En tiedä onko meidän miehien vaikea kirjoittaa näistä asioista ja tunteistaan. Täälläkin tuntuu olevan enemmistö naisia. Ehkäpä naisten parempi kyky puhua vaikeistakin asioista ja empaattisuus näkyy täälläkin
Itse olen reilusti alle viiskymppinen, toimitusjohtajana oleva mies. Siis ulkoisesti katsottuna menevä mies parhaassa iässään...
Minulla todettiin pari vuotta sitten manttelisolulymfooma. Siis erittäin ikävä tauti huonoilla ennusteilla.
Nyt olen ollut vajaan vuoden taudin hoitojen jälkeen takaisin työelämässä.
Ja pitäisi jaksaa painaa 130% teholla. Mutta kun ei jaksa, niin ei jaksa. Työteho 30% entisestä.
Nivelissä ja luissa jatkuvaa särkyä hoitojen jäljiltä.
Hoitojen aikana piti kantaa sukulaisten ja lähiomaistenkin huolet sairastumisestani.
Nyt työelämässä pitäisi jaksaa kuunnella ihmisten kaikenlaisista ongelmista. Kuka haluaa lisää palkkaa, kuka uuden auton,kellä huono työpöytä, kellä huono tietokone, kellä mitäkin.
Tiedän että ne voivat olla sille ihmiselle todellisia ongelmia.
Mutta kun ei jaksaisi kantaa huolta moisista asioista.
Ja jos olen välinpitämön, olen huono pomo. Kyllä johtajan tietenkin tulisi välittää alaisistaan.
Ja tietenkin on myös suuri vastuu ihmisten työpaikkojen säilymisestä.
Mutta kun nyt haluaisi olla puhtaan itsekäs ja elää loppuajan vain itselleen ja perheelleen. Huolehtia vain rakkaimpiensa huolista.
Voinhan minä tosin elää vielä useita vuosia, jopa vuosikymmenenkin.
Nyt on umpikuja edessä. Eläkkeelle ei pääse, työ ei suju, keho reistaa ja masennus pukkaa päälle.
Jatkuvaa testeissä, tutkimuksissa käyntiä ja odottelua milloin tauti palaa. Ja sitten aloitetaan uudestaan rankat hoidot.
Eikä se ajatus taudista kauaa pois mielestä pysy. Vaikka kuinka yrittäisi.
Millähän tästä oravanpyörästä pääsisi ulos?
Masentaa
33
5551
Vastaukset
- tässä ja nyt
Olet jo neljäs mies täällä!!! Tervetuloa joukkoon. Minulla oli rintasyöpä -leikattiin vuosi sitten.
Itsekkääksi tässä on tullut ja halua enempi ajatella itseään ja tekemisiään. Älä nyt masennu! Meitä on paljon. Pitää ihan googlettaa tuo sinun syöpäsi,jotta tiedän enemmän.
Sairaslomaa lisää,saatko?
Niin se piti minunkin tukea läheisiäni,kun kuulivat syövästä ja koittaa tsempata. Väsymys ja masennus tuli hoitojen loppupuolella. - immeinen
sairaslomaa. Ajattele omaa terveyttäsi, kun olet kerran sairastunut jo vakavasti, et kai halua kyseisen asian toistuvan. Stressi ei liene hyvä asia
terveenä pysymisen kannalta! Voimia sinulle tehdä oikea ratkaisu, nyt on sinun vuorosi, kuuntele kehoasi ja ennenkaikkea sieluasi. Meillä on vain tämä yksi ja ainutkertainen elämä -viiviz- JHW
Valitettava tosiasia on ettei yhtiö toimi ilman toimitusjohtajaa. Toimitusjohtajahan ei ole yhtiön työntekijä vaan toimielin. Ja myös vailla kaikkia työehtoturvia- ja lakeja.
Totuus on ettei hallitus (=omistajien edustajat) enään hyväksy pitkää poissa-oloa. Eikä pidäkkään hyväksyä, sillä yhtiö taantuu ilman toimitusjohtajaa. Näin jo kävi viime sairaslomani aikana.
Joudun vieläkin paikkailemaan poissaoloni aiheuttamia vahinkoja. Vaihtoehtona on karsia kuluja eli irtisanoa ihmisiä. En missään nimessä huoli että vielä työntekijätkin ja heidän perheensä joutuisivat kärsimään sairaudestani. - tässä ja nyt
JHW kirjoitti:
Valitettava tosiasia on ettei yhtiö toimi ilman toimitusjohtajaa. Toimitusjohtajahan ei ole yhtiön työntekijä vaan toimielin. Ja myös vailla kaikkia työehtoturvia- ja lakeja.
Totuus on ettei hallitus (=omistajien edustajat) enään hyväksy pitkää poissa-oloa. Eikä pidäkkään hyväksyä, sillä yhtiö taantuu ilman toimitusjohtajaa. Näin jo kävi viime sairaslomani aikana.
Joudun vieläkin paikkailemaan poissaoloni aiheuttamia vahinkoja. Vaihtoehtona on karsia kuluja eli irtisanoa ihmisiä. En missään nimessä huoli että vielä työntekijätkin ja heidän perheensä joutuisivat kärsimään sairaudestani.sinullakaan. Minulle on sanottu,että asioilla on tapana järjestyä. Välillä kyllä on ollut epätoivoista,mutta niin ne asiat ovat pikku hiljaa järjestyneet.
Minä hyppäsin oravanpyörästä pois ja pelastin itsekkäästi itseni. - muumiaitee
tässä ja nyt kirjoitti:
sinullakaan. Minulle on sanottu,että asioilla on tapana järjestyä. Välillä kyllä on ollut epätoivoista,mutta niin ne asiat ovat pikku hiljaa järjestyneet.
Minä hyppäsin oravanpyörästä pois ja pelastin itsekkäästi itseni.masennus on vakava asia.Olen itse sen kokenut.Minunkin oli pakko jäädä uudelleen sairauslomalle.Toki sikäli helpompaa,että olen työntekijä,eikä poissa oloni vaikuta firmaan.Minä olen saanut apua terapiasta,myös Cipralex mieliala lääke on käytössä.
- Mikä on tärkeää
JHW kirjoitti:
Valitettava tosiasia on ettei yhtiö toimi ilman toimitusjohtajaa. Toimitusjohtajahan ei ole yhtiön työntekijä vaan toimielin. Ja myös vailla kaikkia työehtoturvia- ja lakeja.
Totuus on ettei hallitus (=omistajien edustajat) enään hyväksy pitkää poissa-oloa. Eikä pidäkkään hyväksyä, sillä yhtiö taantuu ilman toimitusjohtajaa. Näin jo kävi viime sairaslomani aikana.
Joudun vieläkin paikkailemaan poissaoloni aiheuttamia vahinkoja. Vaihtoehtona on karsia kuluja eli irtisanoa ihmisiä. En missään nimessä huoli että vielä työntekijätkin ja heidän perheensä joutuisivat kärsimään sairaudestani.Etkö voi delegoida tehtäviäsi ja toimi- ja vastuuta varatoimitusjohtajalle. Mielestäni kukaan ei ole korvaamaton, jos joku sellaista olettaa, niin laittakoon se ihminen sormen vesilasiin ja katsokoon syntyikö jälkeä.
Sairaus ei katso aikaa, itse vaihdoin hektisen IT-alan täysipäiväiseen sairasteluun. - JHW
tässä ja nyt kirjoitti:
sinullakaan. Minulle on sanottu,että asioilla on tapana järjestyä. Välillä kyllä on ollut epätoivoista,mutta niin ne asiat ovat pikku hiljaa järjestyneet.
Minä hyppäsin oravanpyörästä pois ja pelastin itsekkäästi itseni.Näinhän se on minunkin tehtävä.
Kai se vain vaatii kypsyttelyä tehdä niin iso ratkaisu että irtisanoo itsensä.
Tietenkin taloudelliset seikat vaivaavat. Työttömän päiväraha ei suuren suuri ole. Tosin ei kuolleennakaan isoa palkkaa saa.
Ensi viikolla luuydinnäytteen ottoon taas... - tässä ja nyt
JHW kirjoitti:
Näinhän se on minunkin tehtävä.
Kai se vain vaatii kypsyttelyä tehdä niin iso ratkaisu että irtisanoo itsensä.
Tietenkin taloudelliset seikat vaivaavat. Työttömän päiväraha ei suuren suuri ole. Tosin ei kuolleennakaan isoa palkkaa saa.
Ensi viikolla luuydinnäytteen ottoon taas...ja asia kerrallaan. Koko taakan ratkaisu kerralla käy liikaa voimien päälle -kokemusta on...
On pitänyt opetella elämään ihan uudella tavalla -itselleen!
Nykyään teen niin kuin minusta tuntuu hyvälle eikä niin kuin muut sanoo. Kuuntelen itseäni enkä tee (tai ainakin yritän) hätiköityjä päätöksiä.
Kyllä sinun terveytesi on nyt tärkeintä ja sinä itse. Anna itsellesi aikaa ja lepoa. Nauti elämästä -päivä kerrallaan,pienistä hetkistä.
Mieti,mitä SINÄ haluat elämältäsi. Sinä olet nyt tarkein asia. - JHW
tässä ja nyt kirjoitti:
ja asia kerrallaan. Koko taakan ratkaisu kerralla käy liikaa voimien päälle -kokemusta on...
On pitänyt opetella elämään ihan uudella tavalla -itselleen!
Nykyään teen niin kuin minusta tuntuu hyvälle eikä niin kuin muut sanoo. Kuuntelen itseäni enkä tee (tai ainakin yritän) hätiköityjä päätöksiä.
Kyllä sinun terveytesi on nyt tärkeintä ja sinä itse. Anna itsellesi aikaa ja lepoa. Nauti elämästä -päivä kerrallaan,pienistä hetkistä.
Mieti,mitä SINÄ haluat elämältäsi. Sinä olet nyt tarkein asia.Näinhän se ihminen toimii ikävän asian edessa.
Ensin tulee kieltäytyminen.
Kai sitä on yrittänyt kieltää tämän ikävän asian sillä että hoitojen jälkeen on ollut kuin asiaa ei olisi olemassakaan. Eli pyrkinyt jatkamaan elämäänsä samalla tavalla kuin ennen tietoa taudista.
Toiseksi tulee masennus. Asiaa ei pysty järkevästi käsittelemään.
Masennuksen jälkeen terve järki voittaa, ja pystyy käsittelemään asiaa järkevästi.
Ehkäpä tässä on siirtymässä terveen järjen käyttöön, ja hyväksyy faktat sekä toimii niitten pohjalta.
Kiitos kannustavista kommenteista! - tässä ja nyt
JHW kirjoitti:
Näinhän se ihminen toimii ikävän asian edessa.
Ensin tulee kieltäytyminen.
Kai sitä on yrittänyt kieltää tämän ikävän asian sillä että hoitojen jälkeen on ollut kuin asiaa ei olisi olemassakaan. Eli pyrkinyt jatkamaan elämäänsä samalla tavalla kuin ennen tietoa taudista.
Toiseksi tulee masennus. Asiaa ei pysty järkevästi käsittelemään.
Masennuksen jälkeen terve järki voittaa, ja pystyy käsittelemään asiaa järkevästi.
Ehkäpä tässä on siirtymässä terveen järjen käyttöön, ja hyväksyy faktat sekä toimii niitten pohjalta.
Kiitos kannustavista kommenteista!voinut jotenkin auttaa. Kirjoita vaan tänne palstalle. Elämä opettaa. Ei ihminen loputtomiin kestä,kroppa alkaa laittaa hanttiin,jos järki ei sano. Oletko ajatellut terapiaa? kannattais varmaan lääkärissä ottaa puheeksi masennus. Onhan sinulla vakava sairaus.
Opettele keskittymään itseesi,myös tänään! Kannattaa puhua rehellisesti läheisille voinnistasi -se jo voi helpottaa oloasi. Puhuminen on hyvin tärkeää ja kirjoita tänne kuulumisiasi.
Häntä pystyyn! Sinullakin on varmaan sellainen... ;D Ilmapallon saat sinäkin,ole hyvä!
Hyvää alkavaa tätä päivää! :)
- Elisama
Ensinnäkin voin sanoa ymmärtäväni hyvin tilanteesi.
Sitten pari radikaalia (radikaali ei ole vihannes, kukkakaali on) ajatusta.
Pyydä yhtiön omistajia antamaan kirjallisen lausunnon ettet terveytesi takia pysty hoitamaan työtäsi. Näin voit saada lääkäriltä pitkän sairasloman (B-todistus). Lomaa voi jatkaa tarvittaessa koko maksimiajan.
Pyri sitten työkyvyttömyyseläkkeelle.
Jos lähdet tälle tielle niin taloudellisesti se tuottaa tappiota edelliseen verraten, mutta henkisesti menee voiton puolelle. - Janett
tuo lymfooma kuten minullakin. Minulla se on follikulaarinen lymfooma. Todettaessa laajalle levinnyt eikä nykyisen lääketieteen avulla saada koskaan kokonaan pois kuin harvoin ja uusi 90-prosenttisesti. Nyt minulla on 8 sytoa takana, viimeinen kuvaus 17.10, joka jännittää ihan valtavasti, sen jälkeen 2 vuotta 2 kk välein vasta-aineitta, että siirtäisi uusiutumista.
Voimia ei paljon ole ja ensi kuussa aloitan työt nelituntisena osapäiväsairauslomalla. Minulla myös menee loppuelämä noissa kontrolleissa ja sitten uusissa hoidossa kun tauti uudelleen puhkeaa ja elinikä taitaa keskimäärin olla se 10 vuotta diagnoosin tekemisestä. Lääkäri lohdutti, että voi, ei hätää,joillakin uusinut kuusikin kertaa ja silti saatu hoidettua. Ei taida kunto kestää niitä.
Minä olen ollut huhtikuun alusta asti sairauslomalla, heti kun tauti todettiin. Töissä jo kovasti odottavat minua, se onkin ainut paikka,jossa minua kaivataan. Vaikka teen 4-tuntista työpäivää, niin varmasti sitä olisi tarjolla enemmän ja monia asioita kesken ja tekemättä kun olin niin pitkään pois. Pitäisi oppia sanomaan EI, minä en tee tätä, en jaksa, työpäiväni loppuu just nyt. Mutta kun en ole sitä tehnyt ennenkään 30-vuotisen työurani aikana niin saa nähdä sanonko nytkään ja sitten palan taas pian loppuun.
Onko sinulla mahdollisuus pitää edes pitkää lomaa, että saisit rauhassa harkita, mitä teet sen loppuelämäsi tai miten saat kodin ja työn hoidettua niin, että jää aikaa perheellekin. Minä asun yksin, pojat aikuisia, joten mulla on aikaa olla töissä, voimat vain ei riitä.
Tuota menoa sinä poltat itsesi loppuun. Olen itse ollut tyttären kuoleman jälkeen pitkillä sairauslomilla vaikean masennuksen, burn outin, työuupumuksen jne jälkeen ja vaikka oudolta tuntuu, niin ne ovat olleet paljon pahempia aikoja kuin tämä syöpä. Tämähän on ruumiissa, masennus vaikutti koko ihmiseen, en jaksanut liikkua, ajatus ei toiminut, asiat jäi hoitamatta jne ja kierre oli valmis. Tästä syövästä joko selviää tai kuolee n. 10 vuoden päästä mutta elämänhalua on nyt enemmän ja osaan nauttia jokaisesta päivästä mutta en vielä jaksa edes kävellä työpaikalle, jonne on 2 km. Mutta kyllä minä sinne menen, mutta yritän olla polttamatta iseäni loppuun heti, etten joutuisi uudestaan sairauslomalle, kaipaan jo ihmisten seuraa.
Minä itse olen kulkenut vuosikaudet terapiassa ja tuollaisessa umpikujatilanteessa ulkopuolinen ammatti-ihminen ehkä osaisi auttaa paremmin, jos sinulla on mahdollisuus sellaiseen. Itse väsyneenä ei näe mahdollisuuksia, miten asiat voisi järjestää.
Mutta joka tapauksessa voimia sinulle! Hoidot kehittyvät koko ajan, eiköhän mekin "hidaskasvuiset" kuiten eletä ehkä pitempään kuin se keskimääräiset 10 vuotta.- tässä ja nyt
Mietinkin eilen sinua,että missä olet ollut. Kiva kuulla sinusta. Ilmapalloja sinullekin!
- JHW
Kiitos viestistäsi. Ja enenkaikkea voimia "normaalielämään" palaamiseen.
Työhän on kuitenkin iso osa ihmisen elämästä.
Itse olen tehnyt sen havainnon että ihmiset töissä arastelevat puhua sairaudestani.
Itse olen avoimesti puhunut niin työntekijöille kuin yhteistyökumppaneille.
En tosin toitottaen. Kyllähän kaikki kuitenkin ovat asiasta olleet tietoisia.
Jokaisella on tosin omat huolensa ja murheensa, enkä ole halunnut lisätä niitä omilla vaivoillani. Eikä se tunnu kauheasti ihmisiä kiinnostavankaan. Vai torjuvatko he sillä omia kuolemanpelkojaan?
Omalla kohdalla hoitojen kehittyminen on jo tuonut valoa tunnelinpäähän.
Ennen tässä taudissa elinodotusaika oli 15-17kk.
Nyt uuden intensiivihoidon myötä tulokset ovat HUSin mukaan "lupaavia".
Tosin tilastoja ei viellä uuden hoitomuodon pohjalta ole. Ja hoitojen kehitys menee tässäkin taudissa vauhdilla eteenpäin.
Uskon sinunkin kohdallasi hoitojen kehittyvän samalla tavalla.
Tsemppiä työhon palaamiseen ! - Ira¤
JHW kirjoitti:
Kiitos viestistäsi. Ja enenkaikkea voimia "normaalielämään" palaamiseen.
Työhän on kuitenkin iso osa ihmisen elämästä.
Itse olen tehnyt sen havainnon että ihmiset töissä arastelevat puhua sairaudestani.
Itse olen avoimesti puhunut niin työntekijöille kuin yhteistyökumppaneille.
En tosin toitottaen. Kyllähän kaikki kuitenkin ovat asiasta olleet tietoisia.
Jokaisella on tosin omat huolensa ja murheensa, enkä ole halunnut lisätä niitä omilla vaivoillani. Eikä se tunnu kauheasti ihmisiä kiinnostavankaan. Vai torjuvatko he sillä omia kuolemanpelkojaan?
Omalla kohdalla hoitojen kehittyminen on jo tuonut valoa tunnelinpäähän.
Ennen tässä taudissa elinodotusaika oli 15-17kk.
Nyt uuden intensiivihoidon myötä tulokset ovat HUSin mukaan "lupaavia".
Tosin tilastoja ei viellä uuden hoitomuodon pohjalta ole. Ja hoitojen kehitys menee tässäkin taudissa vauhdilla eteenpäin.
Uskon sinunkin kohdallasi hoitojen kehittyvän samalla tavalla.
Tsemppiä työhon palaamiseen !Sairaus voi ahdistaa ihmisiä,ja syöpään
liitetty kuoleman leima näkyy istuvan syvässä.
Onneksi hoidot kehittyvät koko ajan:) - Janett
tässä ja nyt kirjoitti:
Mietinkin eilen sinua,että missä olet ollut. Kiva kuulla sinusta. Ilmapalloja sinullekin!
välillä migreenin kanssa ja välillä yksinkin. Vaikka hoidot on loppu, niin olo on heikko ja siihen kun iskee migreeni ja oksennanut parikin päivää niin saattaa mennä viikkokin ennen kuin jalat kantaa. En taas moneen päivään pysynyt pystyssä edes niin paljon, että olisin voinut tietokoneen ääreen istua.
Nyt taas jo vahvempi olo ja lenkilläkin käynyt. - Ira¤
Janett kirjoitti:
välillä migreenin kanssa ja välillä yksinkin. Vaikka hoidot on loppu, niin olo on heikko ja siihen kun iskee migreeni ja oksennanut parikin päivää niin saattaa mennä viikkokin ennen kuin jalat kantaa. En taas moneen päivään pysynyt pystyssä edes niin paljon, että olisin voinut tietokoneen ääreen istua.
Nyt taas jo vahvempi olo ja lenkilläkin käynyt.aikalailla.Pikkuhiljaa voimat alkavat palailla.
Toivottavasti migreenisi on hellittänyt?
Ota vaan vielä levon kannalta,ja hemmottelet itseäsi:) - A a l
JHW kirjoitti:
Kiitos viestistäsi. Ja enenkaikkea voimia "normaalielämään" palaamiseen.
Työhän on kuitenkin iso osa ihmisen elämästä.
Itse olen tehnyt sen havainnon että ihmiset töissä arastelevat puhua sairaudestani.
Itse olen avoimesti puhunut niin työntekijöille kuin yhteistyökumppaneille.
En tosin toitottaen. Kyllähän kaikki kuitenkin ovat asiasta olleet tietoisia.
Jokaisella on tosin omat huolensa ja murheensa, enkä ole halunnut lisätä niitä omilla vaivoillani. Eikä se tunnu kauheasti ihmisiä kiinnostavankaan. Vai torjuvatko he sillä omia kuolemanpelkojaan?
Omalla kohdalla hoitojen kehittyminen on jo tuonut valoa tunnelinpäähän.
Ennen tässä taudissa elinodotusaika oli 15-17kk.
Nyt uuden intensiivihoidon myötä tulokset ovat HUSin mukaan "lupaavia".
Tosin tilastoja ei viellä uuden hoitomuodon pohjalta ole. Ja hoitojen kehitys menee tässäkin taudissa vauhdilla eteenpäin.
Uskon sinunkin kohdallasi hoitojen kehittyvän samalla tavalla.
Tsemppiä työhon palaamiseen !JHW:"Nyt uuden intensiivihoidon myötä tulokset ovat HUSin mukaan "lupaavia". Tosin tilastoja ei viellä uuden hoitomuodon pohjalta ole."
Voisitko kertoa hätääntyneelle, mitä hoitoja sait manttelisolulymfoomaasi? Tehtiinkö kantasolusiirto? Tarkoitatko intensiivihoidolla hoitoja jotka annetaan taudin uusiutuessa?
vaikeuksien kohdatessa on rukous.Ei ole mitään niin suurta tai pientä asiaa, minkä kanssa ei voisi kääntyä Jumalan puoleen.Auta Jeesus, on lyhin rukous.
- jatta
Piti lukea koko neuvorimpsu läpi etten pyöritä samaa levyä. Neuvoja tai ohjeita en osaa antaa. Kerron oman ratkaisuni. Olin työntekijä.
Olin unelmoinut ammatin vaihdosta jo vuosia. Yh:na siihen ei ollut mahdollisuutta. Alle viisikymppisenä läksin ekaa kertaa opintolainan turvin ( asuntolainaa reippaasti jäljellä) opintovapaalle. Palasin entiseen työhöni. Heti ilmoitettiin lomautuksista. Samaan aikaan kun toiset oli lomautettuna itse olin harjoittelijana. Ei ollut hajuakaan mistä saan rahaa ja minkä verran. Vaati melkoisen taistelun siihen aikaan. Nykyään se on KUNTOUTUSRAHA, sidoksissa tuloihin. Kelan ja eläkevakuutusyhtiöiden sivuilta löytyy enemmän tietoa.
Harjoittelun jälkeen jatko-opintoja. Lama. Töihin palattua irtisanomislappu kouraan. Siinä vaiheessa olin 50 . Taistelu jatkui työkkärin ammatinvalintanojhauksen ja eläkevakuutusyhtiöiden kanssa. ennätin olla työttömänä 2 kk kun pääsin jatkamaan opiskelua. 90 luvun puolivälissä valmistuin unelma-ammattiini. Taas tappelin itseni takaisin työelämään. Lähentelin jo 60.
Tarja Talqvist oli 61 v kun valmistui lähihoitajaksi. Nyt on kansanedustaja. Takaisin entiseen työpaikkaan ei ole enää asiaa. Koska on julkisuudessa kritisoinut työolosuhteita. Tiedät hänen taistelun masennuksen kanssa.
Nämä siksi että vaihtoehtoja on paljon. Toinen ei pysty sanomaan mikä sinulle on sopivin ratkaisu. Eri vaihtoehtoja kannattaa tarkastella joka kantilta. Mikäli jäät tässä vaiheessa sairaslomalle ja siitä edelleen kuntoutusrahalle on perustoimeentulo turvattu.- JHW
Vaihtoehtona tietysti kiinnostaa asiantuntijatyö, jossa ei ole alaisia, ei työaikaa, ei vastuuta,saa tehdä milloin jaksaa ja huvittaa, ja tietysti kohtalaisen hyvä palkka. Siis jokaisen ihmisen unelmatyö :)
Perimmäinen ongelmahan tässä on meidän luterilaisen kasvatuksen ja nyt vaadittavan elämänmuutoksen ristiriita.
Luterilaiseen kasvatukseen kuuluu korkea työmoraali ja toisen kunnioittaminen (vaikka minä olenkin pakana, olen saanut tiukan luterilaisen kasvatuksen. Kuten valtaosa suomalaisista).
Siis minun pitäisi unohtaa työmoraali ja olla hyvin itsekäs. Selkeä ristiriita arvojen ja vaatimusten välillä.
Onnitteluni sinulle että olet jaksanut taistella vaikeuksien kautta voittoon. - jatta
JHW kirjoitti:
Vaihtoehtona tietysti kiinnostaa asiantuntijatyö, jossa ei ole alaisia, ei työaikaa, ei vastuuta,saa tehdä milloin jaksaa ja huvittaa, ja tietysti kohtalaisen hyvä palkka. Siis jokaisen ihmisen unelmatyö :)
Perimmäinen ongelmahan tässä on meidän luterilaisen kasvatuksen ja nyt vaadittavan elämänmuutoksen ristiriita.
Luterilaiseen kasvatukseen kuuluu korkea työmoraali ja toisen kunnioittaminen (vaikka minä olenkin pakana, olen saanut tiukan luterilaisen kasvatuksen. Kuten valtaosa suomalaisista).
Siis minun pitäisi unohtaa työmoraali ja olla hyvin itsekäs. Selkeä ristiriita arvojen ja vaatimusten välillä.
Onnitteluni sinulle että olet jaksanut taistella vaikeuksien kautta voittoon.Niiden moraalikysymysten kanssa saa taistella jatkuvasti. Joka ikisessä työpaikassa kannoin töitä kotiin. Moraalini vaati että pitää hoitaa työt hyvin. Välillä huomasin tekeväni toistenkin töitä. Hälmö kun olen, en osannut sanoa ”EI”. Tuskin niistä moraalikysymyksistä (kasvoin varuskunnassa) pääsee koskaan eroon. Voitto oli hyvin lyhytaikainen. Tuli sairaus mikä heitti työkyvyttömyyseläkkeelle. Ne parhaat työvuodet jäi tekemättä. Päälle päätteeksi syöpä. Tässä nyt oottelen vielä kahta tulossa olevaa syöpää.
En halunnut moralisoida enkä missään tapauksessa aliarvioi tilannettasi. Heitin jutun vain mietittäväksi. Silloin kun on kyse omasta elämästä pitää opetella terveellä tavalla itsekkääksi. Selvitysten jälkeen saatat päästä juuri siihen asiantuntijan työhön. Stressi on syövälle hyvä kasvualusta. - Ira¤
jatta kirjoitti:
Niiden moraalikysymysten kanssa saa taistella jatkuvasti. Joka ikisessä työpaikassa kannoin töitä kotiin. Moraalini vaati että pitää hoitaa työt hyvin. Välillä huomasin tekeväni toistenkin töitä. Hälmö kun olen, en osannut sanoa ”EI”. Tuskin niistä moraalikysymyksistä (kasvoin varuskunnassa) pääsee koskaan eroon. Voitto oli hyvin lyhytaikainen. Tuli sairaus mikä heitti työkyvyttömyyseläkkeelle. Ne parhaat työvuodet jäi tekemättä. Päälle päätteeksi syöpä. Tässä nyt oottelen vielä kahta tulossa olevaa syöpää.
En halunnut moralisoida enkä missään tapauksessa aliarvioi tilannettasi. Heitin jutun vain mietittäväksi. Silloin kun on kyse omasta elämästä pitää opetella terveellä tavalla itsekkääksi. Selvitysten jälkeen saatat päästä juuri siihen asiantuntijan työhön. Stressi on syövälle hyvä kasvualusta.ei ole leikinasia.Minäkin tunnollisena tein
hommia,ja koko ajan nakattiin lisää niskaan,
lopulta en saanut enää unenpäästä kiinni,
kun ajattelin etten mitenkään selviä seuraavasta
päivästä.Kauan kesti oppia sanomaan EI. - jatta
Ira¤ kirjoitti:
ei ole leikinasia.Minäkin tunnollisena tein
hommia,ja koko ajan nakattiin lisää niskaan,
lopulta en saanut enää unenpäästä kiinni,
kun ajattelin etten mitenkään selviä seuraavasta
päivästä.Kauan kesti oppia sanomaan EI.Joukossamme on ainakin yksi joka tietää miten sanotaan EI. Muutama nallekarkki oppimisen tueksi. HIENOA että opit käyttämään EI sanaa!!!!
Monasti olen miettinyt syyttämisen ja syyllistämisen vaikutusta sairastumiseen. Noin niin kuin yleensä. Olemmeko me edelleen liian kilttejä? Mitä menetämme jos opimme pitämään puolemme? Velvollisuudet kyllä tunnemme ja tiedämme. Tiedämmekö sen, että meillä on myös oikeuksia?
Mietintämyssy on päässä. - Ira¤
jatta kirjoitti:
Joukossamme on ainakin yksi joka tietää miten sanotaan EI. Muutama nallekarkki oppimisen tueksi. HIENOA että opit käyttämään EI sanaa!!!!
Monasti olen miettinyt syyttämisen ja syyllistämisen vaikutusta sairastumiseen. Noin niin kuin yleensä. Olemmeko me edelleen liian kilttejä? Mitä menetämme jos opimme pitämään puolemme? Velvollisuudet kyllä tunnemme ja tiedämme. Tiedämmekö sen, että meillä on myös oikeuksia?
Mietintämyssy on päässä.oppia töissä sanomaan EI,liian kilttejä olemme.
Jotkut osaavat sanoa jo heti ei,mutta en tiedä
miten tänäpäivänä onnistuu? - JHW
Ira¤ kirjoitti:
oppia töissä sanomaan EI,liian kilttejä olemme.
Jotkut osaavat sanoa jo heti ei,mutta en tiedä
miten tänäpäivänä onnistuu?Terveisiä suomalaisesta luonnosta.Palasin juuri mökiltä, joten voin jatkaa chattailua kotoonta käsin.
Ei ole valveutuneen työnantajan edun mukaista yli- tai alikuormittaa työntekijöitä.Tutkimusten mukaan ihmisen tuottavuus ja stressi noudattaa ns U-käyrää. Liian vähän töitä huonontaa tuottavuutta ja lisää stressiä siinä missä liian paljonkin työtä.
Ongelmanahan on että jokainen meistä on erilainen, ja "oikeata" työmäärää on vaikea standardisoida.
Osaksi siksi on myös kahdenkeskiset kehityskeskustelut jossa työntekijän pitää tuoda asiat esille omalta kannaltaa.
Asiaa ei todellakaan edistä jos ei tuo tuntemuksiaan esille. Se ei ole työntekijän kuten ei myöskään työnantajan edun mukaista.
Myös työsuojelulaki velvoittaa työnantajaa reagoimaan jos työntekijä valittaa liiallisesta työn kuormittavuudesta.
Myös työn tärkeyden sekä valmiin työn näkemisen puute on tämän päivän työelämän ongelmia.
Kun puuseppä saa kaapin valmiiksi, hän selkeästi näkee mitä on tehnyt. Ja jos vielä asiakas ilahtuu kaapin saadessaan, voi hyvin kuvitella kuinka ylpeä puuseppä on työnsä tuloksista. Tämä on monasti hukassa tämän päivän työelämästä.
Myöskin epäselvän työnkuvan aiheuttama ristiriita siitä mitä työnantaja odottaa työntekijältä, ja mitä työntekijä olettaa työn olevan, aiheuttaa helposti stressiä
Joten pelkkä EI ei välttämättä johda oikeaan tulokseen.
Nyt hieman eksyin alkuperäisestä teemasta.
Oman mielen on synkistänyt (tai siis tumma pilvenreuna hieman varjostaa)fysiikan pettäminen. Kun keho ei jaksa pysyä mukana.
Kai se on vaikeata tunnustaa itselleen että ennen niin loistavasti palvellut keho on viallinen. - Ira¤
JHW kirjoitti:
Terveisiä suomalaisesta luonnosta.Palasin juuri mökiltä, joten voin jatkaa chattailua kotoonta käsin.
Ei ole valveutuneen työnantajan edun mukaista yli- tai alikuormittaa työntekijöitä.Tutkimusten mukaan ihmisen tuottavuus ja stressi noudattaa ns U-käyrää. Liian vähän töitä huonontaa tuottavuutta ja lisää stressiä siinä missä liian paljonkin työtä.
Ongelmanahan on että jokainen meistä on erilainen, ja "oikeata" työmäärää on vaikea standardisoida.
Osaksi siksi on myös kahdenkeskiset kehityskeskustelut jossa työntekijän pitää tuoda asiat esille omalta kannaltaa.
Asiaa ei todellakaan edistä jos ei tuo tuntemuksiaan esille. Se ei ole työntekijän kuten ei myöskään työnantajan edun mukaista.
Myös työsuojelulaki velvoittaa työnantajaa reagoimaan jos työntekijä valittaa liiallisesta työn kuormittavuudesta.
Myös työn tärkeyden sekä valmiin työn näkemisen puute on tämän päivän työelämän ongelmia.
Kun puuseppä saa kaapin valmiiksi, hän selkeästi näkee mitä on tehnyt. Ja jos vielä asiakas ilahtuu kaapin saadessaan, voi hyvin kuvitella kuinka ylpeä puuseppä on työnsä tuloksista. Tämä on monasti hukassa tämän päivän työelämästä.
Myöskin epäselvän työnkuvan aiheuttama ristiriita siitä mitä työnantaja odottaa työntekijältä, ja mitä työntekijä olettaa työn olevan, aiheuttaa helposti stressiä
Joten pelkkä EI ei välttämättä johda oikeaan tulokseen.
Nyt hieman eksyin alkuperäisestä teemasta.
Oman mielen on synkistänyt (tai siis tumma pilvenreuna hieman varjostaa)fysiikan pettäminen. Kun keho ei jaksa pysyä mukana.
Kai se on vaikeata tunnustaa itselleen että ennen niin loistavasti palvellut keho on viallinen.kerättyä voimia taas tulevaan viikkoon,mikäs sen ihanampaa:)Niin tämän päivän työelämä on varmaankin
sellaista hieno säätämistä puolin ja toisin.Itse
aloitin työelämässä 14 v.koulun jälkeen olin
klo 22 asti töissä.Monella erialalla toimiessani
nähnyt hyvät ja huonot puolet.
Aika rankka on huomata kehon heikkeneminen,ettei
enää jaksa samallalailla.
Onneksi hoitojen jälkeen pikkuhiljaa voimat alkavat
palailemaan,ja onhan tämä vakava sairaus. - jatta
JHW kirjoitti:
Terveisiä suomalaisesta luonnosta.Palasin juuri mökiltä, joten voin jatkaa chattailua kotoonta käsin.
Ei ole valveutuneen työnantajan edun mukaista yli- tai alikuormittaa työntekijöitä.Tutkimusten mukaan ihmisen tuottavuus ja stressi noudattaa ns U-käyrää. Liian vähän töitä huonontaa tuottavuutta ja lisää stressiä siinä missä liian paljonkin työtä.
Ongelmanahan on että jokainen meistä on erilainen, ja "oikeata" työmäärää on vaikea standardisoida.
Osaksi siksi on myös kahdenkeskiset kehityskeskustelut jossa työntekijän pitää tuoda asiat esille omalta kannaltaa.
Asiaa ei todellakaan edistä jos ei tuo tuntemuksiaan esille. Se ei ole työntekijän kuten ei myöskään työnantajan edun mukaista.
Myös työsuojelulaki velvoittaa työnantajaa reagoimaan jos työntekijä valittaa liiallisesta työn kuormittavuudesta.
Myös työn tärkeyden sekä valmiin työn näkemisen puute on tämän päivän työelämän ongelmia.
Kun puuseppä saa kaapin valmiiksi, hän selkeästi näkee mitä on tehnyt. Ja jos vielä asiakas ilahtuu kaapin saadessaan, voi hyvin kuvitella kuinka ylpeä puuseppä on työnsä tuloksista. Tämä on monasti hukassa tämän päivän työelämästä.
Myöskin epäselvän työnkuvan aiheuttama ristiriita siitä mitä työnantaja odottaa työntekijältä, ja mitä työntekijä olettaa työn olevan, aiheuttaa helposti stressiä
Joten pelkkä EI ei välttämättä johda oikeaan tulokseen.
Nyt hieman eksyin alkuperäisestä teemasta.
Oman mielen on synkistänyt (tai siis tumma pilvenreuna hieman varjostaa)fysiikan pettäminen. Kun keho ei jaksa pysyä mukana.
Kai se on vaikeata tunnustaa itselleen että ennen niin loistavasti palvellut keho on viallinen.Miksi mies osaa sanoa asiat niin kuin ne on? Olet aivan liian fiksu nykypäivän pomoksi. Olet suorastaan katoavaa kansanperinnettä. Näet paljon laajemmalle kun moni muu. Kaiken kukkuraksi sinulla on TUNTEET… Vieläpä työntekijöitä kohtaan. Olet kuin vanhan ajan tehtaan patruuna.
Täytyy myöntää että juuri se fysiikan pettäminen oli kovin isku. Itse räpiköin töissä sairauteni kanssa toista vuotta. Sitten oli jo pakko mennä lääkäriin. Alkuun kadutti että menin lääkäriin. Syytin itseäni vain saamattomaksi ja laiskaksi. Eihän minun kroppa voinut toimia minua vastaan. Sitä en jaksa hyväksyä vieläkään. Syöpä meni siinä sivussa muun hyväksymättömän kanssa.
Et ole yksin pettäneen fysiikan ja sen tosiasian hyväksymisen kanssa. Meitä on iso liuta samassa veneessä. Joten soutuvuoroja voidaan vaihtaa.
- LPolku
...tuota edeltävää ketjua, mutta ehdottomasti suosittelen sairauseläkettä mielenterveyssyistä. Vakava masennus syövän jälkeen ei ole mikään uutinen.
- muumiaitee
on tämäkuntoutustuki,entinen määräaikais eläke.Jos käy niin,etten työkokeilujen jälkeen pärjää enää kiireisessä työssäni,voidaan hakea sairaselkettä.Toivin kyllä,että voisin vielä jatkaa työelämässä,ja pärjäisin,ainakin tuonne lähemmäs 60v.ikää.Olen ollut työelämässä 14.vuotiaasta asti,nyt marraskuussa täytän 51.vuotta.Ja minullakin on parempina päivinä syyllisyys tästä töistä pois olosta,sitä yritän itsestäni pois.Minut on määrätty pitkälle lomalle ja myönnetty tämä kuntoutus tuki vuoden loppuun,psykiatri ja työterveyslääkäri antoivat siihen lausuntonsa vajuutusyhtiöön.Työpaikallanihan ei minun lomani aikana ole mitään kuluja minusta,Varma maksaa eläkkeeni.Uskon toipuvani täysin,ellei satu ikävää,miehen syövän uusiminen tai vaikka omani.Nyt kun vain osaisin antaa itseni rauhassa toipua ja iloita pienistä asioista,kantamatta syyllisyyttä.Toivon kovasti voimia kaikille masnnuksen kanssa kamppaileville!
- tri heebe
Hei! Hankala tilanne, ja vielä vastuun tuoma paine sekä henkinen jaksaminen ovat varmasti kovilla. Sairastuin itse noin kuusi vuotta sitten vakavaan masennukseen, mutta parannuin vähitellen lääkehoidolla. Erityisesti apua ovat tuoneet illalla otettava triptyl, joka helpottaa unta, ja aamuisin efexor ja cymbalta, jotka tuovat kummasti puhtia serotoniinivajaukseeni.
Tuttavani sairastui samaan sairauteen. Hän on saman tyyppisessä asemassa kuin Sinä. En ole edes tohtinut keskustella hänen kanssaan työssä jatkamisesta. Hän on hoitojen alkuvaiheessa. Pystyykö silloin työskentelemään ylipäätään? Olisin kiitollinen tiedosta. Hänellä syöpä havaittiin ilmeisesti hyvin alkuvaiheessa, eikä se ollut ehtinyt levitä kaiketi mihinkään. Lääkärin ennustetta en ole kuullut, mutta ilmeisesti hoidot ovat monitahoiset.
Oman masennukseni parantumiseen kuuden vuoden aikana on auttanut alkoholin vähentäminen ja liikunnan lisääminen. On myös saatava itselleen aikaa. Se on hyvin keskeistä. Lääkityspuolta ei pidä aliarvioida, nykyiset lääkkeet ovat erittäin hyviä. Alussa joutuu tietysti kokeilemaan eri vaihtoehtoja, joista toiset eivät sovi ollenkaan. Kannattaa kuitenkin yrittää. Terapiasta saa myös yllättävästi apua, parin vuoden päästä jo ihan konkreettisia tuloksia. - Ilkk
Hei, mieheni kuoli 7 kk sitten. Diagnoosi manttelisolulymffooma. Hän sai kantasolusiirtohoidon ja eli sen vuoksi 1,5 vuotta täyttä elämää. Valitettavasti ärhäkkä syöpä levisi mahaan jne.. . eikä mikään enää auttanut. Hän kuoli 57 vuotiaana 7 kk sitten. Kotona läheisien läsnäollessa.
- syöpis
Oma isäni toimi varoittavana esimerkkinä. Muutama vuosi sairausjakso-työjakso elämää. Sairaseläkkeelle 60 vuotisena. Kitui kaksi vuotta ennen kuolemaansa.
Itse siirryin työjakso / työttömyysjakso järjestelyyn 53 vuotisena ja siirryin omaehtoisesti täysin vapaalle 57 vuotisena ajatellen mahdollisia tulevien päivien määrää ja laatua.
Tietenkin tulot romahtivat mutta en saanut mitään asumis tai muitakaan tukia.
Kun suolistosyöpäni havaittiin olin 67 vuotinen ja hyvilläni näinkin pitkästä, terveestä joutojaksosta.
Jos olisin ollut työelämässä 65 vuotiseksi niin olisin elänyt terveen elämää vain kaksi vuotta.
9kk:n leikkausrevohkan jälkeen oli muutama paskanlentokuukausi mutta niiden mentyä ohi elämäni normalisoitui paitsi siltä osin, että tarkkailen suoleni toimintaa automaattisesti ja pidän kalsareissa vaippaa vaikka pieniäkään tuhruja ei tule kuin ehkä kerran kuukaudessa.
Olen nyt 74v.
Aloittajalle sanoisin, että kuka pitää mitäkin tärkeänä. Aineellista elintasoa, tärkeyden tunnetta, jotain muuta, vai oman elämänsä laatua? Miten sen kukin kokee?
Aina voi lopettaa pakertamisen!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 676579
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap274243Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2702647Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei262040MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna301558- 971407
Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee551111Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel3041107Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.771066Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..391031