Pyrkiikö kohtaamaan naisen joka tilanteessa jos vain mahdollista eli kulkeeko naisen työpisteen ohi vain saadakseen nähdä tämän ja järjesteleekö ruokatuntinsa sen mukaan jos tietää naisenkin käyvän tiettyyn aikaan syömässä? Vai mistä sen tietää, että mies on ihastunut?? Itse kun en osaa näitä merkkejä oikein lukea ja haluaisin tietää ovatko miehet näissä asioissa yhtä naurettavia kuin naiset...
Miten mies käyttäytyy jos ihastuu työpaikalla?
n..
2936880
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
..että merkit pitää paikkaansa.
Ja taitaapa olla molemminpuolista.
nainen täällä tahtoisi tietää, että mistä sen voi varmasti tietää, jos mies ei uskalla tehdä mitään aloitetta/kertoa tunteitaan...kadotetaanko onnemme/toisemmme lopullisesti?
"...Ei tämä riitä, ei se tähän jää
Sun seuraavaan elämään
Aion myös löytää
En siitä suostuisi häviämään
Aioin löytää tieni sinun uuteen elämään..."
--> tämä viesti on eräälle ihanalle miehelle, joka jäi sydämeeni asumaan...ikuisiksi ajoiksi, kiroukseksi? saavuttamattomaksi?
Niin pohditaan asiaa.
Tuli jotenkin hassu tunne kun luin nuo Kaija Koon biisin sanat, siinä oli jotain tuttua...
vihjettä mulle...
Joo olen nainen ja miestä nuorempi...siinä taustoja ja en ole häntä nyt aikoihin nähnyt (huom. ei todellakaan kyse kuitenkaan vuosista).
Ja siitä Kaija Koosta...siitä olen aina vaan tykännyt niin paljon ja ihan kaikki sen kappaleet on aivan ihania. :)
Esim. tää sopii tilanteeseen myös
"Minun tekisi mieleni tietää
missä sinä oikein olet ja mitä teet
ei sillä että luoksesi tuun,
tekisi vain mieleni tietää missä oot..."
"...Odotin turhaan maanantain
olin laittanut kolme tuntia hiuksiain
ja tänään siihen selityksen hienon sain
elämä alkaa kun saapuu perjantai
Sydämeni on kylmennyt
sinä tarjoot huomista mutta missä oot NYT..."
Tääkin sopii ja vihjettäkin löytyy. ;)
työkaverin kanssa, itse olet kauhusta jäykkänä töissä seuraavat viikot ja karttelet, mutta toinen tukkii aina vastapäätä syömään jne.?
No minä ainakaan en käyttäydy noin vaikka olen palavasti ihastunut työpaikkamme nuoreen naiseen.
Voisin kulkea samaa matkaa hänen kanssaan joka päivä jos valitsisin niin. En kuitenkaan tee niin, elän omaa elämääni. Toki välillä vetäisen vähän noista rajoista yli... mielestäni sopivasti. En liian räikeästi. En jatkuvasti. Katselen välillä häntä suoraan silmiin... välillä taas keskityn täysin töihini ja vältän katsekontaktia... silleen.
Syy tälle on se että mulla on vaimo ja muksut kotona. Okei, liitto ON ehkä kaatumassa, se on jo ollut tapetilla... Mutta kuitenkaan en ole pettäjä ja olisi väärin lähteä pykäämään uutta suhdetta joten annan ihastuksen olla ihastus ainakin siihen asti kunnes voin tulla rehellisesti ottaan niitä ensiaskeleita johonkin muuhun.
Vaikka muhun ei voi sanoakaan että "kiertää kuin kissa kuumaa puuroa" niin se vaan tarkoittaa että mä pidän ne tunteet yksityisinä mahdollisimman pitkälle. Tosin tällä nyt on ollut enemmänkin se vaikutus että janoni aina vaan kasvaa ja kasvaa, nyt olen siinä pisteessä että mua ei kiinnosta toisista naisista KUKAAN muu kuin tää ihastuksen kohde, tyrkkyjä on ollut... mutta ei, kukaan muu ei pyöri mielessä. Särkisin sydämeni varmaan tosi huolella jos joku muu vie tuon ihastukseni kohteen, ja kuitenkin pakko yrittää jotenkin nilkuttaa tota suhdetta edes loppurepliikkejä kohti jotenkin eheänä.
Repivää. Niin helvetin repivää.
tässä elellyt 8 vuotta avoliitossa josta puuttunut se tietty tunne mitä tarvitaan, sattuneesta syystä, kiitos siitä kuuluu yksinomaan avomiehelleni.. nyt yhteinen päätös tehty erosta ja uuden rakentamamme talon myynnistä... siinä sivussa olen alkanut kokea työssäni monenkirjavia (positiivisia) tunteita miespuoliseen työkaveriin ja mikä mahtavinta, päässyt tyypin kanssa ystävyystasolle, vaan en myöskään ole lähtenyt pettämislinjalle. sen verran avomiestäni arvostan vaikka mulle tehnyt ite kaikenlaisia temppuja...vaikka en voi tietää eteneekö ihastukseni ikinä tästä pidemmälle niin olenpa saanut hänestä ystävän joita ei myöskään koskaan liikaa, pidän myös tunteeni niin piilossa kuin kykenen vaikka repii sisuskalut ulos pikkuhiljaa...:( kohtalotovereita on...
Eikö yhtään tee mieli kehitellä edes jotain "pientä kivaa" vaikkei suorastaan pettäisi vaimoa? Onko sinussa edes joku särö olemassa - etkö ole mennyt vähääkään sopimattoman puolelle, edes flirttaillut kunnolla kenenkään kanssa avioliittonne aikana? Oletko ollut pitkään naimisissa?
Se että olet iskeny silmäs johonki teiniin varmaa vähän vaikuttaa siihen miten paljon huvittaa tehdä töitä oman avioliiton säilymiseks? Mikset sit eroo jos homma on selvä ja haluut erota?
Olipahan tutun kuuloista tekstiä. Eli itselläni tismalleen sama tilanne. Tsemiä vaan...repivää on.
Luen ekaa kertaa tätä palstaa ja heti helpottaa!
Voi olla... en voi mitään "Freudilaiselle puolelle" mutta voin kieltäytyä aktiivisesti edistämästä muita suhteitani. Tiedän että tässä asiassa voin ottaa hyvinkin paljon takkiini siinä suhteessa että en välttämättä saa "oikkujeni kohdetta" mutta TIEDÄN että en jää parittomaksi pitkäksi aikaa ja maailma kuitenkin on ihania naisia - jos ei pullollaan - niin ainakin niitä yleensäkin on ja jopa vapailla markkinoilla.
Koska pelissä on tärkein eli oma sydämeni - niin haluan pitää sen joltain osin ehyenä ja aitoon tunteeseen kykeneväisenä... siis - uskon uskollisuuden ihanteeseen ja valitsen käytännön puolenkin sen mukaan.
Mutta - palatkaamme freudilaisuuteen - ja flittailuun. Se on väistämätön paha valitettavasti. Se tulee luonnostaan miellyttäville ihmisille. Huomiointina. Katseina. Kaikkena. Tämän kanssa nyt vaan joutuu elämään, ja vastaavasti koitan antaa samalla mitalla sitä "kylmää" tai vedättää asiaa ihan kaveripohjalla jolloin välttyy antamasta ainakaan liian selvää signaalia. Toisin sanoen, olla antamatta ymmärtää.. ainakaan liian selvästi. Edukseni tämä koituu sen kautta että kulttuurissamme naiset eivät tee niitä aloitteita kovinkaan hanakasti, eli saan olla ainakin rauhassa ... :)
Naimisissa olen ollut vasta 4 vuotta. Sanoisin että ero tulee yli 80% varmuudella ja minä olen se joka lähden jos lähden.
Olen paljosta velkaa vaimolleni ja tiedän että lähtöni on jokatapauksessa kova paikka. Jo siksi pakko yrittää ja pettäminen yms. paska asian suhteen olisi vielä enemmän väärin. Vaikka en rakastakaan häntä kumppaninani se ei tarkoita ettenkö välitä ihan inhimillisistä syistä jo... (joku sanonut joskus : Tee muille niinkuin haluaisit itsellesi jne jne jne...). Kutsukaa sitä vaikka karman lain mukaan elämiseksi. Samoin kyse on lasteni äidistä, miksi haudata toista syvemmälle paskaan jos ne joita rakastan (lapseni) tulisivat siitä varmasti kärsimään?
Mussa on särö, toki - se on se että mulla ei ole sitä rakkautta kumppaniani kohtaan jonka haluan tuntea ja kokea ja jonka haluan olevan elämäni pohja. Jos se rakkaus syttyisi minussa nyt en voisi mitään, se veisi väistämättä. Mutta tiedän että kun on valellut itsensä bensiinillä ei todellakaan kannata mennä grillaamaan makkaraa, vaikka olisi kuinka nälkä. Pitää siis odottaa, viedä tämä nykyinen tilanne jonkinlaiseen finaaliin ja sitten vasta alkaa katsoa jotain muuta. Ehkä minulla sitten pohjimmiltaan on hyvä itsetunto kun luotan mahdollisuuksiini vaikka nyt joitan menisikin ohi ja niistä maksaisin salaista emotionaalista hintaa turhien toiveiden muodossa. En usko sen kuitenkaan olevan kaiken loppu.
Tälläinen olen, valinnut olla ja tulen olemaan jatkossakin. Ei ehkä helpointa tai edes mukavinta mutta...
... sentään oikein.
Lähdetään nyt siitä että parisuhteet ei oo mitään leluja jotka hylätään nurkkaan kun siltä tuntuu vai mitä?
Okei, tää suhde ei oo koskaan lentänyt. Onko se syy olla yrittämättä?
Ei oo. Pakko nilkuttaa, pakko koittaa josko tähän jotain liekkiä sais puhkuttua. Ellei saa niin sitten se on pakko sanoa että ero on ainoa vaihtoehto. Nyt se ei sitä vielä varmana ole, siksi parisuhde voittaa vielä.
Ja sä oot ilmeisesti niitä onnellisia jotka voi VALITA tunteensa ja ihastuksensa järjen äänen siivittämänä. "Ah, tohon mä ihastun. Valitsen ihastua." Ole onnellinen jos pystyt moiseen valikoivaan tunteiluun - itse en siihen pysty (Enkä kyllä haluakaan pystyä!).
Harvinaisen syvällisesti analysoit, ei ole omalle kohdalle tullut sinun tapaisiasi miehiä kovin montaa (en voi sanoa ettei yhtään), kerrotko minkä ikäinen olet, jotenkin tuntuu että tuollainen pohdiskeleva asenne on tyypillisempää nuoremmille kuin itse olen (40). - Se vain vähän tökkäsi kun sanoit että annat välillä "kylmää" - omissa miessuhteissa (tai niitä punoessa) on viimeisen päälle hulluksi tekevää juuri se jos mies on välillä lämmin, jopa kuuma ja välillä kylmä. Ota siinä sitten selvää mitä mies haluaa. Itse toivon että voitaisiin suoraan puhua tunteista, vaikka sitten ollaan varattuja. Itselläni se on toiminut. En ole koskaan miestäni pettänyt vaikka olen tunnustanut ihastukseni joillekin miehille avion aikana. Päinvastoin se selventää tilannetta kun tunteet ovat tiedossa. Silti ei tarvitse hypätä sänkyyn. Vaikka ei se aina helppoa ole näinkään.
vois auttaa teille? Kun kuitenkin on vielä halua yrittää.
Terapiassa ollaan jo.
Tekis mieli sanoa "elä opeta isääs nussiin".
Tuntuuko terapia yhtään hyödylliseltä?
Jooh. Ehdottomasti. Siellä tarkoitus ei ole "pelastaa liittoa" ehdottomana lopputuloksena vaan terapian tarkoitus voi muodostua myös siksi että erosta tulisi mahdollisimman vähän tuhoava ja hampaankoloihin ei jäisi asustelemaan asioita ja sitä parisuhdetta ja lopun syytä käydään hallitusti läpi...
Tällöin siis terapia on jokatapauksessa hyödyksi molemmille oli lopputulos mikä tahansa.
Kirjoituksistasi paistaa mielestäni läpi se, että olet tavallaan jo päättänyt erota. Kun esim. puhut terapiasta, niin korostat vain, että terapian tavoitteena ei ole suhteen kuntoon saattaminen, vaan se voi johtaa myös johtopäätökseen erota. Pidät siis henkisesti ovea auki ensisijaisesti erolle. Katselet muita naisia ”sillä silmällä”, ja vaikka olet päättänyt olla pettämättä, niin psyykkisesti huomiosi on jo paljolti keskittynyt suhteesta pois.
Itse olen vähän samantyyppisessä tilanteessa. Suhde ei toimi, on lapsia, ja vientiä olisi ollut työpaikalla ja harrastusporukassa. Olen kuitenkin tehnyt päätöksen olla eroamatta. Aika näyttää, onnistuuko se. Jos minä ajattelisin, että 80 % todennäköisyydellä eroan, niin varmasti siihen päätyisin. Nyt kun "ei ole" vaihtoehtoa, niin tulee tosissaan yritettyä saada vaimon kanssa asioita kuntoon.
"vaikka nyt joitan menisikin ohi ja niistä maksaisin salaista emotionaalista hintaa turhien toiveiden muodossa"
Voisko tuon asian paremmin ilmaista? Maksan koko ajan salaista emotionaalista hintaa ja ottaa päähän tosi kovasti kaikki turhat toiveet ja kehitelmät. Ja on muuten tosi huono juttu, että on aloitteellinen! Saa katua jatkuvasti tyhmiä tekojaan!
...parisuhdeterapiaa.. johon en suostunut,olen 8vuoden suhteesta 4vuotta paininut semmosen asian kanssa, kun mieheni on aikoinaan ollut suhteessa naimisissa olevaan naiseen, parhaan ystävänsä vaimoon, jota ei mulle ole myöntäny missään vaiheessa,millään muotoa ja olen asian saanut kuulla tältä naimisissa olevalta naiselta(jonka mies ei tiedä vieläkään.että on siinä meitsin tunteet väkisin kuollu miestäni kohtaan tänä aikana ku ite yrittäny asiaa sekä järkeillä että tunteilla...mielestäni siinä ei mikään terapia pysty ainakaan pelastaan suhdetta jos ei usko puolisoaan eli luottamus menny ja sitä myötä rakkaus.hatunnostoni kaikille niille ihmisille jotka vielä kuuntelee sydäntään ja kertoo sen myös puolisolleen.. ja irtaantuu suhteesta jossa on enää pelkkä järki mukana jos edes sitäkään..voi mennä kauan ennen ku ite kykenen uuteen suhteeseen (siihen varmaan terapiasta vois olla apua)vaikka työpaikalla tunteet lämmenny...
voisin kirjoittaa, olen työpaikallani erittäin ihastunut miespuoliseen työkaveriini, en tietenkään sitä hänelle kerro,
toisaalta aika sokea ja kuuro on jos ei ole sitä jo arvannut;),
meillä huumori jo "sitä" tasoa ettei varmaan jää toimistolla kenellekään epäselväksi, enään rajapyykkinä kosketus taso, sitä ei ole käytäntöön otettu..vielä..
ja voih jos se menee ja koskee, tiedän etten pysty(halua) enään itseäni hillitä, toivon vaan että ketään ei sattuisi. Olen jo unissa nähnyt miten hän tai minä teemme aloitteen, niin kuumana ja herkkänä,, aiai.. toisaalta leikki pysyy mielenkiintoisena kun kerää ei lähde purkamaan vaan kokeilee jatkuvasti rajojaan tällä pelillä;).
Terveisin A
tuttua ja totta...
...olen mies.
Töihin tuli viime viikolla sairaan söpö tyttö. Pitää tauot aina samaan aikaan. Omalta työpisteeltäni on myös hyvä tarkkailla keitä taukotilaan menee. En tiedä mitä luulen saavuttavani mutta järjestän itseni joka kerta samaan aikaan tauolle kuin hän. En ole vielä uskaltanut puhua mitään enkä saanut kunnon tilaisuutta eikä toisaalta viitsi toista tuijotellakaan.
Mutta toivottavasti taktiikkani on toiminut ja olen tehnyt itseni huomatuksi...
Lapsellista touhuahan tuollainen on, mutta eipä toisaalta parempiakaan ideoita tule mieleen.
kyllä miehet käyttäytyvät näissä asioissa aivan samalla tavalla kuin naiset.
Itse kävin kysymyssä naiskollegalta jotain työhön liittyviä juttuja jotka olisin voinut itsekin selvittää..js hänkin jotain, mikä mielestäni oli suht ilmiselvää..:P,muutta en oikein uskaltanut tulkita kiinnostuksenmerkiksi...niinpä jäi aloitteet tekemättä,parempi kai niin..
Olen aivan hulluna työpaikallani olevaan mieheen. Ihana..törmätään rappusissa ja välillä moikataan jne. On katsonut hänkin minua pitkään. Pikkujoulut tasan kuukauden päästä. Silloin ajattelin toimia...juttelun muodossa aluksi vaan pikkujouluissa kun oma tiimi alkaa kyllästyttää (samat nassut päivästä toiseen, kaikki perheellisiä vanhempia naisia). Vaan yksi hyvä ystäväni tietää työpaikalla (lähin työkaverini), että olen mennyt ihan pasmat sekaisin ihmisestä.
Täydellisen näköinen..ja söpö..jopa ujo ja vaikuttaa kiinnostavaltalta muutenkin💋! Minusta hän on ollut hiukan hermostunut ja ujo jos ollaan törmätty. Sitten näkee suoraan jos juttelee, miten toinen reagoi. Ja käyttäytyy ylipäätään..❤. Jos ei niin jatketaan kollegoina ja juttelemasta voi sitten lähteä pois jos on kankeaa. Ainakin työn tiimoilta juttu on ollut hauskaa ja huumoriakin on.☺
ootte siis jutelleet useinkin?
Miehet osaavat olla kyllä ihastuessaan olla vähintään yhtä naurettavia kuin naisetkin. Tämä pätee ainakin itseeni. Kun naiseen ihastuu niin järki lentää ulos ikkunasta ja sitä rupeaa käyttäytymään täysin typerästi. Silloin tekee myös mieli tehdä kaikkensa, jotta näkisi siitä toisesta edes vilauksen. Toiset osaavat piilottaa tunteensa paremmin kuin toiset, mutta luulen kyllä, että ihastuneen ihmisen tunnistaa tästäkin huolimatta.