(ja vastaus sinulle Psykop. yhteen kysymykseesi ;) ).
Otetaanpa kaksi 5 hengen ryhmää, vaikkapa joukko Nerot ja perhe Koistinen Keravalta.
Neroihin kuuluu nykyaikaan siirretty ( heillä siis kaikki tämän päivän teoreettinen tietotaito joistakin asioista) Beethoven, Mr Darwin ja Michelangelo.
Koistisen perheessä ovat mukana äiti, isä, mummo ja pari lasta. Samoin Nerojen joukkoon heitetään pari tenavaa.
Nämä kaksi porukkaa joutuvat haaksirikkoon ja heidät tyrkätään autiolle saarelle; tai pikemminkin kahdelle identtiselle saarelle, vaikkapa saaret A ja B.
Saarella A ovat nerot, saarella B Koistiset.
Jätetään heidät sinne kolmeksi päiväksi ja mennään sen jälkeen katsomaan banaanikärpäsinä palmussa, mitä heille kuuluu.
Saarella A. on suhteellisen kireä tunnelma; Beethowen on linnottautunut yksinään saaren koillisrannalle ja istuu murjottamassa ja kieltätyy puhumasta ja tekemästä ylipäätään yhtään mitään, koska ei keksi miten saisi pois päässänsä virtaavat merelliset konsertot, koska nuottipaperit vettyivät haaksirikossa käyttökelvottomaksi, kynä katosi, ei ole kalliota johon raapustaisi ja hiekkaan piirretyt nuotit vie nousuvesi tai tuuli tai ympäriinsä ravaava Micelangelo.
Beethovenilla on nälkä mutta se on sivuseikka, kurjempaa on öinen kylmyys, yllä olevat vaatteet ovat märät, kukaan ei ole tekemässä tulta, tuomassa kupillista kuumaa teetä ja jopa päätä lämmittävän muhkean peruukin vei Mr Darwin.
Saaren toisessa päässä käkkii Darwin rantavedessä herra B:n peruukki kädessään. Äkkisiltään voisi kuvitella hänen pyydystävän ruokaa. Mutta syöminen on elämän turhuutta ja nynnyjä varten,ei, Darwin pyydystää eräänlaisia selkärangattomia otuksia, jotka rantautuvat tiettyyn aikaan vuorokaudesta ja käyttäytyvät merkillisesti. Hänen on pakko saada selville, mikä on otusten merkitys evoluutiossa, näistäkö ihminen kehittyi?
Kurjimmassa jamassa on Micelangelo parka. Hän on raivoissaan 24/h koska joutui olosuhteitten pakosta luopumaan 14 vuotta putkeen jalassaan pitämistään kengistä ja koska hänellä on luomisen tuska ja vatsanväänteet.
Alkeelliset siveltimet tämä huikea maalaustaiteen nero kyhäsi kyllä kätevästi kaikesta käsillä olevista ja maalia samoin, onhan saari täynnä värikkäitä kasveja ja marjoja. Laadun hän totesi maistamalla ja sai siinä samalla aimo annoksen myrkkyä myrkyllisistä kasveista. Vilu vaivaa myös Mickeä, sillä maalauspohjat hän sai repimällä yllä olevat vaatteensa kankaiksi.
Entä mitä tapahtui niille heidän mukanaan oleville lapsille? He kyllästyivät pian aikuisiin seuralaisiinsa jotka käyttäyivät ulkopuolisen vinkkelistä katsoen mahdottomammin kuin uhmaikäiset rakkauden hedelmät, joten he rakensivat kaatuneesta puunrungosta kanootin ja meloivat sille saarelle B. Koististen leiriin.
Ja leiristä B puheen ollen.
Alku järkytyksen ja kankeuden jälkeen elämä alkaa mennä tiettyä rataa. Isä on ollut joskus innokas kalastaja ja katsellut kaikki Selviytyjien jaksot t.v:stä kolmeen kertaan, joten ruuan hankinta ja tulen teko eivät sinällään ole ongelma.
Mummo tietää sota-ajasta selvinneenä miten taikoa murkinaa koko porukalle luonnon antimista ja tuhat ja sata tarinaa joilla viihdyttää lapsia ja konstit millä paikataan nirhaantuneet polvet ja parannetaan särkevät hampaat.
Heikoin lenkki on äiti, joka saa ensi alkuun vieroitusoireita kauniista ja rohkeista ja salkkareista,mutta muistaa sitten käyneensä yhden kesäkurssin partiota ja käytännön ihmisenä suunnittelee ja toteuttaa kyhäelmän joka suojaa sateelta ja tuulelta.
Joskus iltaisin he istuvat yhdessä nuotion ääressä ja katselevat naapurisaaren murheellista silhuettia vedessä ja miettivät, mitä kolme Neroa mahtaa tehdä nyt? Kuka heistä pitäisi huolen? Sinnikkäästi Nerot kieltäytyvät saapumasta saarelle B. koska se kolahduttaisi heidän omanarvontuntoaan. Isot miehet, naisten armoilla, never!
Mitä tästä voimme päätellä? Sen, että on olemassa kahdenlaisia neroja; niitä, jotka pitävät huolen hengenravinnosta ja niitä, jotka pitävät hengissä itsensä ja ne hengenravinnon tuottajat. Kumpikin on yhtä tärkeä ryhmä; ainainen puurtaminen hengissä selviämiseksi arkipäivien läpi olisi tavattoman tylsää ilman kaunista musiikka ja kuvia ja kirjoitettua tietoa, jota joku muu jaksaa etsiä ja jakaa sen muillekin.
Ja hengenravinnontuottajien tuottavuus loppuisi lyheyeen, ellei olisi arkipäivän neroja pitämässä heidät ruuassa ja hengissä ylipäätään.
Jotta kenellekään ei jäisi paha mieli, niin kolmen viikon päästä saarelaiset pääsevät kompromissiin; Beethowen lupaa käydä pitämässä hyräilykonsertin silloin tällöin äiti Koistisen rakentamaa majaa vastaan, Mr D. opettaa lapsille biologiaa ja muuta semmoista ja saa palkaksi isä Koistisen paistettuja seepian lonkeroita ja Micelangelon vatsanväänteet paransi mummo joka korjasi myös M:n rakkaat kengät ja yhdessä he maalasivat pienimuotoisen freskon majankattoon, kunnes kuukauden päästä tuli Hollantilainen rahtialus matkalla Panamaan lastinaan perunoita ja pelastivat heidät kaikki.
Sen pituinen se.
Otetaanpa kaksi 5 hengen ryhmää, vaikkapa joukko Nerot ja perhe Koistinen Keravalta.
Neroihin kuuluu nykyaikaan siirretty ( heillä siis kaikki tämän päivän teoreettinen tietotaito joistakin asioista) Beethoven, Mr Darwin ja Michelangelo.
Koistisen perheessä ovat mukana äiti, isä, mummo ja pari lasta. Samoin Nerojen joukkoon heitetään pari tenavaa.
Nämä kaksi porukkaa joutuvat haaksirikkoon ja heidät tyrkätään autiolle saarelle; tai pikemminkin kahdelle identtiselle saarelle, vaikkapa saaret A ja B.
Saarella A ovat nerot, saarella B Koistiset.
Jätetään heidät sinne kolmeksi päiväksi ja mennään sen jälkeen katsomaan banaanikärpäsinä palmussa, mitä heille kuuluu.
Saarella A. on suhteellisen kireä tunnelma; Beethowen on linnottautunut yksinään saaren koillisrannalle ja istuu murjottamassa ja kieltätyy puhumasta ja tekemästä ylipäätään yhtään mitään, koska ei keksi miten saisi pois päässänsä virtaavat merelliset konsertot, koska nuottipaperit vettyivät haaksirikossa käyttökelvottomaksi, kynä katosi, ei ole kalliota johon raapustaisi ja hiekkaan piirretyt nuotit vie nousuvesi tai tuuli tai ympäriinsä ravaava Micelangelo.
Beethovenilla on nälkä mutta se on sivuseikka, kurjempaa on öinen kylmyys, yllä olevat vaatteet ovat märät, kukaan ei ole tekemässä tulta, tuomassa kupillista kuumaa teetä ja jopa päätä lämmittävän muhkean peruukin vei Mr Darwin.
Saaren toisessa päässä käkkii Darwin rantavedessä herra B:n peruukki kädessään. Äkkisiltään voisi kuvitella hänen pyydystävän ruokaa. Mutta syöminen on elämän turhuutta ja nynnyjä varten,ei, Darwin pyydystää eräänlaisia selkärangattomia otuksia, jotka rantautuvat tiettyyn aikaan vuorokaudesta ja käyttäytyvät merkillisesti. Hänen on pakko saada selville, mikä on otusten merkitys evoluutiossa, näistäkö ihminen kehittyi?
Kurjimmassa jamassa on Micelangelo parka. Hän on raivoissaan 24/h koska joutui olosuhteitten pakosta luopumaan 14 vuotta putkeen jalassaan pitämistään kengistä ja koska hänellä on luomisen tuska ja vatsanväänteet.
Alkeelliset siveltimet tämä huikea maalaustaiteen nero kyhäsi kyllä kätevästi kaikesta käsillä olevista ja maalia samoin, onhan saari täynnä värikkäitä kasveja ja marjoja. Laadun hän totesi maistamalla ja sai siinä samalla aimo annoksen myrkkyä myrkyllisistä kasveista. Vilu vaivaa myös Mickeä, sillä maalauspohjat hän sai repimällä yllä olevat vaatteensa kankaiksi.
Entä mitä tapahtui niille heidän mukanaan oleville lapsille? He kyllästyivät pian aikuisiin seuralaisiinsa jotka käyttäyivät ulkopuolisen vinkkelistä katsoen mahdottomammin kuin uhmaikäiset rakkauden hedelmät, joten he rakensivat kaatuneesta puunrungosta kanootin ja meloivat sille saarelle B. Koististen leiriin.
Ja leiristä B puheen ollen.
Alku järkytyksen ja kankeuden jälkeen elämä alkaa mennä tiettyä rataa. Isä on ollut joskus innokas kalastaja ja katsellut kaikki Selviytyjien jaksot t.v:stä kolmeen kertaan, joten ruuan hankinta ja tulen teko eivät sinällään ole ongelma.
Mummo tietää sota-ajasta selvinneenä miten taikoa murkinaa koko porukalle luonnon antimista ja tuhat ja sata tarinaa joilla viihdyttää lapsia ja konstit millä paikataan nirhaantuneet polvet ja parannetaan särkevät hampaat.
Heikoin lenkki on äiti, joka saa ensi alkuun vieroitusoireita kauniista ja rohkeista ja salkkareista,mutta muistaa sitten käyneensä yhden kesäkurssin partiota ja käytännön ihmisenä suunnittelee ja toteuttaa kyhäelmän joka suojaa sateelta ja tuulelta.
Joskus iltaisin he istuvat yhdessä nuotion ääressä ja katselevat naapurisaaren murheellista silhuettia vedessä ja miettivät, mitä kolme Neroa mahtaa tehdä nyt? Kuka heistä pitäisi huolen? Sinnikkäästi Nerot kieltäytyvät saapumasta saarelle B. koska se kolahduttaisi heidän omanarvontuntoaan. Isot miehet, naisten armoilla, never!
Mitä tästä voimme päätellä? Sen, että on olemassa kahdenlaisia neroja; niitä, jotka pitävät huolen hengenravinnosta ja niitä, jotka pitävät hengissä itsensä ja ne hengenravinnon tuottajat. Kumpikin on yhtä tärkeä ryhmä; ainainen puurtaminen hengissä selviämiseksi arkipäivien läpi olisi tavattoman tylsää ilman kaunista musiikka ja kuvia ja kirjoitettua tietoa, jota joku muu jaksaa etsiä ja jakaa sen muillekin.
Ja hengenravinnontuottajien tuottavuus loppuisi lyheyeen, ellei olisi arkipäivän neroja pitämässä heidät ruuassa ja hengissä ylipäätään.
Jotta kenellekään ei jäisi paha mieli, niin kolmen viikon päästä saarelaiset pääsevät kompromissiin; Beethowen lupaa käydä pitämässä hyräilykonsertin silloin tällöin äiti Koistisen rakentamaa majaa vastaan, Mr D. opettaa lapsille biologiaa ja muuta semmoista ja saa palkaksi isä Koistisen paistettuja seepian lonkeroita ja Micelangelon vatsanväänteet paransi mummo joka korjasi myös M:n rakkaat kengät ja yhdessä he maalasivat pienimuotoisen freskon majankattoon, kunnes kuukauden päästä tuli Hollantilainen rahtialus matkalla Panamaan lastinaan perunoita ja pelastivat heidät kaikki.
Sen pituinen se.
Vastaukset 9
Vanhimmat
.
Hauskaa ja hyödyllistä pohdintaa, johon palaan illempana. Panenkin seuraavan tähän stimulaatioksi.
r e n e s s a n s s i
(ital. rinascimento), uudelleensyntyminen, Italiasta 1200-luvulla alkanut antiikin kulttuurin "uudelleensyntyminen", joka kirjallisuuden ja taiteiden osalta liittyy *humanismiin. Mm. runoilija Dante Alighieri (1265–1321) sekä Leonardo da Vinci (1452–1519) ja Michelangelo Buonarroti (1475–1564). Luonnontieteissä syntyi *empirismi, mm. puolalainen tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikus (alkuaan Niklas Koppernigk 1473–1543; aurinkokeskinen maailma 1510-luvulla), saksalainen matemaatikko ja tähtitieteilijä Johannes Kepler (aiemmin Ioannes Kepplerus 1571–1639) ja *Galilei. (*Newton.) Joskus takarajana pidetään Westfalenin rauhaa vuonna 1648.
.
Nyt tarvittaisiin varmaankin uutta renesanssia, että nerous, tieteet ja taiteet alkaisivat uudelleen kukoistamaan tänä itsekkyyden ja omanedun tavoittelun aikakautena.
.
kukoistaa, rupeaa kukoistamaa.
.
.
"Otetaanpa kaksi 5 hengen ryhmää, vaikkapa joukko Nerot ja perhe Koistinen Keravalta."
Hauska kertomus, jossa nerot ovat kokonaan neroutensa "armoilla".
Hesarin yleisönosastossa oli muinoin kirjoitus, missä väitettiin, että nykyajan hemmotellut kakarat eivät pärjäisi Talvisodan kovissa oloissa. Vastauksessan kenraali Ehnrooth oli yllättävästi toista mieltä. Hän luotti sopeutumiseen uusiin oloihin.
.
Tieteet ja taiteet alkaisivat uudelleen kukoistaan.
...taiteen saralla käytetty kaikki klassinen kauneus ja innovaatiot loppuun jo. Tarvittaisiin jotakin TODELLA uutta ja mullistavaa, jotta se vetäisi vertoja ja aloittaisi uuden aikauden ja kykenisi kilpailemaan vaikkapa noiden renesanssitaiteilijoiden kanssa.
Kun "kaikki on maalattu jo," aletaan kikkailemaan tekniikalla ja päivän sana on visuaalisten tehosteiden aikaan saamia kokemuksia ja elämyksiä.
Laitetaan kolme haarukkaa roikkumaan vaijerin varassa vanhaan soutuveneen airoon, ripustetaan kattoon ja annetaan raflaava nimi - ja hinta.
Kaikki tietävät, että se on täyttä p***aa mutta kukaan ei uskalla sanoa sitä ääneen, pelätessään tulevansa leimatuksi taiteesta mitään tietämättömäksi juntiksi.
No, minä sanoin erään tämän hetken kuuluisimman ns taiteilijan näyttelyssä, etten huolisi yhtäkään räpellystä seinälleni vaikka maksettaisiin. Vanhentuneilta Sofi-klooneilta ja vatsakkailta sediltä menivät pullat ja kuohuvat väärään kurkkuun, mutta entäs sitten. Sehän oli vain ihan totta.
(Toki kauneus on katsojan silmissä, mutta lähes autenttista taidetta saa ihan ilmaiseksi kun menee päiväkotiin ja pyytää jonkun viisi vuotiaan piirtämään sinulle kuvan samasta aiheesta).
Loppujenlopuksi ihmiset kaipaavat selkeää kauneutta ja harmoniaa, eikä mitään neonvalo-rautalanka-andy-hermosaastetta, mutta kukapa sitä tekisi?
Klassismi on nyt out,mutta uskon sen palaavan vielä muotiin.
Tieteiden kukoistuksessa ei tietääkseni ole tällä hetkellä mitään hätää - tutkimuksen kohteet ja etenkin niiden tulokset vain valitettavasti valuvat usein ihan johonkin muihin kuin hyviin ja järkeviin käyttötarkoituksiin.
" Kun "kaikki on maalattu jo," aletaan kikkailemaan tekniikalla ja päivän sana on visuaalisten tehosteiden aikaan saamia kokemuksia ja elämyksiä. "
Kun ideat on loppu, pyritään vain hätkähdyttämään entistä kornimmilla tempuilla. Esimerkiksi virtsaamalla pulloon ja asettamalla se galleriaan näytille taiteeen nmissä.
Hyvin näytti toimivan. Kaveri pääsi oikein telkkariin tällä teoksellaan muutama vuosi sitten.
Tämä trendi näkyy kaikessa. Taiteessa, elokuvissa, tosiTV-ohjelmissa. Entä sitten, kun mikään ei enää hätkähdytä?
" Tieteiden kukoistuksessa ei tietääkseni ole tällä hetkellä mitään hätää"
No jaa. Tiedemaailmassa on liian paljon epäreilua kilpailua. Tuloksia väärennetään. Esim korealaisen professorin kloonauskokeet olivat huuhaata ja korealaiset ehtivät juhlia häntä jo sankarina. Kotimaiset aivo- ja parkinsontutkijat panivat tutkimusrahat liiveihinsä ja taisivat keksiä tulokset omista päistään. Parkinsonpotilaat, jotka luulivat olevansa hyvässä hoidossa professorin potilaina taisivat jäädä kokonaan ilman hoitoa. jnejne...
ja itsekkyys ja häikäilemättömyys ja kaikkinainen omanedun tavoittelu paisuu ja saa yhä räikeämpiä muotoja sitä mukaan kun mahdollisuus toisten kusettamiseen jalostuu mitä monimaisemmaksi.
Ihminen on ollut tuollainen aina, sehän on tavallaan edellytys hengissä selviämiselle,mutta enää ei pelkästään naapuritorpan Henrikki huijaa Uolevilta maita ja mantuja vaan vedättäjänä on kokonaisia ryhmittymiä ( mm ne mainitsemasi huijari tiedemiehet) ja kohteena suuria ryhmiä, kuten vaikka kaikki parkinssonia sairastavat.
Ei ihminen ja ihmiskunta muutu hyväksi ja pyyteettömäksi koskaan, vaan tuhoaa lopulta itse itsensä omaan mahdottomuuteensa luultavasti paljon ennen auringon sammumista.
Se "elitistinen" ryhmä joka jää jäljelle kyykyttämällä ensin heikot pois jaloista, ei pärjää ilman niitä heikkoja, koska kukaan ei ole enää tekemässä niitä arkipäivän nerouden askareita.
Olet loistava!
Saat masentuneenkin nauramaan taas pitkästä aikaa! Hauska ja ajatuksia herättävä tarina. Kiitos!
Näitä lisää!