Tie naisen sydämeen vie vatsan kautta, vai oliko se niin. Pizza ainakin maistui.
Pohja pizzajauhoista ohjeen mukaan.
MammaMia spagettikastiketta päälle (peltipurkki)
Ananasta, tonnikalaa, paprikaa. Maun mukaan.
Vartti uunissa ja maistuis varmaan sinullekkin.
Pohja pizzajauhoista ohjeen mukaan.
MammaMia spagettikastiketta päälle (peltipurkki)
Ananasta, tonnikalaa, paprikaa. Maun mukaan.
Vartti uunissa ja maistuis varmaan sinullekkin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
juustoa, ei mulle ainakaan maistuisi. :)
moskasi.
Muistakaa, miten pizza on syntynyt:
Italiassa entisaikaan aatelismiesten pitojen yhteydessä kerjäläiset odottivat keittiön oven takana ruoantähteitä. Koska entisaikaan ei ollut kertakäyttölautasia, niin kokki huitaisi ruoanjäänteet taikinalle ja hetkeksi uuniin ja sitten keittiön ovesta kerjäläisille. Pizza on siis eräänlainen vaihtoehdto roskiin heittämiselle.
Joskus muinoin osattiin siis pitää huolta kerjäläisistäkin. Olishan kokki voinut heittää ne jämät sellaisenaankin köyhille mutta näki vaivaa ja teki heille pizzaa ;)
ei se kokki siinä vaivojansa säästänyt, vaan lautasia. Ne kun olisivat hävinneet sen tien.
En todellakaan muista tuollaista syntyhistoriaa pizzalle löytyvänkään. Taidat panna omiasi.
Sitävastoin pizza on lähinnä Napolissa kehitetty, litteä durumvehnästä tehty leipä, jonka päälle on mausteeksi pantu öljyä, suolaa ja yrttejä. Vaurauden kasvaessa ja pizzan noustua maineeseen on päällystavaran määrää lisätty ja kehitetty nykyiset pizzat. Aito napolilainen pizza on reunoiltaan noussut, litteä leipä, joka on paistettu kunnon kiviarinauunissa pohjaltaan rapeaksi ja päällystetty kaikella sillä, mikä sitten antaa ko. pizzalle nimensä.
Pannupizza on uusi jenkkiläinen kehitelmä suursyömäreitten tarpeisiin.
Että aatelismiehen kokki olisi tehnyt ihan oman ruoan kerjäläisille - ajatella! Ja vielä uunissa lämpimäksi!
ei se kokki vähääkään välittänyt kerjäläisten kulinaarisista tarpeista, mutta säälistä antoi ruoanjäänteet köyhille. EHkäpä isäntä-kreivi oli niin pyytänyt, jotta saisi ääniä ja noudattaisi vanhaa roomalaista käytäntöä. Usein ruoantähteet oli ensin käynyt vierailijoiden lautasella. Nykyinen pizza ei tietenkään ole mitään jätteitä, mutta historian voit varmistaa kulinaarisista kirjoistsa - muistiasi virkistäen. Vielä 1950-luvulla moni ei Suomessa edes tiennyt, minkänäköinen on pizza. Vasta matkailun ja maahanmuuton avulla se tuli tunnetuksi.
Olihan ennen silakka rahvaan rehu; nyt herrojen herkku.
Se, että sinä et muista asiaa ei muuta totuutta.
Puuttumatta yhtään tuon tarinasi oikeellisuuteen vaan lähinnä muistellen nuoruutta muistan käyneeni joskus 60-luvun puolivälissä siellä Adrianon lappeenrantalaisessa paikassa ja se oli melkein kuin olisi ollut ulkomaanmatkalla. Värikkäät liinat pöydässä ja oreganoa purkissa. Oregano maistui kuin olisi pureskellut koulun lyijykynän päätä, mutta kuului asiaan.
Sen jälkeen pizzat jäivätkin muutamaksi vuodeksi ja pääsin uudistamaan tuttavuuden vasta -68 Saksassa ja ne pizzat taas maistuivat ihan erilaisilta. Adrianon olivat parempia!
Varsinaisen pizzakauden avasi Turussa Dennis 70-luvulla, joka Dennis edelleenkin on tukevasti jaloillaan ja pizzat parhaimmasta päästä maistamistani.
Matka köydän kansan leivästä "koko maailman" leiväksi on ollut pitkä, mutta voitokas. Tänä päivänä pizzan on pilannut liika täyte lätyn päällä ja se, että päähuomio on siirtynyt leivästä täytteeseen. Puhumattakaan tietysti pakastepizzasta.
Vertailun vuoksi Wikipediasta näyte siitä miten pizza tehdään:
"Napolilainen pizza: (Pizza Napoletana) muun muassa Associazione vera pizza napoletanan ehdottamien sääntöjen mukaan koostuu italialaisista vehnäjauhoista (tyyppi 0 ja/tai 00), napolilaisesta hiivasta ja vedestä. Taikina pitää vaivata käsin tai sekoittimella, joka liikkuu myötäpäivään. Kohotuksen jälkeen taikina pitää tasoittaa oikealla kädellä ja vasemman käden kahdella ensimmäisellä sormella ilman minkään mekaanisen laitteen apua. Pohja ei saa olla kolmea millimetriä paksumpi. Pizzaa pitää paistaa 60–90 sekuntia 485 °C:ssa kiviuunissa joka on lämmitetty tammella. Paistetun pohjan pitäisi olla pehmeä ja tuoksuva. Napolilaisella pizzalla on Italiassa "taatun paikallisen erikoisuuden" asema, johon sisältyy vain kolme erityyppistä pizzaa:
Pizza Marinara: tomaattia, valkosipulia, oreganoa ja öljyä;
Pizza Margherita: tomaattia, mozzarellaa, basilikaa ja;
Pizza Margherita Extra: tomaattia, puhvelinmaidosta valmistettua mozzarellaa Campaniasta, basilikaa ja öljyä
Kauas on tulut näistäkin ohjeista - vai mitä?
Mihin perustuu väittämäsi pizzan synnystä? Alkoi ihan tosissaan kiinnostamaan tuo juttu.
Medicetin perheen dynastian historiankirjoista asia selviää. Italiassahan aina Rooman ajoista alkaen ääniä kalasteltiin ennen vaaleja aterioita tarjoamalla. Diplomaattipäivälliset ovat juuri syntyneet Italiassa ja Ranskan kautta levinneet kaikkialle. Taikinapohja oli siis vain lautasen korvike, joka samalla oli myös ravintoa.
monet herkut ovat tulleet ruokapoytiin sattuman kautta. Viela 1800-luvun alussa musta kaviaari lapioitiin koirille. Vasta kun se opittiin suolaamaan, siita tuli Pietarin ylimyston herkku. Nyt kaviaari maksaa 1.000 euroa kilolta, eli euron grammalta. Loviisan atomivoimalan yhteydessa toimii nykyaan sammenkasvattamo, joka kayttaa hyvakseen voimalan lauhdeveden, sampi kun viihtyy vain yli 24 asteisessa vedessa.
En ole koskaan kuullutkaan Medicetin perheestä eikä googletus näin äkkiseltään auttanut asiaa. Tarkoitatko Medicin perhettä ja sukua? En nyt suinkaan ala väittämään että Medicet-sukua ei ole ollutkaan tai että olet väärässä. Kiinnostaisi vaan tietää lisää...
no eihän kaikkia historian nimä voi tietää
juntti kun sivistymättömyyttäsi ja tietämättömyyttäsi levittelet täällä väärää tietoa jostakin "Medicetin" suvusta! Sellaista ei ole ollut.
Medicin suku oli Firenzessä 1200-luvulta 1600-luvulle, kuuluisanakin, mutta keksi tuskin pizzan.
eipä itse kreivi sitä keksinytkään, vaan hänen kokkinsa. Manitsemallasi ajalla 1200...1600 luvulla käytettiin muutoinkin lautasena leivänkakkoroita, jotka ruokailun jälkeen heitettiin ikkunasta ulos. Sen verran yleissivistystä pitäisi sinunkinlaisella moittijalla olla, että tämän tietäisit, etkä ole yhtään "sivistyneempi" ja "tietäväisempi" jos nimeät muut sivistymättömiksi ja tietämättömiksi.
Ei kai sellaiselle kuin pizzalle löydy mitään erityistä syntyhistoriaa tarinan muodossa - sama kuin koittaisi keksiä tarinaa ruislimpulle.
Italiassa on paljon muitakin samanlaisia leipiä; focaccia, ciapatta (joka on muuten varsin uusi keksintö) yms. joiden päälle on kasattu erinäisiä lisämausteita: oliiveja, suolaa, rosmariinia, timjamia, oreganoa. Nämä ovat usein alueellisia muunnoksia ja pizza näistä alunperin napolilainen.
Napolissa kerrotaan, että kaupungin leipurit työpäivän jälkeen keräilivät taikinanjätteitä, tekivät niistä letun, johon päälle laitettiin suolaa, oliiviöljyä ja yrttejä, paistettiin tulikuumassa uunissa nopeasti ja vietiin kotiin. Jos tarinaa hakee niin tässä lienee todenperäisempi - luettu myös Napolista ostetusta pizzakirjasta.
Pizza kuuluu samaan perheeseen kuin focaccia ja historiallista alkuperää voi hakea jostain vielä idempää kuin Napolista.
Pizza nousi maailmanmaineeseen 1800-luvun lopussa Pizza Margheritan myötä ja levisi toisen maailmasodan joukkojen myötä USA:han, missä nousi jättisuosioon ja jota boomasi kasvava italialaissiirtolaisten joukko. Syntyi myös jenkkilän oma pizza - pan pizza. Nykyisen kaltainen pizza on vasta ehkä runsaan sadan vuoden ikäinen.
Joten jos pizzaa tarjottin kerjäläisille keskiajalla muualla kuin Napolissa se oli silloin focaccia eikä pizza ja jos Napolissa, niin tuskin siinä oli silloin vielä juuri mitään vielä päällä.
½ kg jauhoja
10 g hiivaa
2 sipulia
2 isoa kypsää tomaattia
1 dl oliiviöljyä
suola
pippuri
Tehdään taikina normaaliin tapaan. Taputellaan se öljyttyyn astiaan. Leikataan sipulit ohuiksi siivuiksi ja tomaatit pieniksi paloiksi taikinan päälle. Kaadetaan 1 dl oliiviöljyä pitsan päälle ja suola pippuri, sekä maholliset yrtit. Paistetaan normaalisti.
Mitä yksinkertaisempi sitä parempi - ei pizza tarvitse päälleen kuin jotain tällaista silloin kun leipä on hyvin tehty.