Hassusti kävi tässä vähän aikaa sitten. Olin etsimässä jotain tärkeätä esinettä, jonka olin vähän aikaa sitten laskenut käsistäni ja en meinannut löytää sitä millään. Käänsin melkein koko kämpän ympäri.
Loppuen lopuksi kyseinen esine löytyi aivan silmieni edestä.
Tuli vain mieleeni Freudin: Johdatus psykoanalyysiin, jossa oli juurikin esineiden "hukkaamisesta".
Aloin siis miettiä, mikä voisi olla se syy etten halunnut löytää kyseistä esinettä. Minkälaisia tunnevarausksia minulla on kyseistä esinettä kohtaan.
Aika jännää...
Voisikos tätä soveltaa laajemmin, jopa niin pitkälle, että voisi sanoa olevan olemassa sellaisia asioita arkipäiväisessä elämässä, joita kaikki kieltävät, mutta eivät suostu näkemään?
Jotain siis on, mitä kukaan ei näe...
Loppuen lopuksi kyseinen esine löytyi aivan silmieni edestä.
Tuli vain mieleeni Freudin: Johdatus psykoanalyysiin, jossa oli juurikin esineiden "hukkaamisesta".
Aloin siis miettiä, mikä voisi olla se syy etten halunnut löytää kyseistä esinettä. Minkälaisia tunnevarausksia minulla on kyseistä esinettä kohtaan.
Aika jännää...
Voisikos tätä soveltaa laajemmin, jopa niin pitkälle, että voisi sanoa olevan olemassa sellaisia asioita arkipäiväisessä elämässä, joita kaikki kieltävät, mutta eivät suostu näkemään?
Jotain siis on, mitä kukaan ei näe...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen huomaamattani fraude, copycat, pätijä ja silmälasienhukkaaja.
Aikamoista.
Usein tuntuu siltä, ettei ole oman elämänsä puikoissa ohjalailemassa.
Tunnetilako vai silkkaa faktaa, mene ja tiedä...
että ajattelemme sen olevan jossain muualla, eikä mieleemme tule edes, että se olisi helpoimmassa paikassa, eikä piilossa?
on sitä kynääkin joskus etsitty kynä kädessä :)
Lucien Levy-Bruhl on joskus puhunut siitä, että
esineet ovat osa identiteettiämme. Tällainen esinetietoisuus ottaa paikkansa tietenkin arkipäivän havainnon tasolla.
Jokin aivan tyhjänpäiväiseltä näyttävä esine voi saada aikaan voimakkaita psykologisia muutoksia (affekteja) meissä.
Tätä voi havainnollistaa pienellä kokeella. Esimerkiksi työpaikalla, lukusalissa etc.
joku lainaa "lainaa" minulta kynän lupaa kysymättä. Minkälaisen psykologisen reaktion
tämä herättää meissä?
Luultavasti aika negatiivisen "miksi tuo otti MINUN kynäni?" (Kynä voi olla myös "pölyttyneenä" jossain huoneen nurkassa, eikä tarvitse olla SE kynä, jota käytän päivittäin työsäni etc.)
Psykologisesta ja mielenfilosofisesta näkökulmasta on mielenkiintoista kysyä, mitä tällainen tapahtuma ilmentää. Samaa voisi tietenkin kysyä, "kadonneen" esineen kohdalla.
Onko hukkaaminen jotenkin intentionaalista?
(Hukkaan itse melkein päivittäin tavaroita ja vieläpä kotona... hmm)