkina-arvosta. Näitä esimerkkejä on monia. Kaikille vanhemmille suosittelen kumminkin sitä, että olkaa lastenne kanssa tasapuolisia!!!! vaikka kuinka se yksi lapsi olisi se lempilapsi...
aikuisten lasten tasapuolinen kohtelu?
Onkohan tämäkään reilua?
2602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meidän "perheessä" on neljä lasta. Siis vanhemmillani.
Itse olen vanhin jo yli 30 -vuotias. Sain itse kasvaa ja pitää huolta itsestäni heti 15 vuotta täytettyäni, ja silloin jo muutin pois kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.
Nuorin siskoni on 25 -vuotias, ja koko ajan rahaa edelleen tungetaan ja vuokrat maksetaan, siitäkin huolimatta että tämä nuorin on töissä.
Monta muutakin samankaltaista tapausta tiedän lähipiiristä, ja aina tämä nk. lellikki on se nuorin. Suurin syy kai tähän on ne äidit jotka eivät kai jollain tavalla halua, tai eivät näe että se nuorinkin kasvaa aikuiseksi. Pakko sanoa että kieltämättä hassu juttu.
Meidän perheen kohdalla en ole yhtään kateellinen tai katkera. Olen kuitenkin pärjännyt tähän mennessä kaikista parhaiten ja todellakin saanut aikamoisen "koulun" kun 15 -vuotiaana piti jo olla omillani. Eli tällä tarkoitan sitä että on melkein maksettu talo etelä-suomessa, erittäin hyvä työpaikka ja ammatti ja ainoa joka on naimisissa, ja vielä onnellisesti.
Muut soittelee edelleen äiteelle, pyytävät rahaa ja lähinnä hummailevat sen suurempaa päämäärää. Mutta jokainen omalla tyylillään, itse en vaan ole koskaa osannut mennä tuuliajolla.
Tietty varmaan on paljon poikkeuksiakin tässä suhteessa....
Mutta olen vain huomannut että se nuorin lapsista on usein se jota ei aina lasketa itsenäistymään kovinkaan helposti.
Ainoa asia mistä olen vähän katkera on se että minut on jätetty aika paljon perheen ulkopuolelle monessa asiassa, eli saan kaikesta tietää aina ihan viimeisenä, tai jos minulle viitsitään edes mistään ilmoittaa. Ja ihan oma äiteekin tätä tekee. Enpä kai sitten ole siinä mielessä kovin arvokas ihminen perheen silmissä, mutta olen ainakin se joka on koskaan vähiten mitään huolta tuottanut perheelle tai vanhemmille.
Vanhemmat ovat siis elossa. he ovat oikeustoimikelpoisia. Mahtavatko vielä olla edes terminaalivaiheessa elämässään, vai?
Pariskuntahan voi tehdä omaisuutensa kanssa ihan niin kuin tykkäävät. En siis ymmärrä, mikä tässä on vialla.
Ainahan ihmisten ratkaisut voi kyseenalaistaa.
Mutta ovatko valittajat koskaan kyseenalaistaneet OMAA käytöstään tai katkeruuttaan? Seuraan läheltä yhtä tällaista tapausta. Ja kyllä täytyy sanoa, että se valittajasisar on ollut kaikkein huonoin vanhempiensa hoitaja ja tuki. Katkera ja ahne hän nyt on, kun näyttää, että iso potti perinnöstä on menossa niille lapsille, jotka ovat olleet väleissä ja ovat huolehtineet vanhemmista.
Enkä puhu asianosaisena.