iän(50vee) myötä.Mistähän johtunee.10-15 vuotta sitten laitoin lähes ruokaan kuin ruokaan pippuria,tabascoa tai chilikastiketta.Ja reilusti!Mustaleimajuusto on muuttunut Edamiksi.Vai onko makuni parantunut siten,että haluan maistaa ruoan alkuperäisen maun.Enää ei ole hauskaa kun suusta lyö metrin lieskat.
Makuni on
miedontunut
6425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuollaista sekasotkua, ettei käytä välilyöntejä välimerkkien (pilkku, piste) jälkeen. Miksi haluat, että tekstiäsi on mahdollisimman vaivalloista lukea?
ihanaaettäjokulöytäämautilmanhirveitämakusinfonioitajaosaamaistaailmanettäsuupalaaeihäntässäpilkkupisteenlaskijoitatarvitahyvintääsujuu
eikäoleedesniinepäkohtelistakuinsinunvastauksesiasialliseenkysymykseen
Hyvä kun oivalsit, mistä oli kyse. Sillä jos voi kirjoittaa ilman välilyöntejä välimerkkien jälkeen, on vain seuraava aste, että kirjoittaa niin kuin nyt näytit, eli kaikki yhteen pötköön.
Luulisi olevan helppo oivaltaa, että kirjoitussäännöt ovat olemassa myös siksi, että kirjoituksia olisi mahdollisimman helppoa ja selkeätä lukea. Mutta jotkut ihmiset luulevat olevansa muiden yläpuolella ajatellen, että "säännöt eivät koske minua". Näin on niin liikenteessä, käytöksessä kuin kirjoittamisessakin.
Tällä tarkoitan sitä, että saatoimme ymmärtää asian eri tavoin.
Koin itse kirjoitetun kyllä hyvinkin luettavaksi, ja tosiaan totta on, että maut muuttuu ja tasaantuu.
En ole koskaan pitänyt tulisista makuelämyksistä. Ja todellakin selkeät maut ovat tätä nykyä in.
Ja mieluiten kaikki erillisenä erotettevissa, jota Grudo tähdensi, ja on todellakin oikeassa.
Katsele joskus Hotelleissa ahnehtivia aamiaisvieraita,tai laivoilla seisovanpöydän asiakkaita
Kaikki kerralla ja sikinsokin sekaisin, varmasti maistuu, eikä taida tietää mitä tuli suuhun laitettua.Tällä ruokamallilla vatsa täytyy nopeasti eikä tule ainakaan hyvä olo.
Olisiko ollut lihaa, kalaa,kanaa, silliä, tai mereneläviä höystettynä valkosuklaakastikkeella, ja piparkakkumausteella maustettuna.
Mene ja tiedä
maku kyllä, mutta ei välttämättä miedontunut. Nuorempana pidin esim. sinisimpukoista, mutta nyt ne maistuvat mielestäni metallille. Ja lihasta olen huomannut, että haluan naudan- ja lampaanpihvini entistäkin raaempina.
On hyvä, että maku muuttuu iän myötä. Sitä kai voisi kutsua kulinaariseksi kehitykseksi. Toisaalta ruokatottumuksemmekin muuttuvat iän myötä, samoin kulinaarinen kokemuspiirimme.
Nuorena syötiin sitä, mitä saatiin. Nyt vanhemmiten enemmän sitä, mitä haluaa syödä. Mahdollisuudet ovat laajemmat erilaisiin kokeiluihin ja makujen maailma avartuu.
Olen itse huomannut, että olen tullut paljon tarkemmaksi sen suhteen mitä syön - voisi kai sanoa, että olen alkanut jopa nirsostelemaan. Ruokien tulee olla selkeitä, helposti syötäviä, eri ruoka-aineet erillään, eri maut tunnistettavia, annokset laadukkaita, mutta pieniä, hyvin valmistettuja ja maut järkevästi suunniteltuja. En halua kastiketta ruoan päälle vaan viereen, en halua vihanneksia tai kasvislisäkettä mössönä lautasen reunalle vaan erikseen tarjoiltuna - omana ruokanaan. Onko tämä nyt sitten sitä nirsoilua, jos pyytää sitä mitä haluaa - mene ja tiedä?
Paras viime aikojen ateriani oli Espanjassa Haron kaupungissa tarjottu, uunissa paistettu karitsankoipi, jonka kanssa tarjottiin vain sinappia, pippuria ja suolaa. Tai ne viisi paistettua punamulloa Madridissa, joiden lisäkkeenä oli sitruunanpuolikas ja kaprislisäke. Tai itse valmistamani poron kieli piparjuurikerman kanssa. Tai savumuikut suoraan pöntöstä.
Mitä tulee ruoan tulisuuteen niin se on tottumuskysymys ja aina suhteessa ateriakokonaisuuteen. Tulinen curry on joskus kiva asia, mutta kuten intialaisessa keittiössä on tapana tulee tulisuus aina tasapainottaa lempeillä mauilla. Jin ja Jang lienee poikaa ruoanlaitossakin.