Onko täällä kukaan tai kenenkään tuttu/läheinen käynyt psykoterapiassa? Haluaisin tiedustella,että onko hoito auttanut hyvin ja millaisia toimenpiteitä on ollut? ..Ja,että kaunka kestää (noin suurinpiirtein..riippuu tietenkin tapauksesta) Mutta siis tärkein kysymys on tuo,että onko se auttanut.
Psykoterapia.
84885
11855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse olen käynyt yli 10 vuotta ja on auttanut ihan suunnattomasti. Minulla varmaan erilainen tapaus, koska "sairastuin" 11-vuotiaana kun murrosikä alkoi. Mutta kääntynyt onnekseni, sillä olen käsitellyt niin paljon itseäni että tuskin mikään kriisi saa enää mieltäni luhistumaan. Sehän riippuu ihan tapauksesta kauanko psykoterapia kestää. Joillakin voi riittää muutama kerta kun saa jutella, joillakin vuosikausia. Mitä kauemmin, sitä syvemmin voi perehtyä itseensä. Toki tätä voi harjoittaa itsekin, mutta terapeutti antaa voimaa ja uskallusta kohdata oma itsensä.
ja toimenpiteistä kysyit. ei ole ollut mitään erityisiä toimenpiteitä. Juttelua? Kylläpä sen sitten itse hoksaa mitä se on kun siellä käy. Tärkeintä varmaan että oppii ajattelemaan asioita eri näkökulmista ja kehittyy...On sinut itsensä kanssa. Ei siihen mitkään erityiset toimenpiteet auta. terapeutti on ymmärtäväinen ja kuuntelee ja antaa omia ratkaisuja pohdittavaksi. Itse tehdään työ!
Käsittääkseni psykoterapia kestää yleensä siinä 3-5 vuotta, mutta kuten edellinenkin kirjoittaja taisi mainita, se on ihan tapauskohtaista. Jollain kestää 2 vuotta ja toisella 10 vuotta. Itselläni on nyt kolmas vuosi meneillään ja vielä en tarkasti tiedä kuinka paljon on jäljellä. Aika näyttää.
Ja tosiaan unohdin mainita, että on todellakin auttanut. On oppinut ymmärtämään itseään ja omia tunteitaan ja ajatuksiaan paremmin ja tätä kautta ahdistuskin on lieventynyt.
Ahdistus on juuri se syy,miks asiasta kirjoitan.Ite en ole menossa vaan tyttöystäväni.Hän kärsii juuri tuosta ahdistuksesta.Hän pyysi,ettei nähtäis ollenkaa n.kuukauteen,et sais startattua sen terapian hyvin.Sanoi,et marraskuun alussa voitais nähä seuraavan kerran.Hänellä on kuulemma ollut ko.ahdistusta 14-vuotiaasta saakka.Mutta hän on vältellyt ko.terapiaa tähän asti? Onko se teidän mielestä jotenkin "paha merkki" tai terapiaa mahd. pitkittävä asia? Aina,kun hän on seurustellut niin on käynyt niin,että hän on ajan myötä ahdistunut lisää ja lisää ja lopuksi on mennyt poikki,koska silloin hänellä on lyhyt pinna ja hän suuttuu helposti pienestäkin asiasta.Minä olin kuulemma eka,jolle hän uskalsi kertoa tämän kunnolla ja ehdottaa tuota,ettei nähä nyt kuukauteen.Ite pidän sitä ainakin hyvänä alkuna ja merkkinä,että uskalsi jo kertoa.Yksi ahdistuksen merkki hänellä on minun seurassani,että hänen tekee mieli syödä koko ajan.Kertokaahan tästä ajatuksianne ja mielipiteitänne.Kiitos.
...psykoterapian myöntämisen osalta. Nykyisin ei kuulema enää myönnetä kuin max. 2 v. pituisia terapioita, vain poikkeustapauksissa kolmas vuosi myönnetään. Kela myöntää vuodeksi aina kerrallaan.
Olen itse käynyt nyt vajaan vuoden psykiatrilla. Käyn 2 krt viikossa, 45 min. kerrallaan. Lähinnä keskustelua itse ajankohtaisiksi kokemistani aiheista. On ollut apua. Yritän saada toisenkin vuoden, saa nähdä myönnetäänkö.
Tärkeintä on löytää terapeutti jonka kanssa synkkaa. Jos tuntuu, ettei ekan kanssa juttu toimi, ei kun etsimään uutta. Mielestäni kannattaa yrittää hakea Kelan terapiaa, jos itsellä motivaatiota sitoutua siihen ja työstää asioitaan. Lykkyä tykö!
itse käyn viidettä vuotta terapiassa, yksityisellä psykiatrilla jolla psykoterapiakoulutus, maksan tämän terapiani itse. Toki saan KELA:lta hieman takaisin, eli erikoislääk.palkkiotaksasta osan.
Eivät kaikki suinkaan käy, edes aloita, KELA:n tukemassa terapiassa...
Hintaa kertyy, käyn kahdesti viikossa, mutta on joka sentin arvoinen!!
on käynyt psykoterapiassa ja saanut lääkkeitä jos minkämoisia... about 5 vuotta. Syy oli insesti, jota oli kokenut ja sen torjunut tietoisuudestaan ? Tilanne on nyt, että lapset voi pahoin, vaimo kärsii, itse hän tietysti kärsii ja edelleen asia on auki, psykooseja tullut. En voi ymmärtää, että vuosien päästä terapian aloittamisesta henkilö on tällaisessa kunnossa. Terapia on mielestäni totaalisen epäonnistunut yrityksessään saada ihminen tasapainoon.
Joka tapauksessa uskon, että terapia voi auttaa. Kun saa uusia näkökulmia ongelmiinsa, joiden kanssa kiertää kehää, se auttaa. Yleensä.
Ehkä terapiassa ei pitäisi mennä liian syvälle, jos ei tiedetä miten auttaa ihminen sieltä ylös. Eli kyseisessä esimerkissä terapeutti on mennyt mielestäni samaan suohon, missä autettavakin on!
potilaalle, joka kärsii insestistä, kun hoito ei auta monen vuoden jälkeen.Joko hoitomuoto tai terapeutti vaihdettava toiseen!
Oon katsellut tätä episodia koko ajan ja nyt sitten läheisetkin on sitä mieltä, että tästä jutusta ei ko. henkilö koskaan parane! Apuuva... mitä voisi sanoa heille, aivopestyille- maallikko-ystävä, jonka mielipiteet jää ammattilaisten varjoon.
Hei
olen käynyt terapiassa ja siitä on ollut valtavasti apua, enemmän kuin koskaan osasin kuvitella. Kehotan kärsivällisyyteen terapiassa käyvän kumppanin kanssa, voi tosiaan tulla vaiheita, joissa toinen tarvitsee tilaa. Mutta terapian kautta perustavanlaatuiset ihmissuhdejutut voivat todella ratketa. Itse olen käynyt useammanlaisessa terapiassa ja suurin apu on ollut kehopsykoterapiasta, jossa puhumisen lisäksi voidaan työskennellä ruumiillisilla työskentelytavoilla. Suosittelen.
Leena