Olen huomannut eläväni toisen tunteiden mukaan: jos mies on nuiva ja etäinen, menen paniikkiin, alan miettiä mitä olen tehnyt väärin ja tunnen syyllisyyttä pienimmästäkin asiasta. Mietin hirveästi, hyväksyykö mies tekemisiäni ja sanomisiani. Samalla olen alkanut hillitä itseäni liikaakin: entisestä, välittömästä minästä ei ole paljon jäljellä.
Miksi ajaudun aina samaan asemaan? Entisen miehen kanssa tunsin itseni huonoksi kun minulla ei ollut niin paljon kavereita ja baarielämää kuin hänellä, nykyisen kanssa tunnen syyllisyyttä, jos itse käyn pari kertaa vuodessa viihteellä, koen itseni alkkikseksi.
Miten voisin vapautua LIIASTA ja järjettömästä kiltteydestä? Ei siinä ole mitään mieltä, että "tartutan" toisen tunnetilan itseeni ja menee omakin päivä pilalle toisen lapsellisesta mökötyksestä.
Muutenkin olen liian huomaavainen: jos miehellä on vieraita, hiippailen itse nurkissa ja olen häiritsemättä, jos minulla on vieraita, hiippailen heidän kanssa nurkissa..
Miksi ajaudun aina samaan asemaan? Entisen miehen kanssa tunsin itseni huonoksi kun minulla ei ollut niin paljon kavereita ja baarielämää kuin hänellä, nykyisen kanssa tunnen syyllisyyttä, jos itse käyn pari kertaa vuodessa viihteellä, koen itseni alkkikseksi.
Miten voisin vapautua LIIASTA ja järjettömästä kiltteydestä? Ei siinä ole mitään mieltä, että "tartutan" toisen tunnetilan itseeni ja menee omakin päivä pilalle toisen lapsellisesta mökötyksestä.
Muutenkin olen liian huomaavainen: jos miehellä on vieraita, hiippailen itse nurkissa ja olen häiritsemättä, jos minulla on vieraita, hiippailen heidän kanssa nurkissa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen mennyt nuorena siis ihan teininä naimisiin, ensimmäinen mieheni oli väkivaltainen hakkaaja, joka alisti ja vähätteli minua jatkuvasti, erosin hänestä 7-vuoden jälkeen.
sitten törmäsinkin alkoholistiin jonka kuvittelin hoivaavani terveeksi ja raittiiksi, hänen kanssa suhde kestikin jo 17-vuotta. En vain älynnyt lopettaa vaan annoin käyttää itseäni hyväksi, olin äiti, vaimo, piika, hoivaaja, ymmärtäjä...
Nyt sitten tapasin kivan miehen ja alkuun suhde menikin hyvin, mies oli kiinnostunut minusta ja kohteli minua kuin tasa-vertaista ihmistä, mutta oman aran ja säikyn käytöksen takia olen saanut miehen käyttäytymään välinpitämättömästi ja välillä jopa julmasti minua kohtaan
Itse säikyn ja olen huolissani, josko hän jättää minut. en uskalla olla enää itseni vaan pyytelen anteeksi sanomisiani tekemisiäni ja olemassa oloani.
En tiedä mitä teen, miksi olen tällainen kuin olen. Miten voisin ryhdistäytyä ja saada mies arvostamaan minua.
täytyy arvostaa itseään jos haluaa että muut arvostavat. Itse olen syyllistynyt tähän toisen miellyttämiseen ja jättänyt oman elämäni hyllylle jne. Nyt olen kyllä ryhdistäytynyt, minä elän vain itselleni ja juuri niin kuin haluan. Tämän tajusin kun päätin erota.
näennäisesti arvostan itseäni, mutta kuitenkin teen pilaa itselläni. Ihan huomaamattani. Vasta jälkikäteen huomaan tehneeni itsestäni taas nollan.
Onnistun ja osaan töissä, elämässä mutta nuo miehet. Olin vuoden yksin ja sinä aikana kuvittelin että opin kunnioittamaan itseäni ja alkuun menikin hyvin, mutta nyt huomaan että olen lipsahtanut takaisin samaan vanhaan kerjääjän muottiin
Näin juuri se menee. Eron myötä itsekin sen tajusin. Kylmäksi ja kovaksi ei silti kannata ryhtyä. On tärkeää, ettei unohda itseään, tunteitaan, toiveitaan ja tarpeitaan toisen takia. Kun voi tämän myötä hyvin, voi antaa toisellekin enemmän ja tuntee saavansa toiseltakin enemmän. Kompromissejahan pitää molempien osapuolien pystyä tekemään parisuhteessa. Elämä opettaa - elämä on opettelua.
ei nyt ihan tossa mittakaavassa, mut kuitenkin. Koto a se lähtee. Kaikki oli periaatteessa kiellettyä, mitään ei saanut tehdä,
pakotettiin olemaan kiltisti ja hiljaa tottelevaisena ja kuuliaisena ja vastaan ei saanut sanoa kellekään, ei koskaan.
mitään ei osannut, käskettiin olla hiljaa jos lauloi kun se oli mölinää, tyhmäkin olin kuin talonpojan vasemman jalan saapas. Kyllä minun äiti piti lapsesta lähtien sen huolen että en edes kuvitellut olevani hyvä missään.
Sitten 17-vuotiaana törmäsin narsisti miehenn joka pahoinpiteli ja nöyryytti.
Millä opettaa itsensä siihen että ei kerjää vaan on tasa-arvoinen kumppaniin kanssa
nurkissa voi olla pelkkä tapakin vain. Miten teillä kotona oli, hippailitteko? Jos hiippailitte, niin elät samaa kaavaa. Se toimii vain, jos kummatkin hiippailee yhtä paljon. Se ei toimi, että toinen hiippailee ja toinen sen edestä terrorisoi.