Kuka onkaan lukenut ja opiskellut filosofiaa niin osaa varmaan vastata.
Pohdin tällaista:
Voiko idealistilla olla maailmantuskaa? Tämähän edellyttäisi pessimismiä, mutta onko idealisti ns. ikuinen optimisti ja näkee kaikessa valoa/odottaa vain hyvää tapahtuvaksi?
Pohdin tällaista:
Voiko idealistilla olla maailmantuskaa? Tämähän edellyttäisi pessimismiä, mutta onko idealisti ns. ikuinen optimisti ja näkee kaikessa valoa/odottaa vain hyvää tapahtuvaksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
sinulla on varmaankin eri merkitys sanalle idealisti kuin yleensä filosofiassa, koska filosofiassa sille yleensä annetaan merkitys ontologiassa tarkoittamaan sitä että maailma on jossain määrin ideaalinen, henkinen ja ei-materiaalinen. Idealismin vastakohta on sitten materialismi, jonka mukaan maailma on pelkkää materiaa, kaikki henkinen voidaan selittää materialla.
Pessimismi on sitten negatiivinen ajattelutapa, jonka vastakohta on optimismi. Optimisti suhtautuu kaikkiin tapahtumiin positiivisesti, Voltairen Candidessa tätä käsitystä parodioidaan.
idealismi materialismi
optimismi pessimismi
Se selvensi, mutta piti silti vielä itsekin selvitellä idealismi-sanan merkitystä.
Tämä on (Concise) Oxford Dictionary-kirjasta; en mene kääntämään vaan suoraan englanniksi.
Idealism=(In philosophy) Any of various systems of thought in which the objects of knowledge are held to be in some way dependent on the activity of mind.
Toinenkin selitys oli:
Idealism=The practice of forming or pursuing ideals, especially unrealistically.
Vielä selitys, joka ehkä selventää ajatukseni juoksua:
Optimism=(In philosophy) The doctrine, especially as set forth by Leibniz, that this world is the best of all possible worlds.
Tähän voisi liittyä ajatukseni, että idealisti on optimisti ja suhtautuu kaikkiin tapahtumiin positiivisesti. Kärjistetysti hän täten myös olettaa kaiken olevan vain hyväksi ja haluaa olla täydellisessä harmoniassa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Tästä (ja idealismi-sanan selityksestä) taas seurannee, että idealisti ei voi olla realisti. Maailma ei koskaan tule olemaan täydellinen paikka vaan jatkuvasti löytyy pahuutta eri muodoissaan. Tämän tajuamisesta - realismista maailman todellisen tilan suhteen - versoo maailmantuska, joka edellyttää edes jonkinasteista pessimismiä.
Tämä on vaikea juttu selittää, mutta eipä kai yhtä oikeaa vastausta filosofiassa olekaan ja missä on lopullinen totuus... Tällaista vaan tuli pohdittua ja aukkoja löytyy ilman muuta.
minä olen ymmärtänyt että ei ainakaan ontologinen idealismi sinänsä sulje pois realismin mahdollisuutta, todellisuus on siis vain jossain määrin ideoista riippuvainen tai jollain tavalla ideaalinen. Ontologisen realismin mukaan aineellinen todellisuus on olemassa, vaikka mieli olisikin vaikka aineeton. Hilary Putnam eritteli kaksi eri realismin muotoa. Metafyysinen ja sisäinen realismi ovat kaksi eri käsitystä.
Metafyysinen realismi on käsitys, jonka mukaan todellisuudessa olisi jo jotain olioita odottamassa havaituksi tulemista varten, joka tekee siitä myös metafyysisen käsityksen, koska tätä käsitystä ei voida suoraan havainnoista havaita, vaan se on subjektin omaa luomusta.
Sisäinen realismi olettaa vain että todellisuus on olemassa, mitään muuta oletusta se ei tee. Subjekti käsitteellistää havaintokokemuksen, joten todellisuudesta voidaan tietää vain se että se on olemassa.
Tuota Leibnizin käsitystä tosiaan mainitsemassani Voltairen teoksessa ivaillaan, maailma ei olekaan mukava paikka.
Idealistilla siis voidaan tarkoittaa eräänlaista optimistia, siis sellaista ihmistä, joka arvostaa ideoita enemmän kuin tosiseikkoja. Esim. kommunisteja kutsutaan idealisteiksi, koska vastakäsityksen mukaan tämä kommunistinen idealismi ei voi toteutua todellisuudessa, joten käsitys on idealistinen, se on olemassa vain ideoiden maailmassa ja sillä ei ole mitään vastaavuutta todellisuuteen.
Idealismi ei siis ole välttämättä optimismia, Schopenhauer oli idealisti, mutta asenteeltaan pessimisti.
Idealismi, optimismi, realismi, pessimismi nämä kaikki ovat monisäikeisiä asioita, joita käytetään monissa eri yhteyksissä ja aina vähän eri merkityksessä.
"keitokseen"
>Idealismi, optimismi, realismi, pessimismi nämä kaikki ovat monisäikeisiä asioita, joita käytetään monissa eri yhteyksissä ja aina vähän eri merkityksessä
Idealismi ja materialismi ovat monisäikeisiä mutta perustavia vastakohtia.
Optimismi ja pessimismi sen sijaan eivät luonnehdi filosofian perussuuntauksia vaan eri suuntausten edustajien persoonallisia suhtautumistapoja (kuuluvat arkijärjen ja psykologian sanastoon eivätkä ole filosofisia peruskategorioita)