"naurishauikas"

http://www.google.com/search?q=naurishaudikkaat

NAURIS Brassika Rapa ?

Englanninkielinen nimi: Turnip, tämä suomessa mielletään rehunauriiksi, jota karjalle syötetään.
Ei sen syöminen silti mahdotonta ole, mutta ei se kovin häävin makuinen ole.
Siis elä osta turnipsin siemeniä vaan Nauriin siemeniä.
Nauriin siemenistä halutuimpia ovat Petrovski, Putkonen ja Rova, rapa.

Nauris tunnettiin Suomessa paljon enne perunaa.
Nauris kasvaa vaatimattomissa olosuhteisa ja kestää pojohlan karua ilmastoa,
sitä voi viljellä koko suomessa ja vanhat miehet sanoivatkin, että se aloitta
kasvunsa vasta kesän pimetessä.

Esi-isämme kasvattivat kaskipelloissaan naurista, eikä sen kasvatus ole
menettänyt merkitystään vielä tänäkään päivänä. Mutta kovin usea meistä ei
sen ominaisuuksia tunne, eikä siten osaa sillä herkutella, kuten esi- isämme tekivät.

Jos ette pysty naurista itse kasvattaa, tai saat vain muutaman, neuvoisin
kokeilemaan sen syöntiä veitsellä raastamalla tuon animaatiokuvan mukaan,
se on ihan erilaista, kuin koneellatehty. Näin niitä syötiin lapsena suoraan pellosta.

%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%

Mutta yksi valmistustapa on kaikilta unohtunut, nimittäin naurishauikkaan valmistus
ja siitä yritän parhaani mukaan kertoa tässä.

Valitaan miehen nyrkin kokoisia nauriita, leikataan niistä naatit ja pestään huolella multa pois.
Madonreikäiset lajitellaan eläinten rehuksi.
Ladotaan nauriit runsaankokoiseen rautapataan, väliin ripotellaan suolaa ja lisätään vettä,
siten että kaikki nauriit peittyy.
Päälle asetetaan laudasta valkistettu kansi, joka on sen verran padan
reunoihin väljä, että se sopii painumaan , sillä nauriit kutistuu keitettäissä alle puoleen tilavuudestaan.
Lautakannen päälle asetetaan kivi painoksi.
Padan päällä voi olla vielä lisäksi sen oma kansi hidastamassa veden ja lämmön haihtumista.
Sitten vain aletaan pienillä tulilla hauduttaan keitosta.
Itse asiassa keitos ei saa suoranaisesti kiehua, vaan tarkoitushan on vain hauduttaa.
Tarkkaillaan, ettei vesi pääse haihtumaan ja jota tarvittaissa lisätään.
Jos keitos pääsee palamaan pohjaan, on alimmat nauriit menetetty.
Kun on 4,5 - 6 tuntia tuliteltu, voidaan kannen alle jo katsoa ja valita sieltä
maistokas, jonka tulisi olla tumman kahvipavun tai melkein mustan värinen pehmyt ja
veitsen tulisi siihen upota kuin itsekseen.
Silloin herkku on valmis.

Naurishauikasta voi syödä kuorineen tai ilman kuoria, kylmänä ja
lämminnä sen voi levittää leiväälle, lisäksi se on mainio lisuke minkä aterian kanssa hyväänsä.
Ihme vain, ettei itseään arvostavat ravintolat ole sitä eksoottisten herkkujensa valikoimiin löytäneet.

Naurishauikas on kuten mämmi tai nahkiainen, joka jakaa kansan kahtia.
On ihmisiä, jotka hylkäävät nämä ihan ulkonäön vuoksi ja sitten sellaisiin
joille tulee siihen himo.
Ehkä tälle pitäisi antaa Ranskalainen nimi "Canard ala rosse " ja
jättää kertomatta mitä se on, jolloin se olisi kaikkien herkku.

Googlettamalla löytyy naurispaistikkaat jotka lienevät sama asia.

http://www.martat.fi/keskustelu/ruokanurkka/?x33064=260808

Folioon käärittynä heitettiin edellisvuotiset juhannuskokokon/elovalkean hiilloksille ja voi että oli nannaa !
Jälttä "Kahvina on kuravettä, kermana on jälttää..." eli nauriista kaapimalla se paras maku tulee ( Valitaan mehevä lanttu tai nauris. Halkaistaan ja kaavitaan jäykällä veitsellä halkaisupinnasta ohutta mehukasta jälttää. Syödään saman tien.)