Kvanttimekaanikot ja ehkä evoluutioteoreetikotkin väittävät maailman toimivan pohjimmiltaan äärettömän satunnaisesti. Vasta luonto ja ihmisen toiminta on järjestäytynyttä. Ihminenhän toimii jo huomattavan stabiilissa maailmassa kohinaan nähden. Me havainnoimme, assosioimme ja stereotyypitämme rakenteita ja muotoja.
Miten äärettömän satunnaisessa maailmassa voi olla yhtään ennustettavuutta? Joko muodot ovat tulleet "lävitse" jostain toisesta todellisuudessa tai sitten älykkyys on harha. Voiko älykkyyttä kyseenalaistaa tieteen nimessä.
Miten äärettömän satunnaisessa maailmassa voi olla yhtään ennustettavuutta? Joko muodot ovat tulleet "lävitse" jostain toisesta todellisuudessa tai sitten älykkyys on harha. Voiko älykkyyttä kyseenalaistaa tieteen nimessä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kysymyksesi on erinomainen.
Oma käsitykseni on kyseenalaistanut älyn pitkään (oma älyksi mainittu ominaisuuteni on korkea) sillä vasta toiminta on merkityksellistä ja toiminnan alkuunpaneva impulssi on lopultaan satunnainen.
Odotan mielenkiinnolla vastausta kysymykseesi Voiko älyn kyseenalaistaa tieteen nimissä ?
toiselle puolelle.Helppo kyseenalaistaa.
Ehkäpä älyä on tarkasteltava biologisena ilmiönä?
Jos ajatellaan, että äly on syntynyt ennustamaan sitä missä leijona tulee olemaan, jos se jatkaa nykyisellä kurssillaan tai yhdistämään musta hännäntupsu heilumassa ruohikon yläpuolella leijonaan, voidaan esittää kysymys: Onko näistä lähtökohdista syntynyt älykkyys välttämättä loogista universumin mittakaavassa?
Tällöin äly olisi 'looginen' tiettyyn rajaan asti, tai toisinpäin, universumi näyttäisi olevan looginen, kunnes menemme alueille jossa leijonat eivät enää vaella. Näillä raja-alueilla (esimerkkinä äärettömän pienet-, äärettömän suuret mekanismit) logiikka pettää, koska äly on kehittynyt aivan toisenlaisten mekanismien havainnointiin ja järjestelyyn.
Olisiko tämä relevanttia?
Itseasiassa voidaan esittää vielä yksi oletus: Saattaa hyvin olla olemassa ilmiöitä universumissa joita ihmisen äly ei kertakaikkiaan voi havaita, johtuen juuri siitä että se on rakenteeltaan aivan toisenlaisiin ilmiöihin suuntautunutta. Alueita, jotka ovat noiden raja-alueiden takana. Ilmiöitä jotka ovat niin kaukana leijonasta ettemme pysty edes kuvittelemaan niitä.
Me ihmiset näemme leijonia tähdissä, koska tähtikuvioiden muotoa ei osata selittää. Kuvitteellinen ääretön älykkyys selittäisi täydellisesti muodon kuin muodon, joka on ihmiselle mahdotonta ymmärtää. Perustelemme tähtikuvion satunnaisuusteorian perusteella, hyväksymällä sen että tuntemattomat tekijät ovat vaikuttaneet tähtien sijainteihin. Mutta väitteellä "kaikki on satunnaista" ei ole mitään tekemistä "todellisten" leijonien osalta.
Ei ole osoitettu todellista satunnaisuutta olevankaan. Ehkä kyse on vain täsmällisestä mutta mahdottoman sotkuisesta kohinasta, kaaoksesta.
Kaaos syntyy, kun signaalin herkkyys lähtötekijöille kasvaa korkeammaksi, kuin sitä pystytään analysoimaan.
Meidän havaintomme keskittyvät maailmaan ja ilmiöihin tasolla, joka vastaa evoluution kautta tarvitsemaamme kokemusta.
Koska ilmiöt kvantittuvat tiettyyn tapaan säännönmukaisesti, voidaan olettaa, että kvantittuminen on eräänlainen havainnon taso, minkä pinnan alle ei pääse kurkistamaan, koska maailmamme kyky ja tarkkuus analysoida sitä ei riitä enää. Mutta säännönmukaisuus antaa vihjeitä kuitenkin hienorakenteesta. Tuo rakenne vain ei enää välttämättä ole ajateltavissa millään biljardipallofysiikalla.
"Ei ole osoitettu todellista satunnaisuutta olevankaan."
Äly ei voi osoittaa sitä.
Miksi se ei ole vaikkapa rajaton mutta edelleen äärellinen ketju alkeistapahtumia, jotka tuottavat vain kaoottista, mutta edelleenkin täysin järjestäytynyttä, kohinaa?
Vai uskonnonko perustit?
"aitoa satunnaisuutta" ei tuoteta. Tuotettu on teko-satunnaisuutta.
Eli ehkä puhut silloin jonkinlaisesta transendentaalisesta ilmiöstä.
Tao josta voi puhua ei ole oikea tao?
puhun jostain luonnonvakiosta kuten
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pi_(elokuva)
http://en.wikipedia.org/wiki/Π_(film)
"Äly ei voi osoittaa sitä."
Tällä tarkoitin että äly ei voi hyväksyä "mielivaltaista" vakiota oleman olemassa, koska äly hakee vain vakiolle aiheuttajaa/tuottajaa.
Niin no kieli ei riitä ilmaisemaan ilman dualismin mukaan hiippailua yhtään mitenkään. Dualismin purkaminen lähtee tietysti paradoksista dualismi--ei-dualismi, joka itsessään on dualismi.
Luulen, että olemme aikalailla samoilla linjoilla tässä jutussa. Sitä ei vain voi ilmaista kielen keinoin mitenkään tyydyttävästi.
Vakiolle tietysti on olemassa ongelma, että sen täytyy olla 'liikkumatta' mutta liikkumatta oleminen väistämättä tarkoittaa, että ollaan paikallaan suhteessa johonkin toiseen, joka liikkuu. Sitten herää kysymys, että mikä on se yhteinen, mikä niitä yhdistää, jne jne.
Saman voi viedä kaikkeen, mitä ihminen ajattelee. Esim. aika. Ennen, nyt, ja kohta, on väistämättä oltava osana jotain iätöntä ja ajatonta mutta se ei tarkoita ei-aikaa. Joidenkin ratkaisu on puhua ajasta illuusiona, ymmärtäen samalla että illuusio--ei-illuusio on yhtä perustavanlaatuinen illuusio.
Viimeisenä ainoaksi keinoksi jää vihjata asiaa mutta siihen ei auta sitten enempiä siirtyä juttelemaan.
Tästä voi sitten siirtyä vaikkapa Buddhalaisiin piireihin tai ehkä maallikkona ennemmin Zen piireihin turisemaan.
More tea, perhaps? :)
Äly on kutsumuksensa mukaan pelkkä vaikuttimien välittäjä. Alunperin se ei tajuakaan olioissa muuta kuin niiden välittömät, välilliset ja mahdolliset suhteet tahtoon. Eläimille ei mikään ole olemassa jolla ei ole suhdetta niiden tahtoon. ihmisillä tulevat lisäöksi välilliset ja mahdolliset suhteet, joiden summa muodostaa hyödyllisten tietojen pääsisällyksen. mutta hänelläkin tieto pysähtyy suhteisiin. Siksi ei olioista voi normaalisissa aivoissa syntyä aivan puhtaasti objektiivista kuvaa kun näet havaintokyky kohta kaimentuu ellei tahto kannusta sitä topimimaan jolloin se on hyödyllinen tiedoitsemaan tahdon harrastuksen mukaan olioiden välisiä suhteita kuten sopii visaalle päälle jonka tulee aina olla vireä, tahtomisen vilkkaasti kiihdyttämä pää. jota objektit kiihdyttävät viisaan ihmisen sybtyessä juuri siitä että objektit vilkkaasti kiihoittavat tämän tahtoa kannustaen tutkimaan suhteitaan ja yhteyksiään älyn pysyessä lujasti tahjtoon sidottuna kun neron objektiivisessa käsityksdessä väikkyy ilmiömaailma vieraana kontemplaation esineenä tunkien tahtomisen ulos tajunnasta mikä on ideoiden käsittåmisen edellytys tiedoitsevan ollessa tiedoitsemisen puhdas subjekti elio että tahto katoaa tajunnasta täysin ikään kuin ulkopuolelta tulevan varsinaiselle minälle eli tahdolle vieraan ja siitä erottautuyneen geniuksen alkaessa toimia nerouden ollessa tahdosta vapaan älyn vaikuttamista nerouden sisältyessä todsellisen älyn ylimäärään jollaista mikään tahdon palveleminen ei edellytä joka on luonnotonta