Avomieheni jätti minut 9 vuoden suhteen jälkeen, tästä on aikaa 1.5v, mutta vieläkään en ole päässyt asian yli. Elimme mielestäni ihan normaalia elämää, myös seksielämä oli kunnossa ja sitten aivan yhtä-äkkiä mies jätti minut koska ei enää rakastanut kuten olisi pitänyt. Ex aloitti samantien uuden suhteen (tapasi naisen kun vielä olimme yhdessä)ja aika pian muutti myös asumaan yhdessä tämän naisen kanssa. Nyt heillä on jo yhteinen lapsikin. Välillä menee jo paremmin, mutta joskus edelleen ajattelen että jospa vielä palaisimme yhteen. Se ei kuitenkaan ole enää mahdollista kaiken tämän jälkeen. Muita saman kokeneita?
Kauan kestää päästä erosta yli?
jätetty
85158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jotkut sanovat, että yhtä kauan kun suhde on kestänyt, kestää päästä yli. Älytöntä yleistämistä, mutta itse huomaan vasta 3 vuoden jälkeen, että kykenen suunnittelemaan tulevaisuutta ja haaveilemaan jonkun toisen kanssa. Ilmeisesti et ole koskaan ollu oikea miehellesi, ehkä hän ei ole sitä tiedostanut kuin vasta viimeisinä vuosian/kuukausina. Kun omat tunteet toista kohtaan on epävarmat, eikä ole sisimmissään onnellinen, voi helposti käydä noin. Että rakastuu toiseen, ja tuntee sen todella että tämä on oikein, ja se on menoa sitten. Jätetylle kamalaa, mutta sellaista on elämä, sellaista on rakkaus. Mistä sitä tietää jos se miehen nykyinen nainen tekee joskus samat exällesi. Mutta anna suhteen jäädä menneen talven lumeksi. Heillä on nyt perhe, ja sinun kuuluu kunnioittaa sitä. Anna entisen miehesi olla onnellinen, vaikka sinä et osalliseksi päässytkään. Kyllä aurinko paistaa vielä risukasaankin!! Rohkeutta ja toivoa elämääsi.
Nyt itsellä kohta 3 vuotta erosta ja vasta nyt tuntuu että ex on muisto vaan. Minut siis jätettiin, tietääkseni ei petetty. Yhdessä oltiin 7 vuotta, ei lapsia. Viimeksi ollaan oltu nokikkain 2,5 vuotta sitten ja sen jälkeen ei olla pidetty yhteyttä. Minä katkaisin lopullisesti välit. Tuttavilta olen kuullut jotain juttuja hänen tekemisistään. Tosin enpä tiedä miten suhtautuisin jos jossain satuttaisiin törmäämään. Ehkä menisin nokka pystyssä ohi...
Ex löysi uuden naisen parissa kuukaudessa ja muuttivat parin kuukauden päästä jo yhteen. Sitten uusi nainen olikin jo puolen vuoden seurustelun jälkeen raskaana. Loppu ei mennytkään yhtä hienosti, kun ex ei sitten jaksanutkaan perhe-elämää kuin puolisen vuotta ja hän muutti pois. Kaiketi melko tavallinen tarina, ensin kiirellä uuteen suhteeseen ja kulissit pystyyn ja sitten ei ollakkaan tyytyväisiä. Jossain vaiheessa yritti tuttavien kautta minuun yhteyttä (ei kehdannut itse edes soittaa), mutta totesin, että ei kiinnosta enää, liian myöhäistä.
Eiköhän sinunkin olisi jo aika päästää irti vanhasta? Minun oli helpompi mennä elämässä eteenpäin, kun katkaisin välini exään kokonaan. Sen jälkeen elämässä on tapahtunut paljon ja olen muuttunut ihmisenä sekä henkisesti että fyysisesti, parempaan päin siis. Nyt olen löytänyt elämääni uuden miehen ja olen vihdoinkin kaiken tapahtuneen jälkeen onnellinen. Päästä irti ja anna mahdollisuus uusille asioille ja ihmisille!
Erosta on pikkuisen yli vuosi aikaa. Oltiin yhdessä 6 vuotta ja saatiin lapsi. Exä petti ja muutti toisen luoksi asumaan. Jäin yksin selviytymään kaiken murheen keskelle. Katkera olen vieläkin, enkä voi antaa anteeksi. Tuskin koskaan pystynkään. Kannan tätä taakkaa kai maailman tappiin asti. Siinä varmaan syy siihen, että tuntuu tosi vaikealta aloittaa uutta suhdetta. Enkä mä edes osaa. Jään siis yksin.
elämä vei välillä liiankin kanssa. Ex naiseni meni lopulta ja petti kylmästi kiitokseksi kaikesta. Ikinä en anna anteeksi... ja viha mukana niin kauan kunnes purkautuu...
Yli 10 vuoden yhteiselon jälkeen mies läksi...ensin itkin hysteerisenä, mutta lääkärin komennuksesta ryhdistäydyin, ja suru meni ohi nopeasti. Enemmän olen surullinen siitä, että joudun asumaan yksin ilman kumppania. Eroa en niin kovasti sure...tai en tiedä, surenko enää lainkaan...eli voisi sanoa, että ohi meni hyvin nopeasti...Ei kannata jäädä vanhaan, vaan katsoa eteenpäin uusia ihmissuhteita kohden. Olen edelleen ystävä exän kanssa.
En sure vaan aidosti vihaan. Minulla oikeus siihen!
Avioerosta on vaikea selviytyä, väittäköön kuka mitä tahansa! Oma liittoni kesti 21v, josta kaikki oli liikaa, mies muuttui heti, kun pappi sanoi AAMEN, pakon sanelemana rimpuilin, miettien kuinka tästä selviän-? Sitten tuli se viimeinen nyrkin isku, joka selvitti ,kuinka tulee toimia kohdallani. Muutin pois yhteisestä kodistamme ja nukuin viikon yhtäsoittoa siskoni luona. Kun pääsin järkytyksestä jotenkin yli, aloin etsimään omaa asuntoa. Mies välillä rukoili, että tulisin takaisin-mutta miksi, mikään ei olisi muuttunut. Nyt erostani on aikaa 7v. ja alkaa tuntua ,että uusi ystäväkin voisi tulla kuvioihin mukaan(huom: vain yst sanoisin, etsi sisältöä elämääsija ELÄ täysillä-varsinkin jos olet nuorenpi minua, tällä iällä kaikki on vaikeanpaa,olen 66v. ELÄMÄNI ON KUNNOSSA-vain yksinäisyys vaivaa silloin tällöin! Tällä iällä on vaikeaa löytää ketään SOPIVAA, voi hyvin!
Olen piirun yli 40 v ja tänään erosta 1 vuosi ja olen todella tyytyväinen elämääni. :)
20 vuoden liiton ja eron jälkeen voin vain sanoa, että kannattaa erota jos alkaa "ahdistaa". Liian moni ihminen (itseni mukaan lukien)vain roikkuu loppuun palaneessa suhteessa kärsien. Edes lapset eivät ole syy epätyydyttävän suhteen jatkamiseen. Jos suhde ei toimi, myös lapset kärsivät. Hyvän olon perusta on että olet tyytyväinen omaan elämääsi. Kulissi liitoista kärsivät kaikki perheen osapuolet. Ero on tietysti aina vaikeaa, vaikka se olisi ainoa vaihtoehto. Mielestäni kannattaa aina panostaa itseensä. Meillä on todellakin vain tämä yksi elämä elettävänä. Ihmisen on hyvä olla välillä yksin, omien tarpeidensa ja itsensä kanssa. Opetella tuntemaan itsensä. Moniko tuntee edes itsensä kunnolla? Ehkä tämä menee liian syvälliseksi... Mutta aiheen aloittajalle tsemppiä ja kyllä siitä yli pääsee. Toisilla se ottaa kauemmin ja toisilla vähemmän aikaa. Ainoa hoito ahdistukseen on AIKA. Ei auta lääkkeet eikä mikään muukaan. Uudesta suhteesta eron jälkeen, niin asia on niin, että "Opettaja tulee oppilaan luokse, kun oppilas on valmis". Itse jo odottelen hiljalleen sitä "opettajaa", kun alkaa tuntua, että oppilas alkaa olla valmis. :)