Helsingin Sanomat
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Konnia vai kunnon väkeä/1135230459968
Jännä kirjoitus, ehdottomasti tärkeä keskustelu ja mielenkiintoista artikkelissa on myös se, että siinä vaiheessa, kun rikosta tutkitaan ovat viranomaisten tiedot salaisia.
Silti medialla on oikeus tuomita myös syyttömiä ihmisiä.
Kun tiedot vuodetaan ja ehkä hakkeroidaan medialle on toimittajilla myös lähdesuoja ja mahdollisuus valikoida, mitä omien mieltymysten ja mahdollisesti taloudellisten intressien vuoksi mediassa kirjoitetaan.
Mediassa usein kirjoitetaan julkisuuden ihmisistä, niin että välillä käy mielessä, että ymmärtävätkö toimittajat, että ihmiset joista media uutisoi ja sensaatioi ovat ihan oikeita ihmisiä?
Ihmisiä jotka joutuvat myös syyttöminä elämään median tuomion kanssa. Eivät tilastoja, mässäilyn kohteita, julkista ristaa.
Ihan oikeita ihmisiä, joilla on omat murheensa joilla media mässää, elämänsä, ystävänsä, perheensä sidosryhmäsnä.
Ihmisiä jotka joutuvat elämään lopun ikäänsä median tuomion kanssa, kuten oheisesta artikkelistä käy ilmi. Joiden ystävät lukevat kadunmiesten lisäksi taitavasti uutisoituja nöyryyttäviä valheita ja perättömiä syytöksiä.
Mikäli toimittaja valikoi vain oman näkökulmansa- kuten jokaisella ihmisellä on yksi näkökulma asioihin - tehdessään syyttömästä ihmisestä syyllistä, niin onko silloin ehkä kyse yksittäisen ihmisen sananvapaudesta, näkemyksestä ja tarpeesta käyttäytyä kuin olisi oikeuslaitoksen tuomari ilman koulutusta?
Syyttömyydestä ja syyllisyydestä on tullut niin hauska leikki, että toimittajien lisäksi myös Helsingin Sanomien lukijat saavat arvailla asiaa.
Kuinkakohan moni vastanneista mieltää olivatko kohteet oikeasti syyllisiä vai syyttömiä ja onkohan se kyseisessä hauskassa viihdeleikissä edes oleellista.
"Sananvapaus ei tarkoita, että HS.fi:llä olisi velvollisuus julkaista kaikki tekstit." HS keskusteluohjeet
Mitä sananvapaus HS:n mielestä sitten tarkoittaa?
Siinä olisi mielenkiintoinen artikkeli.
Kun media tekee syyttömästä ihmisestä syyllistä omista tarkoitusperistään, missä on syyttömän ihmisen näkökulmaa puolustavat toimittajat ja media uutiset. Harvoin semmoisia lukee.
Ja missä on julkisuudessa riepoteltavan ihmisen ihmisoikeudet ja yksityisyyden suoja? Onhan se tietysti hauskaa viihdettä kahvipöytiin.
Kuten myös se, että ihmiset pääsevät itse arpomaan, ketkä ovat syyllisiä ja ketkä syyttömiä.
"Älä nimittele tai solvaa muita ihmisiä. "
"Kunnioita muiden yksityisyyttä." HS keskusteluohjeet
Ja mikäli myös valheissa ja solvauksissa, ihmisten yksityiselämän julkistamisessa ilman kohteen lupaa vedotaan sananvapauteen silloin mikäli valheen kirjoittaja on toimittaja, onko ehkä niin että sananvapauden ylevä tarkoitus muuttuu muutaman median intressejä palvelevaksi rajatun ihmisryhmän itselleen oikeuttamaksi vallaksi tuomita myös syyttömiä ihmisiä?
Ovatko myös valheet sananvapauden mukaisia ja oikeutettuja?
Huono juttuhan mediamässäily on myös niille median toimijoille, jotka oikeasti mieltävät sananvapauden ja median eettisenä asiana ja siksi puolustavat sitä. Asiat ja tarkoitusperät sekoittuvat keskenään.
Onko toimittajan lähdesuoja mielestänne kohteen ihmisoikeuksia tärkeämpi asia ja mihin oikeuslaitosta tarvitaan, mikäli media tuomitsee?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Konnia vai kunnon väkeä/1135230459968
Jännä kirjoitus, ehdottomasti tärkeä keskustelu ja mielenkiintoista artikkelissa on myös se, että siinä vaiheessa, kun rikosta tutkitaan ovat viranomaisten tiedot salaisia.
Silti medialla on oikeus tuomita myös syyttömiä ihmisiä.
Kun tiedot vuodetaan ja ehkä hakkeroidaan medialle on toimittajilla myös lähdesuoja ja mahdollisuus valikoida, mitä omien mieltymysten ja mahdollisesti taloudellisten intressien vuoksi mediassa kirjoitetaan.
Mediassa usein kirjoitetaan julkisuuden ihmisistä, niin että välillä käy mielessä, että ymmärtävätkö toimittajat, että ihmiset joista media uutisoi ja sensaatioi ovat ihan oikeita ihmisiä?
Ihmisiä jotka joutuvat myös syyttöminä elämään median tuomion kanssa. Eivät tilastoja, mässäilyn kohteita, julkista ristaa.
Ihan oikeita ihmisiä, joilla on omat murheensa joilla media mässää, elämänsä, ystävänsä, perheensä sidosryhmäsnä.
Ihmisiä jotka joutuvat elämään lopun ikäänsä median tuomion kanssa, kuten oheisesta artikkelistä käy ilmi. Joiden ystävät lukevat kadunmiesten lisäksi taitavasti uutisoituja nöyryyttäviä valheita ja perättömiä syytöksiä.
Mikäli toimittaja valikoi vain oman näkökulmansa- kuten jokaisella ihmisellä on yksi näkökulma asioihin - tehdessään syyttömästä ihmisestä syyllistä, niin onko silloin ehkä kyse yksittäisen ihmisen sananvapaudesta, näkemyksestä ja tarpeesta käyttäytyä kuin olisi oikeuslaitoksen tuomari ilman koulutusta?
Syyttömyydestä ja syyllisyydestä on tullut niin hauska leikki, että toimittajien lisäksi myös Helsingin Sanomien lukijat saavat arvailla asiaa.
Kuinkakohan moni vastanneista mieltää olivatko kohteet oikeasti syyllisiä vai syyttömiä ja onkohan se kyseisessä hauskassa viihdeleikissä edes oleellista.
"Sananvapaus ei tarkoita, että HS.fi:llä olisi velvollisuus julkaista kaikki tekstit." HS keskusteluohjeet
Mitä sananvapaus HS:n mielestä sitten tarkoittaa?
Siinä olisi mielenkiintoinen artikkeli.
Kun media tekee syyttömästä ihmisestä syyllistä omista tarkoitusperistään, missä on syyttömän ihmisen näkökulmaa puolustavat toimittajat ja media uutiset. Harvoin semmoisia lukee.
Ja missä on julkisuudessa riepoteltavan ihmisen ihmisoikeudet ja yksityisyyden suoja? Onhan se tietysti hauskaa viihdettä kahvipöytiin.
Kuten myös se, että ihmiset pääsevät itse arpomaan, ketkä ovat syyllisiä ja ketkä syyttömiä.
"Älä nimittele tai solvaa muita ihmisiä. "
"Kunnioita muiden yksityisyyttä." HS keskusteluohjeet
Ja mikäli myös valheissa ja solvauksissa, ihmisten yksityiselämän julkistamisessa ilman kohteen lupaa vedotaan sananvapauteen silloin mikäli valheen kirjoittaja on toimittaja, onko ehkä niin että sananvapauden ylevä tarkoitus muuttuu muutaman median intressejä palvelevaksi rajatun ihmisryhmän itselleen oikeuttamaksi vallaksi tuomita myös syyttömiä ihmisiä?
Ovatko myös valheet sananvapauden mukaisia ja oikeutettuja?
Huono juttuhan mediamässäily on myös niille median toimijoille, jotka oikeasti mieltävät sananvapauden ja median eettisenä asiana ja siksi puolustavat sitä. Asiat ja tarkoitusperät sekoittuvat keskenään.
Onko toimittajan lähdesuoja mielestänne kohteen ihmisoikeuksia tärkeämpi asia ja mihin oikeuslaitosta tarvitaan, mikäli media tuomitsee?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihminen tekee tietoisen valinnan lähtiessään julkisuuteen. Huippu-urheilija, politikko, missi jne... hakeutuu julkisuuteen. Ja julkisuudessa toimivan ihmisen pitäisi olla erityisen tarkka tekemisistään.
Se, että esimerkiksi Isometsä ei ole saanut tuomiota oikeudessa, ei tee hänestä syytöntä epäurheilijamaiseen käytökseen, joten hän on kohtalonsa ansainnut. Lisäksi osa ihmisistä on niin tietämättömiä tai sitten tarkoituksella vastaavat väärin Suomessakin, että joka gallupista saadaan myös eriäviä vastauksia.
Jos Lempi kysyy tuhannelta kadunmieheltä, onko hän Jeesuksen inkarnaatio, niin taatusti 10% ihmisistä sanoo niin. Että se niistä gallupeista.
jotka päätyvät mediaan ilman, että valitsevat itse julkisuuden. Onko se, että ihminen vaikka on lahjakas urheilija automaattisesti medialle oikeutus kirjoittaa myös hänen yksityiselämästään?
Kerropas uteliaalle joitain esimerkkejä näistä vasten tahtoaan julkisuuteen joutuneista. Etenkin sellaisista, joita julkisuus on vielä kohdellut huonosti ilman, että olisi itse julkisesti töpeksinyt.
en viitsisi yksilöidä ihmisiä, jotka juuri ehkä ovat vastahakoisesti joutuneet julkisuuteen.
Tee vaikka tuo testi, mikä tuossa artikkelissa on. Lisäksi ihan satunnaiset ihmiset, jotka päätyvät mm. iltapäivälehtien lööppeihin.
Millä oikeutuksella mielestäsi, mikäli on vaikka useampi ihminen, jota epäillään ja joiden yksityiselämää riepotellaan medioissa, niin vain osa joutuu julkiseen höykytykseen vastaavista asioista, missä osalla on oikeus säilyttää yksityisyytensä vastaavassa asiassa?
Kun mm. vaikka tuon testin perusteella ihmiset pitävät myös syyttömiä ihmisiä syyllisinä median tuomion perusteella.
siitä, että jotkut kuvittelevat syyttömienkin saaneen langettavan tuomion ei seuraa, että media kyseiset syytetyt olisi tuominnut. Tollot vain eivät tajua lukemaansa, ja se ei ole mikään yllätys.
kommentoitiin että puuttuu vaihtoehto "en tiedä". Jos kysymys asetellaan nimi - syyllinen vai syytön niin ei mikään ihme että tulokset ovat mitä ovat. Tuo olisi pitänyt tehdä niin että tavis nimeää vaikka 10 julkkista jotka on tuomittu, ja siitä sitten olisi verrattu kuinka päin honkia vastaukset menee.
Tuo testi on puuttellinen ja liian johdatteleva.
sitä mieltä, että uutisoinnin tyyli ja media on objektiivinen sekä puolueeton vaikka tehdessään syyttömistä ihmisistä julkisia epäiltyjä ja vaikuttamatta ihmisten mielipiteisiin?
Ja osaatko itse lukiessasi erilaisia artikkeleita arvioida, mitä on ihan oikeasti tapahtunut. Kaikissa asioissa on yleensä monta näkökulmaa.
Teoreettisesti voisi haastatella vaikka kymmentä ihmistä, jotka ovat jotain mieltä asiasta ja päätelmä olisi vakuuttava. Ja aivan yhtä teoreettisesti jättää haastattelematta tuhatta ihmistä, jotka ovat samasta asiasta eri mieltä.
Eli toimittajan näkemys asiasta on vaikuttamatta mielipiteeseesi, kun vaikka näet kadulla mediassa höykytyksessä olleen ihmisen ja ihmisen, joka on säästynyt median tuomiolta?
Onko syyllisyys tai syyttömyys yleensäkään niin tärkeää? Musta tuntuu, et olemme alkaneet uskoa johonkin ihmeelliseen puhtauteen. Esim. et rattijuoppoudesta kärähtänyt ihminen olisi jotenkin kyknemätön hoitamaan työtehtäviään tai olisi myös muuten "huono" ihminen. Toisaalta voimme idolisoida jotain laulajaa tms. vaikka emme tiedä heistä yhtikäs mitään.
Mutta totta - medialla on melkoinen valta (ja siten myös vastuu) mielipiteiden muokkaajana. Mutta pitääkö alkaa rajoittamaan sananvapautta vai valistaa ihmisiä kriittisempään lukemiseen? Kenelle annamme viimeisen päätösvallan - sillä myös sensuuri on vallankäyttöä. Mikä on yhteiskunnan kannalta se optimi?
mielenkiintoista on myös, että miksi tietyistä ihmisistä media tekee syyllisen oloisia. Mikä funktio sillä on ja miten inhimillisesti kyseinen vaikuttaa kyseisen ihmisen elämään ihan oikeasti? Myös muuten kuin mediatodellisuudessa.
Ja millä perusteella osa säästyy mediatuomiolta.
Syyttömyys ja syyllisyys vaikuttavat mediassa olevan välillä enemmän mielipideasioita, kuin totuus. Ja missä siis oikeus silloin on?
Teoreettisesti voisi myös haastatella vaikka kymmentä ihmistä, jotka ovat jotain mieltä asiasta ja päätelmä olisi vakuuttava. Ja aivan yhtä teoreettisesti jättää haastattelematta tuhatta ihmistä, jotka ovat samasta asiasta eri mieltä.
Voisiko olla myös sellainen asia kuin itsesensuuri erilaisista asioista kirjoitettaessa?
Ja sananvapaus - myös silloin kun on vaikka perättömiä törkyjuttuja ihmisistä ja muita asiattomuuksia - niin miten oikeutusta julkisesta riepottelusta haetaan mauttomuuksille ja promotoidaan ylevänä periaatteena, muiden mahdollisten sananvapauden määritelmien lisäksi.
Sananvapaus muuttuu tarkoitusperän mukaan vaikka oikeudeksi tuomita syyttömiä ihmisiä, välineeksi, joka on käytännössä tiettyjen toimittajien ja medioiden valta ja etuoikeus yms.
Luulisi sen olevan myös huono juttu sananvapauden määritelmän jatkuvalle uudelleen määrittelylle omien hyötytarkoitusten mukaisesti.
Ja mikäli valta on kehittämättä vastuuntunnetta...
Vastuuntunnetta myös vaikka niille ihmisille, jotka kehittelevät lööppejä vaikka ihmisten yksityiselämästä. Mikä on sensaatiouutisten tarkoitus ja kuinka suuri niiden vaikutus?
Minunkin on tällä palstalla väitetty vikittelevän Niinistön Saulia.
Ihan kuin voisin tehdä jotakin sellaista mieheni, lapseni ja puritanistien sydänystävieni silmien edessä!
Kun syytön leimataan huoraksi, se on kylmää menoa se. Minä en petä ja jos petänkin, en siitä erikseen lehdille ilmoittele.
terkuin prinsessa Huora!
Totta että (median)sananvapaus ymmärretään usein oikeutena sanoa mitä vaan ja mistä vaan... toisaalta se mitä sananvapaudella halutaan suojata ja edistää ei tarkoita esim. uskonnon pilkkaa tai lehden myynnin edistämistä ...
Jaa että missä oikeus kun syytön ihminen tuomitaan mediassa... no onneksi oikeutta ei määritellä median kautta, vaikka totta on että ihmisten mielikuvat julkisuuden henkilöistä ja heidän syyttömyydestään/syyllisyydestään usein perustavat median luomaan kuvaan...
Silti on syytä erottaa oikeus ja ihmisten mielikuvat,sillä ne on eri asioita onneksi...
Hieman ehkä asian vierestä mutta...se mitä sananvapaudella halutaan suojata menee joskus niin toimittajilta kuin monilta muiltakin hieman yli ymmärryksen. Esim. Ruotsin ulkoministeri vetosi taannoin sanavapauteen kun tämä Lars Vilks oli pilkannut muslimeita piirtämällä Allahin "kuvan" liikenneympyrään koiraksi...
Ollaanpa sananvapauden tarkoituksesta mitä mieltä tahansa niin aika kaukaa on haettu toisen uskonnon pilkkaamisen oikeutus sananvapauteen vedoten...
uskontoja saa pilkata? Kait natsismikin on jonkinlainen uskonto - ja moni muukin ideologia yms. Toisaalta kukaan ei mene barrikadeille jos Aatusta tekee pari pilakuvaa. Et kuka määrittelee sen sananvapauden?
Musta myös ihmisten pitäisi kasvattaa sietokykyään. Ei sen et elävien, kuolleiden tai fantasiaolentojen pilkkaaminenkaan saa lehden itsetarkoitus olla, mutta ei aina voi myöskään välttää astumasta jonkun varpaille. Tosin valitettavasti toisille nauraminen myy liian hyvin et houkutus on suuri ...
hmmm... viime kädessä ihmisten käyttäytymistä ohjaa lähinnä arvot niin myös sananvapauden käytössä.
Mitä sananvapaudella halutaan suojata, mitä oukeushyviä/ arvoja turvata... ja miten toisen uskonnon pilkkaamisella, halutaan saavuttaa yksilön/ihmisen toiminnanvapauden suhteen...?
Onko sananvapauden olennainen merkitys ihmisten ilmaisuvapauden turvaamisessa siinä että sillä pyritään tuomaa ihmisten mielipiteet/arvot yhteiseksi ja yksilön hyödyksi julki vai siinä että sillä turvataan toisen uskonnon pilkaaminen...?
"Et kuka määrittelee sen sananvapauden?"
No perustuslaissa sananvapaus on määritelty laajasti, mikä on hyvä sinänsä sillä ennalta sananvapauden rajoittaminen on jo teoriassakin aika mahdoton tehtävä etukäteen, viime kädessä avoimessa "internet yhteiskunnassa" jokainen määrittelee käytännössä oman sananvapaudensa itse.
Se mitä arvoja/hyveitä /muuta mukavaa ja positiivista toisen uskonnon pilkkaamisella saavutetaan sanavapauden nimissä on mulle aika epäselvää...
Pointti lähinnä on se ensin ihmiset on useita sukupolvia taistellut sananvapauden puolesta ja sitten sillä perustellaan ruotsin ulkoministerin toimesta uskonnon pilkkaamista...musta se on vähän kornia...
joo totta et sietokykyä ois hyvä olla mut noi Al gaidan tappouhkaukset on on heille lähinnä fanien keräämistä varten... ja ihan vaan realipolitiikkaa.... jolla nostetaan omaa markkina-arvoa arabiyhteisön sisällä...
joo totta et toisille nauraminen myy..
välillä vaikuttaa siltä, että yleväksi mielletty sananvapauden periaate muuttuu sopivasti joka käänteessä erilaisten hyötytarkoitusten mukaisesti.
Ja sen luulisi olevan ehkä myös kehityksen paikka sille, miten sananvapautta määritellään erilaisissa asioissa.
Onko vaikka juridinen ja median itselleen oikeuttama näkemys sananvapaudesta erilaisissa asioissa ihan sama asia?
"Jaa että missä oikeus kun syytön ihminen tuomitaan mediassa... no onneksi oikeutta ei määritellä median kautta, vaikka totta on että ihmisten mielikuvat julkisuuden henkilöistä ja heidän syyttömyydestään/syyllisyydestään usein perustavat median luomaan kuvaan...
Silti on syytä erottaa oikeus ja ihmisten mielikuvat,sillä ne on eri asioita onneksi..."
Teoreettisesti mikäli juttelisit ihmisen kanssa, joka on tuomittu mediassa, vaikka olisi juridisesti syytön, niin oletko vilpittömästi sitä mieltä, että median syytökset ovat kokonaan vaikuttamatta käsitykseesi kyseisestä ihmisestä ja vaikka hänen moraaliarvoistaan?
Ja vaikka monta vuotta jatkuvat juorut yksityiselämästä ovathan myös tuomio itsessään, jonka kanssa joutuu elämään jatkuvasti.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihmisten olisi erilaisissa asioissa tärkeää myös ymmärtää kunnioittaa ja pyrkiä olemaan loukkaamatta asioita, jotka ovat muille ihmisille tärkeitä.
että lehden myynnin edistäminen, ihmisten solvaaminen omien tarkoitusperien vuoksi ja jumalanpilkka ovat ihan eri asia kuin sananvapaus.
Moniko meni vipuun siitä mitä varten tuo artikkeli todella on.
Praavda on joskus ovelaakin ovelampi, mutta voiko lukija olla vielä valmispropagandaakin fiksumpi?