Onko täällä muitakin, joiden mielestä on äärimmäisen kökköä käyttää ilmaisua "allekirjoittanut" väärissä yhteyksissä? Siis jopa puheessa, jossa ei taatusti ole allekirjoittanut mitään, mutta myös kirjallisessa esityksessä, johon ei liity kirjoittajan allekirjoitusta?
Ymmärrän kyllä ilmaisun parodista tai muuten humoristista "väärinkäyttöä", mutta silloin pitää olla varsin ilmeinen tilanne!
Mitä mieltä siis te muut olette?
Ymmärrän kyllä ilmaisun parodista tai muuten humoristista "väärinkäyttöä", mutta silloin pitää olla varsin ilmeinen tilanne!
Mitä mieltä siis te muut olette?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Allekirjoittaneen mielestä se on erittäin kökköä.
^^^'''^^¨¨¨¨
-----------------
Allekirjoittaja
Suomalaisen itsetunto ei ole keskimäärin järin korkea. Taudinkuvaan kuuluu yksikön ensimmäisen persoonan välttely: minä-pronominin neutraalin asiallinenkin käyttö koetaan itsetehostukseksi!
Meitsi sitten puhuu yksikön kolmannessa persoonassa sitä ja meikku tekee tätä, meikäläisen säestäessä.
Kun suumme ei minä-sanan lausumiseen yleisön edessä taivu, niin mitäpä jos sentään puhuessamme välttelisimme tuota kökköä ”allekirjoittanutta” ja sanoisimme vaikkapa:
”Äänessäolija rohkenee olla sitä mieltä, että...”
Minä-sanan käyttöä kierretään hokemalla "itse asiassa". Sen kun pääsee sanomaan mediassa, tulee
itselle tärkeä olo!
Korkeimman omakätisesti:
http://www.histdoc.net/historia/keisarik.html