Uskoa Jumalaan,vai onkohan henkivaltoihin uskominen vain ja ainoastaan tyhmien hommaa.
Voikohan älykäs ihminen
määmiäs
11757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mensan jäsentenkin joukossa on Suomessakin ihan kristilliseen kirkkoon kuuluvia ja uskoviakin. En ole tehnyt tai tehnyt mitään laskelmia tai kyselyjä, mutta käsityksen on, että Mensassa uskovien määrä on selvästi pienempi kuin koko väestössä.
Niin uskovissa kuin ateisteissa on älykkäitä ja ei älykkäitä.
Tekniikan Maailmassa oli juttu, jossa kerrottiin tutkimuksesta. Biologeista ja psykiatreista vain muutama prosentti uskoo sellaiseen jumalaan, joka ohjaa maailman kulkua.
Älykkyys ja herkkäuskoisuus (lue: höynäytettävyys) eivät korreloi. Hihhuleita löytyy kyllä kaikista alaryhmistä...:(
Luulisin että suurin osa älykkäistä on uskovia, esim. useat tiedemiehet. Ja tietysti myös uskontotieteitä tutkivat tiedemiehet, teologit jne.
Ja miksi uskomine olisi "älytöntä"? Se mitä ei voi todistaa epätodeksi voi niin kauan pitää totena kunnes epätodeksi todistettu. Eli jos Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa epätodeksi niin on aivan yhtä todennäköistä että Hän on tai Hän ei ole.
Einsteinin uskosta on liikkeellä kahta tietoa: uskoi tai ei uskonut.
TM:n jutun mukaan vain pieni osa tiedemiehistä uskoo. Luulet siis aivan väärin.
...erityisen älykäs, mutta työskentelen tutkijana, eli kuulun kaiketi näihin mainitsemiesi "tiedemiesten" joukkoon.
En koe olevan järkevää uskoa mihinkään, minkä olemassaolosta minulla ei ole minkäänlaista tietoa, vaikkei sitä erityisesti voitaisikaan todistaa epätodeksi. Se, että jonkin olemassaoloa ei voida todistaa ei tee todennäköiseksi sitä että kyseinen asia olisi olemassa. (Enhän voi varmuudella todistaa epätodeksi esimerkiksi lentävien elollisten vihreiden kermakakkujen olemassaoloa, mutten silti usko, että sellaisia on olemassa.)
En tietenkään voi varmuudella myöskään sanoa, etteikö jumala (tms.) olisi olemassa. Kuitenkin niin kauan kuin minulla ei ole siitä henkilökohtaista kokemusta, eikä asiasta ole enempää tutkimustietoa, en pidä koko asiaa oleellisena pohdinnan aiheena.
heti, kun kuolet.
Ihmisen ymmärrys on rajallista. Kutsumme toisiamme tyhmiksi tai älykkäiksi, mutta kukaan meistä ei pysty tajuamaan asioita, jotka ovat aistiemme ulkopuolella. Kaksiulotteiset olennot eivät pysty tajuamaan kolmatta ulottuvuutta. Me emme pysty ymmärtämään neljättä, viidettä, jne ulottuvuutta.
Kutsummepa sitä jumalaksi tai maailmankaikkeutta yhdistäväksi energiaksi, jokin tätä maailmaa pitää kasassa. Saamme enemmän ymmärrystä, kun kuolemme.
Tietenkään en voi ymmärtää asioita, jotka ovat aistieni havaintokyvyn ulkopuolella. Maailmassa on paljon asioita, joita voi aistein havainnoida, joten miksi keskittyisin pohtimaan asioita, joihin ei ole mahdollista saada vastausta? En esimerkiksi oman päättelykykyni rajoissa pysty saamaan tietoa siitä, että olisi olemassa jokin "maailmankaikkeutta yhdistävä energia", joten en koe tarvetta etsiä selityksiä sille, mikä tai kuka tällainen energia voisi olla.
Itse luulisin, että kun kuolen, niin olemiseni lakkaa totaalisesti. Eihän minua vain yksinkertaisesti ollut olemassa ennen syntymäänikään, joten ei ole loogista uskoa, että kuolemani jälkeenkään olisin vielä jotenkin olemassa.
En kuitenkaan kiellä, etteikö näin voisi teoriassa olla. Eli jos siis kuitenkin kuolemani jälkeen yllättäen olenkin vielä olemassa, niin muutan tietenkin heti kantaani asiaan.
Kaikki uskoo omalla tavallaan. Osa uskoo luomiskertomukseen, mutta mielestäni kukaan täymielinen ei näin voisi tehdä. Kukaan kuka tietää mitään tieteistä ei voi hyväksyä luomiskertomusta, mikä ei kuitenkaan estä uskomista jumalaan tai korkeampaan voimaan.
Usko koekampaan on mielestäni seurausta toivosta ja uskosta parempaan(eri kuin uskonto/uskominen yliluonnolliseen). Tämä on aikojen alusta asti saanut ihmisen yrittämään toivottomiltakin vaikuttavissa tilanteissa, mikä on auttanut evoluutiossa ja tämän takia nykyihmisellä on tämä tunne. Viime vuosituhansien aikana tästä on keksitty tarinoita, mistä on kehittynyt uskontoja.
Esimerkiksi kuolemanpelko. Jokainen tietoisuuden omaava pelkää kuolemaa. Toivo kuolemanjälkeisestä elämästä on piirre jokaisessa valtauskonnossa.