Miksi lihapullapaketin avaamisen jälkeen

se pakataan samaan kaasuun mitä pieru on.

- Nääs maku paranee.

odotit, lihalla on oma ominaishajunsa kuten kalallakin. Jos lihapullat alkaa haiseen kalalle, niin sitten on jotakin pahasti pielessä.

se siellä haisee- just tolta.

Pieru (lat. flatus) on nisäkkäiden ruoansulatuselimistössä elävien symbioottisten bakteerien ja hiivojen tuottamaa suolikaasua. Nimitystä pieru käytetään myös fysiologisesta tapahtumasta, pieraisusta, jossa kyseinen kaasu purkautuu peräaukon kautta ulos. Poikkeuksellisen runsasta ja vatsanväänteitä aiheuttavaa pierun muodostusta kutsutaan ilmavaivoiksi.

Koostumus

Keskimäärin ihminen vapauttaa vuorokauden aikana suolikaasua 12-50 kerralla yhteensä 0,5–1,5 litraa. Se koostuu pääasiassa hajuttomista kaasuista kuten typestä (59 %), hapesta (4 %), anaerobisten mikrobien tuottamasta metaanista (7 %), aerobisten mikrobien tuottamasta hiilidioksidista (9 %) ja samoin mikrobien tuottamasta vedystä (21 %). Yksilölliset erot eri kaasujen määrässä ovat suuria.

Typpi on ilmavaivojen keskeisin kaasu. Metaania pääsee vain kolmasosalta ihmisiä. Sitä tuottavat yleensä ruoansulatuselimistössä elävät bakteerit. Metaani ja vety ovat palavia aineita, minkä vuoksi myös itse suolikaasu voi syttyä palamaan. Epämiellyttävä haju johtuu proteiinin hajoamisessa syntyvistä aineista: butyyrisistä hapoista (indoli, skatoli ja lyhytketjuiset rasvahapot) sekä rikkiä sisältävistä yhdisteistä kuten rikkivedystä ja rikkihiilestä.

Joskus nousee esille kysymys siitä, että oma pieru ei haise pahalle, vaikka muiden pierut haisevat. Tässä lienee kuitenkin kyse vain psykologisesta tekijästä: Muiden pierut koetaan epämiellyttäviksi jo siksi, että niihin liitetään epämiellyttäviä mielleyhtymiä; omaan pieruun ei sen sijaan tällaisia yhtä helposti liitetä, eikä siksi sitä välttämättä koeta inhottavaksi.

Piereskely tuottaa kasvihuonekaasuja, joilla ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta maapallon ilmastoon.

Pieraisu

Ruoansulatuselimistössä syntyvä kaasu varastoituu peräsuoleen, mistä se purkautuu ulos peräaukon kautta. Peräsuoli ja anaalikanava annostelevat yhden pieraisun aikana vapautuvan kaasun määrää. Anaalikanavassa on lisäksi reseptoreja, joiden tehtävänä on tunnistaa, virtaako anaalikanavaan kaasua vai ulostetta. Kun paine kasvaa riittävän suureksi, peräaukon sisempi sulkijalihas rentoutuu, jolloin kaasu pääsee esteettä virtaamaan kohti peräaukkoa. Pieraisun aikana ulompi sulkijalihas pysyy kireänä, jotta ulosteen roiskuminen kaasun purkautuessa estyy.

Pieraisun synnyttämä ääni johtuu peräaukon kudosten värähtelystä. Ääni vaihtelee sen mukaan, miten kireä henkilön rengaslihas on ja kuinka suuri on vapautuvan kaasun paine. Myös muut tekijät kuten ruumiin kosteus ja lihavuus vaikuttavat ääneen. Kesto vaihtelee lyhyestä rupsahduksesta jopa kymmenen sekunnin mittaiseksi pieraisuksi sen mukaisesti, kuinka paljon kaasua kerrallaan purkautuu ja miten sen purkautumista säädellään sulkijalihaksella ja muilla alavartalon lihaksilla.

Aiheuttajat

Suolikaasut tulevat suolistoon 90-prosenttisesti ulkoisista lähteistä. Tämä ulkoinen kaasu on ilmaa, joka virtaa kehoon nenän ja suun kautta. Sisäiset kaasut, joiden osuus suoliston kaasuista on kymmenen prosenttia, ovat puolestaan ruoansulatuselinten muodostamia.

Sisäsyntyiset kaasut muodostuvat eräiden ruoka-aineiden sulattamisen sivutuotteena. Suolikaasua tuottavissa ruoissa on yleensä paljon monimutkaisia hiilihydraatteja, etenkin oligosakkarideja. Tällaisia ruoka-aineksia ovat muiden muassa pavut, herneet (hernekeitto), maito, sipulit, makea porkkana, sitruunankuori, kastanja, kaalit, lanttu (lanttulaatikko), artisokka, hiiva- ja ruisleivät sekä monet muut.

Laktoosi-intoleranssista kärsivillä ihmisillä ruoansulatusbakteerit tuottavat usein normaalia enemmän kaasua laktoosia sisältävien ruokien tai juomien nauttimisen jälkeen.

[muokkaa] Käytös- ja tapatieto

Tahallista pieraisua pidetään yleensä epäkohteliaana ja jopa paheksuttavana. Toisten ihmisten seurassa pieru tarvittaessa päästetäänkin siksi mahdollisimman äänettömästi. Sisätiloissa huomaavaiset ihmiset siirtyvät hajuhaittojen ehkäisemiseksi WC-tiloihin, kunnes olo helpottaa. Poikkeuksena voi olla nuorehko kaveriporukka, yleensä miesporukka, jossa sopivaan paikkaan ajoitettua pieraisua voidaan käyttää huumorina. Voidaanpa siitä tehdä kilpailunaihekin "lajeina" vaikkapa kovaäänisyys, kestoaika ja aromikkuus.

Pierua on sanana aiemmin pidetty alatyyliin kuuluvana, mutta nykyisin se on vapautunut melko yleiseksi arkikieliseksi ilmaukseksi. Varsinaiseen asiatyyliin sitä ei voida edelleenkään lukea. Lääketieteen terminä sitä voidaan käyttää latinankielisen ilmaisun ohella. Pieraisua pidetään kuitenkin yleisesti tabuna, minkä takia on – usein kuitenkin aiheetta – nähty tarpeelliseksi käyttää erilaisia kiertoilmauksia. Tällaisia ovat mm. substantiivit puhku ja puhallus, verbi olla puhalluksissaan sekä adjektiivi puhkuinen.

Yhteiskunnallinen merkitys

Historiallisia pieruja

Maailmanhistoria tuntee pierun aiheuttamia tapahtumia. Esimerkiksi 1500-luvun Englannissa Edward de Vere, Oxfordin jaarli, pieraisi vahingossa vannoessaan uskollisuutta kuningatar Elisabet I:lle, minkä jälkeen hän lähti omatoimisesti maanpakoon seitsemäksi vuodeksi. Hänen palattuaan kuningatar totesi, että oli jo melkein unohtanut pieraisun.

Pieruviihde

Pilailu

Pierun ääntä yritetään matkia suulla, kainalolla tai yhteen puristetuilla kämmenillä, ja siten saattaa toinen ihminen "syylliseksi" pieruun. Erityisesti julkisilla paikoilla ja tärkeissä tapahtumissa esiintyy tällaistä käytöstä. Syynä voi olla esim. kaveriporukan keskinäinen pila.

Pieruhuumori

Pieru on hyvin suosittu huumorin lähde. Esimerkkejä pieruhuumorista ovat televisiosarja South Park sekä elokuvat American Pie ja Austin Powers. Suomessa pieruhuumoria edustavat esimerkiksi Peräsmies- ja Viivi ja Wagner -sarjakuvat sekä Liekkipieru.com-nettisivusto.

Pierutaide
Le Pétomane
Le Pétomane

Oma pieruviihteen lajityyppinsä on pierutaide. Sen esittäjien ohjelmanumerona on piereskely. Tiettävästi ensimmäinen pierutaiteilija oli ranskalainen Le Pétomane alias Joseph Pujol, joka edelleenkin muistetaan yhtenä genrensä eturivin edustajista. Hänen taiteilijanimestään juontuvat termit petomaani (kirjailija Arto Kytöhongan suomennos: pierikkö), jolla nykyään tarkoitetaan yleisesti pierutaiteilijaa, ja petomania, joka vastaavasti tarkoittaa pierutaidetta. Nykyajan tunnetuin pierutaiteilija lienee brittiläinen Mr. Methane.

[muokkaa] Aiheesta muualla

* Mr. Methane (englanniksi) – englantilainen Mr. Methane mainostaa olevansa maailman ainoa esiintyvä flatulisti
* Kynttilä sytytetään pierulla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Pieru

Luokat: Lähteettömät artikkelit | Fysiologia | Käytös- ja tapatieto | Huumorin muodot