Puhutaan näistä persoonallisuushäiriöistä.
Olen elänyt yli 15 vuotta henkisesti väkivaltaisessa liitossa. Alkoholikin oli jossain vaiheessa kuvioissa, mutta sen käytön lopetus ei parantanut tautia. Itse olen totaalisen uupunut.
Olen saanut puolisoni terapiaan. Jopa kuuntelee siellä terapeuttia pelastakseen liittomme, josta minä haluaisin lähteä, koska mitään hyvää ei ole koskaan ollutkaan.
Nyt olen laatinut käyttäytymisohjeet ja niihin on sitouduttu. Sain siihen "vapaat kädet". Sisältö kaikkea perusinhimillistä toisten huomioimista ja väärinkäytöksistä konkreettiset rangaistukset: Siivousta, ulos seisomaan tunniksi tms. Seuraus: Puolisoni kärsii nyt hirveitä tunnontuskia koko elämästään ja kaikista toisille tekemistään vääryyksistä. Käy jopa oksentamassa suurissa tunneristiriidoissaan. Minusta se on terve merkki, mutta onko näistä kokemusta, kuinka tuossa käy? Mihin kannattaa luottaa? Entiseen en itse halua palata. Haluaisin itsekin toipua kaikesta melko traumaattisesta. "Elää omaa elämää".
Kaikkihan puhuvat näistä melko toivottomina tapauksina.
Olen elänyt yli 15 vuotta henkisesti väkivaltaisessa liitossa. Alkoholikin oli jossain vaiheessa kuvioissa, mutta sen käytön lopetus ei parantanut tautia. Itse olen totaalisen uupunut.
Olen saanut puolisoni terapiaan. Jopa kuuntelee siellä terapeuttia pelastakseen liittomme, josta minä haluaisin lähteä, koska mitään hyvää ei ole koskaan ollutkaan.
Nyt olen laatinut käyttäytymisohjeet ja niihin on sitouduttu. Sain siihen "vapaat kädet". Sisältö kaikkea perusinhimillistä toisten huomioimista ja väärinkäytöksistä konkreettiset rangaistukset: Siivousta, ulos seisomaan tunniksi tms. Seuraus: Puolisoni kärsii nyt hirveitä tunnontuskia koko elämästään ja kaikista toisille tekemistään vääryyksistä. Käy jopa oksentamassa suurissa tunneristiriidoissaan. Minusta se on terve merkki, mutta onko näistä kokemusta, kuinka tuossa käy? Mihin kannattaa luottaa? Entiseen en itse halua palata. Haluaisin itsekin toipua kaikesta melko traumaattisesta. "Elää omaa elämää".
Kaikkihan puhuvat näistä melko toivottomina tapauksina.
Vastaukset 2
Vanhimmat
taitaa mennä kosto ja nöyrryytys kierteeksi. Jos minä saisin vapaat kädet pompottaa piinaajaani ja saisin tämän oksentamaan inhosta itseään kohtaan, niin ihan taatusti tekisin niin -jonkun aikaa. Pitää osata lopettaa ajoissa tai ei joudu kuin ojasta allikkoon itse.
15 vuotta henkistä väkivaltaa on aika pitkä aika, ei sellaisesta yhdessä eikä kahdessa päivässä toivuta eikä käytöstä napista painamallakaan voi muuttaa, se vaatii hirvittävän pitkän ja raskaan työn.
Sinuna ajattelisin itseäsi, otatko riskin, että toinen muuttuu ja elätte yhdessä vai alatko elämään omaa elämääsi, sellaista kuin sinä haluat.
Aina on toivoa, harvoin ihan toivottomia tapauksia varmaan onkaan. Mutta aika menee, elämä kuluu....Kannattaa punnita tarkasti onko valmis jatkamaan ja mahdollisesti jossain vaiheessa huomaakin palanneensa entiseen.
Jos tyyppi ei yli 15 vuodessa tajunnut tekevänsä väärin, ei muutama kerta terapeutilla mikään poppakonsti ole, eli sinuna en luottaisi.
Juuri tuollaisia ajatuksia herättää. Elämä pysyy ilmeisesti vakaana niin kauan kuin on kirjalliset ohjeet, joihin kaikki sitoutuvat, mutta... Sitä toipumista minäkin ihmettelen, minusta sen täytyy joka tapauksessa kestää vuosia omallakin kohdallani. Mikään ei näytä epäilyttävämmältä kuin liian nopeat muutokset. En pysty uskomaan todeksi minäkään.