Laitetaanpa keskustelua vireille älykkyyden lajeista.
Itse olen aina saanut aina kaikissa perinteisissä älykkyystesteissä keskivertotuloksia huomattavasti parempia tuloksia, ja koulumenestyskin oli aikanaan huippuhyvää vähällä vaivalla.
Tunneälyn verkkokurssi (http://www.peda.net/veraja/opinpolku/fo/verkkokurssit/tunnealy) jaottelee tunneälyn osatekijät seuraavasti:
- INTRAPERSOONALLISET ELI YKSILÖN SISÄISET TEKIJÄT (itsetuntemus, omien tunteiden tiedostaminen, vakuuttavuus, itsenäisyys, itsensä toteuttaminen)
- INTERPERSOONALLISET ELI YKSILÖN VUOROVAIKUTUS- JA IHMISSUHDETEKIJÄT (empatia, sosiaalinen vastuuntunto, ihmissuhteet,
- SOPEUTUMISTEKIJÄT (todellisuudentaju, joustavuus, ongelmanratkaisu
- PAINEENSIETOTEKIJÄT (stressinsieto, impulssien hallinta)
- YLEISEN HYVINVOINNIN TEKIJÄT (optimismi,onnellisuus)
Itse tunnen olevani näistä aivan aloittelija useilla osa-alueilla, ja olen vasta ihan äskettäin herännyt siihen tosiasiaan, että se virallinen, perinteinen älykkyys ei ehkä olekaan se tavoiteltavin älykkyyden laji.
Onko muita tämän aiheen suhteen "valaistuneita"? Muutenkin kiinnostaisi kuulla mielipiteitä ja kommentteja liittyen älykkyyden lajeihin.
Itse olen aina saanut aina kaikissa perinteisissä älykkyystesteissä keskivertotuloksia huomattavasti parempia tuloksia, ja koulumenestyskin oli aikanaan huippuhyvää vähällä vaivalla.
Tunneälyn verkkokurssi (http://www.peda.net/veraja/opinpolku/fo/verkkokurssit/tunnealy) jaottelee tunneälyn osatekijät seuraavasti:
- INTRAPERSOONALLISET ELI YKSILÖN SISÄISET TEKIJÄT (itsetuntemus, omien tunteiden tiedostaminen, vakuuttavuus, itsenäisyys, itsensä toteuttaminen)
- INTERPERSOONALLISET ELI YKSILÖN VUOROVAIKUTUS- JA IHMISSUHDETEKIJÄT (empatia, sosiaalinen vastuuntunto, ihmissuhteet,
- SOPEUTUMISTEKIJÄT (todellisuudentaju, joustavuus, ongelmanratkaisu
- PAINEENSIETOTEKIJÄT (stressinsieto, impulssien hallinta)
- YLEISEN HYVINVOINNIN TEKIJÄT (optimismi,onnellisuus)
Itse tunnen olevani näistä aivan aloittelija useilla osa-alueilla, ja olen vasta ihan äskettäin herännyt siihen tosiasiaan, että se virallinen, perinteinen älykkyys ei ehkä olekaan se tavoiteltavin älykkyyden laji.
Onko muita tämän aiheen suhteen "valaistuneita"? Muutenkin kiinnostaisi kuulla mielipiteitä ja kommentteja liittyen älykkyyden lajeihin.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Olet nainen?
Ja olet nyt varmaankin ylpeä itsestäsi, kun olit oikeassa tässä asiassa, jossa oikeassa olemisen todennäköisyys on noin 50%. Minäkin voin tehdä tässä samantien arvaukseni, että sinä olet varmaankin mies. Osuinko oikeaan?
Ja lisäksi haluaisin vielä kysyä, mitä tekemistä tällä on aikaisemmin kirjoittamani aloitusaiheen kanssa?
että kukaan mies ei ota tosissaan höpötystä tunneälystä.
...olet saanut tuon tutkimustuloksesi?
Voin ainakin kumota samantien sinun nollaprosenttisi sillä, että itseasiassa mieheltäni sain kimmokkeen koko asian pohtimiseen, kun hän huomautti, että olen kyllä muuten fiksu, mutten tunneasioissa.
Mies tarkoitti että olet fiksu ihminen mutta täysi kusipää.
Suosittelen sinulle uraa pariterapeuttina ja/tai selvännäkijänä.
Olenkin aina ajatellut uraa parisuhdeterapeuttiselvännäkijänä.
Älykkyytä me emme voi tavoitella. Jokaisella on sitä sen verran, kun hän sitä Omassa elämässään tarvitsee ja jos ei riitä siihen, on sitä saatava muualta.
Olen sitä mieltä, että Viisaalla ihmisellä on riittävästi älyä. Viisaus ja älykkyys eivät ole suoraan verrannollisia keskenään. Älykkäästi voi tehdä monia asioita, mistä voi viisaus olla kaukana.
Ihminen saattaa siis olla hyvinkin älykäs, mutta ei osaa käyttää sitä oikein. Mikä hän silloin on, pelkkä halveksittava typerys. Esimerkkejä on maailma pullollaan. Olen itsekkin tehnyt testejä ja en ole ihan "ALIMPAAN KASTIIN" kuuluva siinä mielessä.(Olen muuten mies).
että ns. virallinen älykkyys pelkästään ei välttämättä takaa menestystä elämässä ja suosiota sosiaalisessa kanssakäymisessä. Usein sosiaalisesti taitavat, tunneälyä omaavat menestyvät parhaiten esim. urallaan ja myös yksityiselämässä edellyttäen, että heillä on myös teoreettista älykkyyttä vähintään keskitason verran. Usein teoreetikot, joilla tunneälyä ei ole kovin paljoa, katsovat elämää hyvin yksioikoisesti ja mustavalkoisesti, mistä saattaa tulla kompastuskivi monella taholla elämässä.
että ns. virallinen älykkyys pelkästään takaa menestyksen elämässä ja myös suosion sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Usein sosiaalisesti taitavat, tunneälyä omaavat eivät menesty esim. urallaan eivätkä yksityiselämässä vaikka, heillä on myös teoreettista älykkyyttä vähintään keskitason verran. Usein teoreetikot, joilla tunneälyä ei ole kovin paljoa, katsovat elämää hyvin rationaalisesti ja monipuolisesti, mistä on hyötyä monella taholla elämässä.
...sitten mitataankaan...? Kaikentyyppisestä älyykkyydestä on varmasti hyötyä ns. "perinteisessä menestymisessä", eli hyvän uran ja taloudellisen menestymisen saavuttamisessa.
Mutta minulle on tullut nyt ihan viime aikoina sellainen tunne, että enhän minä oikeastaan ole onnellinen kaikkine menestymisineni. Ja että lämpimät ihmissuhteet ja itsensä tunteminen perusteellisemmin olisivat sitä todellista "menestystä" elämässä.
Minulla on nyt sellainen 'henkinen herätysprosessi' meneillään. Kuukausi sitten löysin rinnastani pienen kyhmyn, ja ensi viikolla saan kuulla tulokset testeistä. Toivon tietysti, että se on väärä hälytys, mutta juttu on saanut minut lopulta alkamaan tajuta (tai pohtia - kukapa näitä asioita varmasti tietää) sitä, miten paljon oma elämänasenteemme voi vaikuttaa terveyteemme. Olen aina ollut helposti suuttuva, ja kannan myös kaunaa, vuosikausia - joitakin kohtaan vuosikymmenet. Huomasin senkin, että päivät pitkät ajatukseni kieppuvat aika negatiivisissa aiheissa, esimerkiksi epämiellyttävissä perheenjäsenissä, epäoikeudenmukaisuuksissa, noloissa tapauksissa, asioissa, joita kadun, ja muissa samantapaisissa asioissa, jotka saavat olon tuntumaan kurjalta. Ehkä syöpä kehittyy juuri väärän ajattelun seurauksena? Jos niin on, niin on kai kaukana älykkyydestä saattaa itsensä sellaiseen kurimukseen?
Nyt luen inspiroivia kirjoja, toistan mielessäni sitä, että jumala on osa meitä kaikkia, kaikkea, ja jumala on terveys. Kiitän siitä, että paranen nyt.
Mitä muut ajattelevat?
...minun ajattelutavaltani (vaikka sairauden uhka ei minua herättänyt, vaan muut asiat).
En kanna kaunaa ihmisille, vaan olen kai joskus liiankin anteeksiantavainen. En kuitenkaan ole lainkaan "empaattisesti taitava", eli vaikka ymmärtääkseni tunnen empatiaa, niin minun on vaikea löytää keinoja ilmaista sitä.
Lisäksi kohdistan itseeni kaikki mahdolliset täydellisyyden tavoittelun paineet, ja keskityn yleensä positiivisien asioiden sijasta negatiivisiin. Mieheni on osoittanut minulle, että jopa puheeni on täynnä negatiivisiä ilmaisuja, vaikken tarkoita mitään negatiivista, tai puhu negatiivisista asioista: "Eikö tätä voisi tehdä näin?" vrt. "Voisiko tämän tehdä näin?"
Luulen ja toivon, että tuollaisia pieniä asioita harjoittamalla koko ajattelu muuttuu pikkuhiljaa positiivisemmaksi, ja koko ihminen taitavammaksi kaikissa tunneälyyn (tai miksi sitä sitten kutsutaankaan) liittyvissä asioissa, ja toivottavasti onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi elämäänsä.
yksi keino lisää repiä kaikki irti ihmisen selkänahasta. Nykyään ihmisiä työpaikoillakin kurssitetaan kaikenlaisessa elämänhallinnassa, kestämisessä, uudistumisessa ja jaksamisessa, että he jaksaisivat tehdä kaiken sen työn ja vielä lisääkin samassa tai entistä lyhyemmässä ajassa. Tunneälyn opetus kuuluu tähän samaan soopaan. Pitäisi OPETELLA näitä _sosiaalisia taitoja_ (sitä ne ovat), eli kestää kaikki vittumainen elämässä, ja senkun hymyillä vaan, ja tehdä entistä enemmän. Ihminen ei enää saa olla ihminen, sen täytyy olla kone joka oikuttelematta tekee kaiken mita "markkinat" vaativat.
tulos on onnellisuus, kyllä se vaivannäkö kannattaa. Vaikka vielä kielteisissä tunteissa rypevänä se kielteisyys tuntuu hetkellisesti palkitsevalta. Pitkällä tähtäimellä se vie elämästä kaiken hyvän, terveydenkin.
...suomalainen asenne. Eli kärsiminen ja naama mutrulla murjottaminen on kuin jokin tavoiteltava olotila. Onnellisuus tai elämästä nauttiminen ei selvästikään ole elämän pääasia; synkeys on paljon syvällisempää. Jos satut hymyilemaan saati nauramaan ilman selkeää syytä, niin olet joko kännissä tai hullu.
Äly ja sosiaalisuus ovat kaksi eri asiaa.
Termi tunneäly sotkee ne samaksi sopaksi.
sosiaalisuutta, vaan myös elämisenkykyä, onnellisuutta ja muuta mukavaa.
...mutta kuten tuonne aloitukseeni laitoin, niin tunneälyyn kuuluvat (ainakin tämän määritelmän mukaan) niin erilaiset sosiaalisissa tilanteissa vaikuttavat asiat kuin myös henkilön "sisäiset asiat", kuten itsetuntemus ja onnellisuus.
Miksi pitää pitää puhua tunteista ja älystä samalla? Jos joku on jossain hyvä, niin ei se ole välttämättä älykkyyttä.
Hyvä leipuri ei ole hiivaälykäs,
hyvä taksinkuljettaja ei ole kaistaälykäs eikä
hyvä urheilija juoksuälykäs.
...leipomisella tai juoksemisella ei ole juurikaan tekemistä minkään älykkyyden lajin kanssa. Lahjakkuus jollain älykkyyden osa-alueella voi tietenkin auttaa näiden hallitsemisessa, mutta leipominen, autonkuljettaminen, juokseminen jne. ovat OPITTUJA/OPETELTUJA TAITOJA.
Et ole tainnut tutustua kovin tarkasti tunneälyn käsitteeseen?
Kun taxin ajo viedään viimeiselleen, niin mennään tosi kovaa ja ajetaan punasta Ferraria. Ei Kinin menoon pysty enää pelkällä oppimisella, vaan pitää olla taxiälyn luonnonlahjakkuus huippuna Kimiäly.
Samoin juksuälyn hyvää lukemaa edustaa Lasseäly (Viren)
Huu haata edelliset samoinkuin tunneäly.
Tunneäly on siis synnynnäinen ominaisuus? Se ei siis ole opittu TAITO? Mitä nämä tunneälykurssit sitten ovat? Ilmeisesti keino nyhtää rahat vähä-älyisiltä. Tai sitten "tunneäly" on opittavissa oleva taito.
Lassen suurin älykkyys taisi olla lääkärillä tai talonmiehellä, joka vaihtoi Lassen veren.
määritellään älykkyyden osa-alueeksi teoreettisen älyn rinnalla. Näitä älykkyyden osa-alueita on tutkittu ja vertailtu keskenään, ja mielenkiitoiseksi tutkimuksen tekee se, että tunneälykkyys osain kompensoi teoreettisen älyn puuttumista elämässä menestymisessä.
...perinteinen "äly" opittu taito? Ei tietääkseni.
En ole itse keksinyt tätä käsitettä, joten en voi tietenkään tietää mikä on käsitteen luojan tai muiden asiantuntijoiden "virallinen" kanta. Mutta itse ymmärtäisin asian niin, että aivan kuten muillakin älykkyyden osa-alueilla (vaikka looginen päättelykyky) henkilö on luonnostaan joko lahjakas tai vähemmän lahjakas, ja lisäksi taitoja joissa tästä älystä on hyötyä voi oppia ja kehittää, älynsä asettamien rajojen puitteissa.
Ellei puhuta menestymisälykkyydestä, niin älykkyys ja menestyminen eivät juurikaan ole yhteismitallisia.
Sama juttu älykkyyden ja tunneälykkyyden kanssa.
* Ihminen voi olla onnellinen tai onneton, oli älykäs tai ei
* Ihmisellä voi olla huonoja tai hyviä ihmissuhteita, oli älykäs vai ei.
* Ihminen voi olla "sosiaalisesti lahjakas" oli sitten perinteisesti älykäs tai ei.
* Ihminen voi olla hyvä tai huono ihminen, oli älykäs tai ei.
* Ihmisellä voi olla hyvä tai huono työpaikka, oli älykäs tai ei.
* Ihminen voi olla rikas tai köyhä, oli älykäs tai ei.
* Ihminen voi olla onnellisempi köyhempänä tai rikkaampana, olipa sitten älykäs tai ei.
Älykkyydestä on hyötyä esimerkiksi koulussa ja työelämässä --> korottaa mahdollisuutta päästä "hyviin hommiin" ja antaa paremmat edellytykset menestymiseen työelämässä --> keskimäärin takaa paremman ansiotason.
Jotta tämä keskustelu ei nyt mene ihan "musta tuntuu"-linjalle, niin laitetaan nyt vähän viitteitäkin.
Aivan loistavan kirjan aiheesta on kirjoittanut erittäin arvostettu alan kirjailija, Daniel Goleman. Tämä kirja kulkee siis nimellä "Emotional Intelligence: Why It Can Matter More Than IQ", eli suomeksi "Tunneäly: Koko lahjakkuuden kuva".
Kirjassa on kerrottu hyvin tarkasti ja täsmällisesti mitä tunneäly on. Ja se ei ole mitään humpuukia, sen todistaa lukemattomat tieteelliset testit, joita kirjassakin on esitetty.
Lyhyesti lainaten: "Tunneäly korreloi menestymisen kanssa paremmin kuin mikään aiemmin tunnettu älykkyyden muoto."
Niin, ja minä olen mies, ja omaan poikkeukselliset älynlahjat. Valitettavasti älyni taisin saada tunneälyn kustannuksella. Mutta onnekseni tunneälyä voidaan kehittää, toisin kuin ÄO:ta.
Miten sitten huono tunneäly näkyy minussa?
-Epäsosiaalisuutena
-Empatian muutteena
-Saamattomuutena
-Masentuneisuutena
Vaihtaisin mieluusti osan älystäni tuohon tunneälyyn, jos se olisi mahdollista.