miten selittää vanhemmille se etten tahdo syödä punaista lihaa? olen jo pari vuotta kieltäytynyt mutta aina sitä hämmästellään kun liharuokaa tehdessä otan pakastimesta itselleni kasvispihvejä.
Isä ei varsinkaan hyväksy tätä varsinainen pihvinahtaaja kun on.
Miten saan vanhempani ymmärtämään minua?
Isä ei varsinkaan hyväksy tätä varsinainen pihvinahtaaja kun on.
Miten saan vanhempani ymmärtämään minua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainoa vaihtoehto taitaa olla osoittaa kaikin keinoin, ettei punaisen lihan jättäminen vaaranna terveyttäsi tai ole henkilökohtainen hyökkäys vanhempiasi vastaan. Voisit kysyä ihan suoraan, että mitä heillä on päätöstäsi vastaan ja todistaa tämän syy turhaksi. Oli se sitten ennakkoluulot, terveys -tai kustannuskysymykset. Etsi siis tietoa mahdollisimman paljon ja osoita, että tiedät asiasta enemmän kuin he ja se on sinulle tärkeää eikä mitään murrosikäisen oikuttelua.
Valitettavasti joillain vanhemmilla on niin syvälle juurtunut asennevamma, ettei puhumisella saavuteta mitään. Se ei kuitenkaan estä sinua tekemästä itsenäisiä päätöksiä sitten muutaman vuoden päästä, kun olet muuttanut omillesi. Tiedän, varmasti ärsyttävää mutta kannattaa olla kärsivällinen. Sinulla tulee olemaan vielä monta lihatonta vuotta edessäsi jos niin haluat. Muutama vuosi odottelua on siihen verrattuna pientä.
Ylläkuvailemiani ihmisiä minun on vaikea ymmärtää, sillä usein ne samat ihmiset vaativat kyllä valinnanvapautta kasvisperheen ollessa kyseessä (ja vieläpä lähes syntymästä asti...) mutteivät toteuta sitä omassaan.
Itsellä samanlaisia kokemuksia monta vuotta sitten asuessani lapsuudenkodissa: isä naljaili ja pilkkasi ja äiti oli huolissaan terveydestäni. Itse pahensin vielä asiaa suuttumalla ja paasaamalla. Jos nyt olisin samassa tilanteessa, en todennäköisesti viitsisi paasata enkä selittää todellisia syitä, vaan sanoisin vain "en tykkää lihasta", "ei maistu, kiitos!". No, vuosien myötä on linja molemmin puolin pehmentynyt. Nyt ei minun tarvitse edes sanoa "ei maistu, kiitos" vaan kotona käydessäni tarjolla on kasvisruokaa, eikä asiasta sen enempää puhuta. Joskus jopa äiti kyselee reseptejä. Isäkin joskus jopa ottaa kasvisruokaa lautaselleen, siihen lihojensa viereen.
Eli minunkin ohjeeni on malttia ja kärsivällisyyttä. Ole ystävällinen mutta päättäväinen.
Itse olen ryhtynyt kasvissyöjäksi vasta muutettuani pois lapsuudenkodistani ja olen ollut kasvissyöjänä nyt 13 vuotta. Viimeksi viime kesänä vanhempani naljailivat asiasta, eikä siellä ole kertaakaan ollut kasvisruokaa tarjolla kun menen käymään, yleensä ei ole mitään aineksiakaan josta itse voisin tehdä itselleni ruuan. Äitini käsitys kasvisruuasta on vetiseksi lössöksi keitetty kaalikeitto ja pala kurkkua leivän päällä.
tyttäreni ilmoitti keväällä ettei enää syö lihaa.
Aluksi en ottanut asiaa mitenkään vakavasti,tein salatteja ja ostin hedelmiä enemmän kuin ennen.
Tyttäreni piti päänsä olla kasvissyöjä kun tein liharuokia hän ei suostunut syömään. Päässäni heräsi vihdoin ajatus ostaa kasvisruokakirja. En halunnut että tyttäreni joutuisi aina kieltääntymään lämpimästä ruuasta.
Tutustuin itse kasvisruokavalioon ja arvaappa olen nyt itsekkin kasvissyöjä niin hyvää ja monipuolista on mielestäni kasvisruoka en kaipaa lihaa.
Kasvisruokiin tutustuttuani olen huomannut itsekkin miten paljon paremmin voin.Olen lukenut sen hyvistä puolista (sokeritauti,sydän-ja verisuonisairaus riski esim. pienenee)
Eikä tämä tähän jää tavoitteeni on vielä siirtyä vegaaniksi pikkuhiljalleen.
Valitettavasti kaikki vanhemmat ei ole yhtä innnostuneita omasta terveydestään ja ruokavalion vaikutuksesta siihen mutta voithan aina yrittää puhua ja lainata vaikka kirjastosta jonkin kirjan ja yrittää saada äitisi tutustumaan siihen. Sanot vaan että tämä on minun juttuni ja voisitko lukea tätä kirjaa että tiedät mitä tarkoitan..
Olet tietysti itse ensin lukenut ja paneutunut kasvisruokaan.
En muista kaikkien kirjojen nimiä mitä olen lukenut mutta yksi on ainakin Monipuolinen kasvisravinto-Kaarina Virtanen
Onnea yrityksellesi saada sun vanhemmmat ymmärtämään sua.