Oletko itse hyvä säveltävämään erilaisia ruokia sen mukaan, mitä tarvikkeita sattuu kaapeista löytymään?
Itse olen todella surkea (keski-ikäinen perheenäiti) tässä hommassa. Melkein aina mulla on valmis ohje, josta katson että mitä teen ja minkä verran laitan mitäkin ja sitten jos jotain puuttuu (vaikkei se loppujen lopuksi olisi edes mikään tähdellinen raaka-aine) niin ei kuin kauppaan ja ostamaan sitä mitä puuttuu.
Olisi kiva kun olisi taito kokkailla mitä vain mitä nyt sattuu kaapeista löytymään.
Taito kai sekin joka voi olla jo luonnon lahjana. Ruoanlaitto on mielestäni ihan kivaa, kunhan vaan joku joskus tekisi valmiin ruokalistan, että teepä nyt tällä viikolla näitä ja näitä ruokia, tuntuu että ne yhdet ja samat ruoat pyörii aina viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ohjeita on kyllä kansiot pullollaan, mutta harvoin sitä tulee mitään kovin erikoista tehtyä ja kokeiltua.
Itse olen todella surkea (keski-ikäinen perheenäiti) tässä hommassa. Melkein aina mulla on valmis ohje, josta katson että mitä teen ja minkä verran laitan mitäkin ja sitten jos jotain puuttuu (vaikkei se loppujen lopuksi olisi edes mikään tähdellinen raaka-aine) niin ei kuin kauppaan ja ostamaan sitä mitä puuttuu.
Olisi kiva kun olisi taito kokkailla mitä vain mitä nyt sattuu kaapeista löytymään.
Taito kai sekin joka voi olla jo luonnon lahjana. Ruoanlaitto on mielestäni ihan kivaa, kunhan vaan joku joskus tekisi valmiin ruokalistan, että teepä nyt tällä viikolla näitä ja näitä ruokia, tuntuu että ne yhdet ja samat ruoat pyörii aina viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ohjeita on kyllä kansiot pullollaan, mutta harvoin sitä tulee mitään kovin erikoista tehtyä ja kokeiltua.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ihmiskunta asuisi yhä luolissa ellei kukaan olisi kyseenalaistanut vallitsevia käytäntöjä ja soveltanut uusia menetelmiä.
Ruokakokeilut ovat jopa rentouttava harrastus sillä epäonnistumisista ei synny suuria tappioita.
Ja jos tekisi orjallisesti ohjeen mukaan,ei voi kuitenkaan olla varma että tulos olisi oman maun mukainen.
No kyllä siitä epäonnistumisesta syntyy suuri tappio jos lopputulos on käyttökelvotonta ja pöydässä istuu monta nälkäistä suuta, heh! Onhan se kuitenkin selvä, että ohjeen lukemalla tietää jo raaka-aineiden ja mausteiden perusteella, että millaista se ruoka suunnilleen ainakin tulee olemaan. (Esim. jos ei voi sietää maksaa niin silloin ei edes kokeile laittaa maksasta mitään.)
Mielenkiintoinen aihe keskustella. Mistä syntyy taito tehdä hyvää ruokaa? Tai millainen on hyvänmakuinen ruoka kun makuja on niin paljon?
Ja vastaus saattaa löytyä maistelusta. Ruoanlaitto ilman, että maistelee keitoksiaan ei toimi. Jos tekee aina reseptin mukaan se on sama kuin iskisi kaikki reseptin elementit samaan noidankattilaan yhtään ajattematta ja funtsaisi lopuksi, että "tälläistäkö tästä nyt sitten tuli?". Ja tyytyisi siihen, mitä sai aikaan.
Hyvässä keitoksessa kuuluisi olla nämä kaikki neljä perusmakua: karvas, hapan, makea, suolainen ja se mystinen "umami". Hyvän ruoan pitäisi sisältää kaikkia näitä elementtejä ollakseen maukasta. Kun säveltelee keitoksiaan voi aina miettiä löytyvätkö nämä asiat sieltä ja missä suhteessa.
Se "umami" on japanilainen mystinen asia, jota voisi kuvailla ruoan täyteläisyydeksi. Umamia löytyy tietyistä ruoka-aineista, joihin se on konsentroituneena: ilmakuivattu kinkku, ikääntyneet juustot, parsa, sienet, tomaatti, pähkinät... Parhaita esimerkkejä lienee kastike- ja keittopohjat, joihin keittämällä saadaan paljon makuaineita. Glutamaatit ovat umamia - Aromat, fondit, makusuolat, soijakastike yms.
Yhdistelemällä eri perusmakuja tarkoituksella saa aikaan hienoja yhdistelmiä - piparkakku- homejuusto, venäläiset kurkut-hunaja-smetana, kiinalainen setsuurikastike, Parmankinkku-hunajameloni yms. Kaikkien näiden herkullisuus juontaa juurensa yllättävien makuelementtien oikeasta yhdistämisestä.
Maistelemalla ja kokeilemalla löytää polun pään.
Jotkut vaan on parempia lukemaan keittokirjoja. Siitä askel eteenpäin on erityislahjakkuus. Uusien ruokalajien kehittely taas erilaista lahjakkuutta.
...yhtäkään ateriaa täysin ohjeen mukaan. Reseptit ja ohjeet ovat minulle lähinnä inspiraation lähde, ja niitä sitten sovellan oman maun ja ruokakomeron sisällön mukaan. Perusruoanlaitossa yleensä onnistun, leipomisessa en läheskään aina :)
Toisaalta on hyvä osata soveltaa, mutta minulla se menee välillä hieman liiallisuuksiinkin. Soveltaminen ei päde minulla vain ruoanlaittoon, vaan lähes jokaiseen elämänalueeseen. En kiusallanikaan tee mitään ohjeen mukaan. Olisiko kyseessä sitten jonkinlainen yleinen "auktoriteettivastaisuus"...?
Eiköhän se ole sitä luovuutta? Kaikistahan sitä löytyy mutta kaikki eivät uskalla sitä käyttää.
...huomattavasti mukavammalta tuo "luovuus" kuin "auktoriteettivastaisuus". Tulevaisuudessa käytänkin kyseistä ilmaisua, jos tavastani soveltaa kaikkea tulee taas joskus palautetta :)
Mutta on sekin kyllä eräänlainen luonnonlahja tuo luovuus! Jos minä vaikka annan "luovuuteni" loistaa, jälki on kyllä sellaista ettei sitä itsekään viitsi syödä, tulee sellaista mössöä ja sössöä, että parempi pysytellä vain turvallisesti valmiissa ohjeissa, ei tietty 100% mutta liki kuitenkin. Voihan sitä luovuutta löytyä kaikista, mutta eri asia on juuri se että mikä on sen luovuuden lopputulos!
On olemassa tällainen kirja kuin "Innokokki", josta voisi olla jotain apua. Itse en nyt siitä niin perustanut, mutta hauskaa luettavaa kun pääsee pitkä johdannon jälkeen sitten joskus vauhtiin.
Arvostelu - kustantajan:
"Kaikkien keittokirjojen äiti"
Miksi kävelisit kaupungissa, jos voit vaellella vuoristossa ja nauttia huipulta avautuvista huikaisevista näkymistä? Tämän mahdollistaa uusi ja valloittava ruuanlaittotrendi innokokkaus - hauska asenne ja tekniikka meille kaikille. Kirja maistuu elämälle ja meille maallikoille. Se valmistaa Sinusta hetkessä arjen ja juhlan sankarin, maustaa positiivisella energialla ja graavaa luovalla hulluudella!
Iloinen innokokki ei taatusti sisällä yhtään valmista ja monimutkaista ruokaohjetta. Ei myöskään yhtään mahdottoman (ja masentavan) hienoa värikuvaa valmiista ruoka-annoksista. Miksi ei? Koska et enää tämän kirjan luettuasi tarvitse niitä!
Eero Valanko ohjaa sinut innokokkauksen yksinkertaisiin saloihin riemukkaalla tavalla. Kirja on rautainen - mutta hulvattoman hauska - tietopaketti tästä uudesta ja mullistavasta innotrendistä. Savusta vanhat uskomuksesi kauas pois ja liity innokokkien iloiseen joukkoon!
toisinpäin, eli leipomisessa onnistun yleensä aina ja perusruuan laitossa saattaa tulla "mielenkiintoisia" makuelämyksiä :D
itsekin sävellän lähes joka ruuan, ja voisi kyllä silti sanoa että n.90% ruuista onnistuu vähintään hyvin :)
Iloinen innokokki on ehkä turhin kirja, joka ikinä on kirjoitettu. Ajatus on hyvä - että keittiössä luovuus ja tekemisen ilo on paljon tärkeämpää kuin reseptien ja vanhojen traditioiden noudattaminen - mutta tarvittiinko sen kertomiseen kokonaista kirjaa? Ja vielä ilmeisen narsistisen persoonan huonosti kirjoittamaa kirjaa?
Kun loppuratkaisukin on, että turha tässä neuvoa, heität mitä vaan pataan ja hyvää tulee ja mitä sitten vaikka ei tuliskaan.
Oikeassahan olet - kuten sanoin en siitä paljoakaan perustanut. Varsinkin kun en oikein tiennyt kuuluuko se yleisen elämänfilosofian vai ruoanlaiton puolelle.
Mutta aktivoihan se kokeilemaan ja vapauttaa ajattelemaan makujen maailmaa reseptien ulkopuolella.
Että leipomisessa täytyy melko tarkalleen noudattaa ohjeita, mutta tavan ruoanlaitossa ei ole mitään sääntöjä ja rajoituksia :)
Joo, leipominen on kemiaa ja siinä ainesosien oikeat suhteet ratkaisevat tuleeko haluttu lopputulos, nouseeko pulla, vaahdottuuko muna ja sokeri, hyytyykö hyydyke...?
Muu ruoanlaitto on enemmänkin säveltämistä.
säveltää... Asia on niin jos et tiedä / osaa hahmottaa käytettävistä raaka-aineista mitään seuraa ohjetta tarkasti... Jos ja kun sulla on kokemusta/ taitoa tehdä aineista mitä tahdot, sävellä...