Kuvittele miltä tuntuisi herätä sairaalan vuoteella. Lääkäri kävisi kertomassa, että liikuntakykysi on lopullisesti mennyttä. Tuntisit uskomatonta katkeruutta. Loppuelämä pyörätuolissa ei ole herkkua kenellekkään. Uutinen liikuntakyvyn menetyksestä on kuin tyrmäysisku suoraan päin näköä.
Seuraavaksi Sinut passitetaan kuntoutukseen...
Kuntoutuskeskuksessa rehkisit säilyttääksesi edes murto-osan liikunta- ja toimintakyvystäsi.
Muita seurauksia olisivat avuntarve, jonka suuruusluokka tai tarve ylipäätään riippuisi tietysti vammanlaadusta ja persoonallisuudestasi, oma minä täytyisi määritellä uudelleen, mahdollisesta työkyvyn menetyksestä seuraisi sekä sosiaalisia että taloudellisia muutoksia.
Monta kertaa palaisit elämäsi muuttaneeseen hetkeen. Mielesi täyttyisi kysymyksistä ja tunteiden tulvan kirjosta. Täysi sopeutuminen uuteen tilanteeseen saattaisi kestää vuosia.
Pyörätuolista käsin päivittäiset askareet toki hoituvat, mutta ovat työläämpiä. Esimerkiksi oven avaaminen on vaikeampaa ja huomaat, kuinka katusuunnittelussa Sinua ei ajatella paljoakaan.
Olet myös byrokraattisten organisaatioiden (kuten Kela) kurimuksessa. Kärsisit myös kivuista, joita on valtaosalla pyörätuolipotilaista. Polttavaa vihlovaa kipua esim. raajoissa jne,... - Veemäistä kipua kaikilla mausteilla. Ei vammautuminen ole elämän loppu, mutta sopeutuminen ottaa aikansa.
Et voisi esim. rullaluistella kesäisin tai käydä metsässä kävelemässä syksyisin. Elämääsi sisältyisi enemmän kompromisseja. Sinun olisi luovuttava ehkä joistakin rakkaista harrastuksistasi, vaikka mielesi muuta sanoisi.
Miltä tuntuisi istua pyörätuolissa? Kestäisitkö polttavat katseet?
- Ollaan siis fiksuja tienpäällä. Kulkutavasta riippumatta.
Seuraavaksi Sinut passitetaan kuntoutukseen...
Kuntoutuskeskuksessa rehkisit säilyttääksesi edes murto-osan liikunta- ja toimintakyvystäsi.
Muita seurauksia olisivat avuntarve, jonka suuruusluokka tai tarve ylipäätään riippuisi tietysti vammanlaadusta ja persoonallisuudestasi, oma minä täytyisi määritellä uudelleen, mahdollisesta työkyvyn menetyksestä seuraisi sekä sosiaalisia että taloudellisia muutoksia.
Monta kertaa palaisit elämäsi muuttaneeseen hetkeen. Mielesi täyttyisi kysymyksistä ja tunteiden tulvan kirjosta. Täysi sopeutuminen uuteen tilanteeseen saattaisi kestää vuosia.
Pyörätuolista käsin päivittäiset askareet toki hoituvat, mutta ovat työläämpiä. Esimerkiksi oven avaaminen on vaikeampaa ja huomaat, kuinka katusuunnittelussa Sinua ei ajatella paljoakaan.
Olet myös byrokraattisten organisaatioiden (kuten Kela) kurimuksessa. Kärsisit myös kivuista, joita on valtaosalla pyörätuolipotilaista. Polttavaa vihlovaa kipua esim. raajoissa jne,... - Veemäistä kipua kaikilla mausteilla. Ei vammautuminen ole elämän loppu, mutta sopeutuminen ottaa aikansa.
Et voisi esim. rullaluistella kesäisin tai käydä metsässä kävelemässä syksyisin. Elämääsi sisältyisi enemmän kompromisseja. Sinun olisi luovuttava ehkä joistakin rakkaista harrastuksistasi, vaikka mielesi muuta sanoisi.
Miltä tuntuisi istua pyörätuolissa? Kestäisitkö polttavat katseet?
- Ollaan siis fiksuja tienpäällä. Kulkutavasta riippumatta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Liikennesääntöjä noudattamalla voimme kokea turvallisuutta liikenteessä ja jos tiedämme että kaikki tekisivät niin -helpottaisi oloa entisestään.
Syväkankaalla "kaarahi" sai sairaskohtauksen riippumatta itsestään, itse olin toisessa onnettomuudessa, enkä epäile että syyllinen teki sen tahallaan, saattoi olla ajatuksissaan -niinkuin me jokaikinen autoilija joskus.
Ei siinä kauhukuvien maalailu auta! Täytyy kiittää Luojaa ettei käynyt kenellekään pahemmin. Uskonpa jopa että se tapahtuu jos on tapahtuakseen.
Olen nähnyt läheltä pyörätuolipotilaiden elämää, se ei vastaa kuolemaa. Asenne ratkaisee ja jälleen elämän arvot. Onko golfinpeluu tärkeämpää kuin se että saat viettää kuitenkin aikaa perheesi kanssa tragediasta huolimatta?
Kuvittele ja kuvittele...Kuvittele olevasi keskellä Darfurin kansanmurhaa! Aina voi jossitella.
Järki käteen, ja meitä koskevat lait on tehty meidän turviksi -noudattakaamme niitä parhaan kykymme mukaan. Ensikerralla kirjoita lehteenkin jotain syvällisempää.
miltähän sairaskohtauksen saaneesta kuskista tuntuu lukea tuollasta juttua, kun ei ollut mikään kaahari! Tommosilta ääliöitä pitäs ottaa kirjoitusvehkeet pois!
Minuako tarkoitat kun vastasit minun viestiin. Lue uudestaan, olet ymmärtänyt nyt jotain väärin.
Luuletko todella että tämä sairaskohtauksen kolaroinut surffailee netissä lukemassa näitä juttuja? haloo...
En nyt osoittele kumpaakaan sattunutta tapausta. Edesvastuuton hurjastelu/piittaamattomuus toteuttaa mielestäni LUONNONVALINTAA. ELI TYHMÄT KARSIUTUVAT! Valitettavasti vievät joskus mukanaan muutaman huono-onnisen ja se on valitettavaa.